Hipsterihuumoria osa 4

Ils se ressemblent comme deux gouttes d'eau:

Phoenixin paluu

Daft Punkin paluu

Katso myös osa 1, osa 2 ja osa 3. 

Kuvakaappaus 1, 2.

Hipsterihuumoria osa 3

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

 

Don Johnson Big Bandin paluusinkku Living the Life

Satellite Storiesin debyyttialbumi Phrases to Break the Ice

Katso myös osa 1 ja osa 2.

Kuvat: 1, 2.

NY ON VAPPU

MIKS

EN

OLE

NÄHNYT

TÄTÄ

AIKAISEMMIN?

Kunnon mies

Anna:
mut toki otan kertosäkeen henkilökohtaisena vittuiluna.

Lauri:
onkohan kappaletta mitä et kokis nyt henkilökohtasena vittuiluna

Anna:
ukko nooa
toisaalta

Lauri:
ootko ihan varma?

Anna:
ukko nooa, ukko nooa, OLI KUNNON MIES
kun hän meni saunaan, laittoi takin naulaan
ja mites se tekee kunnon miehen
KYSYNPÄ VAAN
eiku laukun
ihan varma olin et takin
NO MITÄ VITTUA, MIKS SILLÄ ON JOKU LAUKKU

Lauri:
ukko nooa on urbaani nuorimies
jolla on laukku joka mestas
joka kutosel kapinois laukun narikkaan jättämisestä

Anna:
mut hei
satuki meni saunaan
seki laitto laukun naulaan
onks nooalla ja sadulla suhde?
onko sama laukku?
kyllä se ihmissuhdetaso sieltä löytyy ku vähän kaivaa

Lauri:
anna nevalainen kaivaa ihmissuhdetason jopa minä soitan harmonikasta

Anna:
kelailin tos et
ruotsinkielises ukko nooas se jätkä tekee viinii
jos nyt oikein ymmärsin
ja suomenkielises jätkä pistää laukun naulaan
huhhuh

Lauri:
ei vittu, perehdyks oikeesti ukko nooaan syvällisesti :D

Arjen soundtrack: Pääsiäisbrunssi, Dylan

Milloin?: 8.4.2012. välttelin pääsiäispupuja ja -tipuja Dylanin brunssilla.

Soittolistalla: Adele levyltä. Adele livenä. Adele acappellana. Adele coveroituna. Adele instrumentaalina. Adele karaokeversiona. Adele jousisovituksena. Adele pianosovituksena. Adele kasarisaksofonisovituksena. Adele dubstepinä. Adele jazzina.

Ja Adelella meinaan lähinnä Someone like youta ja Rolling in the deepiä. Puolentoista tunnin ajan. Vuorotellen.

Musiikin valitsee: Tjuuh, sen minäkin haluaisin tietää.

Jotain muuta, mitä: Ruokatarjonta oli biisivalintoja monipuolisempaa: Buffetpöydästä löytyi kaikkea muuta paitsi munakokkelia, nakkeja ja pekonia, joita ei todellakaan jää kaipaamaan. Jälkkäriosastolla oli neljää eri piirakkaa, tuulihattuja, vaahtokarkkeja, huikee hedelmätarjotin... Kattauksen aikana ei mitenkään ehdi maistaa kaikkea, mutta onpa syy palata takaisin!

Mutta jos silloinkin soi Adele, niin 16 euroa maksavan brunssin lisäksi pöytään pitänee roudata myös 20 euroa kustantava skumppapullo.

Ystävänpäiväetkoterkuin lonely girl -87

Tekeekö mielesi Annan kanssa
juosta lentokalojen perään
ja pyhänä mennä korvasieneen
ja kuukusia kerään?

Jos löydät hyvän mansikkapaikan
saako Anna täyttää mukin?
Tekeekö mielesi Annan tukka
koristaa sinisin kukin?

Hymyiletkö itseksesi
kun kuljet pitkin teitä?
Ja juoksetko Annaa paijaamaan
jos on silmissä kyyneleitä?

Onko sinusta onnellista
tehdä yhdessä uutteraa työtä?
Tahdotko toisinaan suukotella
Annaa pitkin yötä?

Kannatko aamulla punaisia
omppuja Annan syliin?
Mielitkö viedä kyyhkyn selässä
tyttösi maailman kyliin?

Jos vastaat, jos vastaat myöntävästi
näihin kysymyksiin,
niin silloin - kai Annaa rakastat...
ja te kaksi sovitte - yksiin

Kaarina Helakisa: Annaa ajatellessa

TGIF

Mitä saadaan, kun heitetään samaan yhtyeeseen jenkkiräppäri T.I.:n tytärpuoli ja Lil' Waynen tytär? Ei enää mitään. Waynemöisen tytär lähti teinibändi OMG Girlzistä pari vuotta sitten.

Poppoo on jäsenvaihdosten jälkeen tiivistynyt trioksi ja saanut aikaiseksi kappaleen, joka meni välittömästi julkisilta katseilta piilotettuun Spotify-listaan muiden huttuhittiguiltypleasureiden kanssa. Jos jenkkiärränbee ei napostele edes perjantaisin, niin kyllä tästä ihan mukavat moralisoinnitkin voi repästä: Gucci this, Gucci that, Gucci everything. Rahaa on!



I walk up in the store they already know my name
Now go into the back and give me one of everythang

Liskodisko

Olin suorittamassa kansalaisvelvollisuuttani perjantaina. Vaalilippuni vastaanotti herra Barry Andrewsin Disko.

Kun darrainen pääni sai selvitettyä, onko kyseessä todella diskoherra eikä vaan yksi niistä lukuisista silmälasipäisistä ja söpöistä pojista, joiden perään vääjäämättä tiirailen, ajauduin uusien kysymysten sokkeloon:

1. "Eiks ton pitäny olla Rovaniemeltä?"
2. "Miks tän kuorihässäkän pitää olla aina näin monimutkaistaaaaaargh?"
3. "Ei hitto. Mä en äänestänyt tota Tulevaisuuden tusinaan. Onkohan se tullu nyt tarkistamaan, että äänestän edes tällä kertaa oikein?"

Se nähdään sitten sunnuntaina.

Vuoden parhaat -listaus

Listaus vuoden parhaista syistä olla listaamatta vuoden 2011 parhaita albumeja, biisejä tai keikkoja, olkaa hyvä:

6. Ei ole ollut tapana.

5. Elän pääsääntöisesti ilman kalenteria. Harvoin muistan, mitä keikkoja olen nähnyt viime kuussa saati tammikuussa. Ja mitä väliä, onko levy julkaistu 31.12.2010 vai 1.12.2011?

4. Listaukset näyttävät olevan heille, jotka pitkin vuotta hypettävät hypettämisen takia. Siinä tapauksessa onkin oikeutettua istahtaa edes kerran vuodessa alas ja miettiä, mitkäs niistä kaikista olivat oikeasti mainitsemisen arvoisia.

3. Olen niin laiska, että jouduin pyytämään tähänkin listaan apua yhden kohdan verran paskojen vertauskuvien äidiltä:

"Listaukset ovat ihmisille, jotka kuvittelevat olevansa niin tärkeitä, että heidän henkilökohtaiset mielipiteet liikuttaisivat ketään, ja jotka luulevat, että maailma on pelkistettävissä pelkiksi listoiksi ja vuosiksi ja top ykkösiksi ja kakkosiksi."

2. Olen kuunnellut näistä yhden levyn enkä sitäkään kokonaan. Joo, en tiiä miten näillä referensseillä voi elää itsensä kanssa tai kirjoittaa musiikkiblogia, ohhoh ja huhhuh.

1. KETÄÄN. EI. KIINNOSTA.

Rauhallista joulua toivottaa
Anna

Hipsterihuumoria osa 2

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

Seija Simola

Lana Del Rey

Katso myös osa 1.

Tämä jää säv. san. sov.:in ainoaksi kommentiksi aiheesta Lana Del Rey. Seijasta lisää myöhemmin.

Kuvat: Last.fm

Voihan video

Hitto, kun MTV:n Video Music Awards meni just. Tää olis vienyt vuoden video -pystin Katy Perryltä tuosta noin vaan. Miksi tuijottaa kaunista naista laulamassa ilotulituksista, kun voi tuijottaa flegmaattisia nuoria miehiä?

Terveisin Suuri Ajattelija

Last.fm-statsejaan Facebookissa ja Twitterissä jakavat ihmiset ovat musarunkkarimaailman HeiaHeialaisia.

Turhanpäivänen levy ajoi musabloggarin juomaan – katso kuva!

Erehyin sitte kuuntelemaan The Vaccinesia. Allekirjoitan väitteen, jonka mukaan yhtye ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudelleen. Siinä tapauksessa kuitenkin olettaisin, että musiikki kolahtais kerralla.

Niin kuin Wavves.

The Vaccinesia on nimittäin kiittäminen yhdestä asiasta. What Did You Expect From The Vaccines? ajoi minut etsimään jotain muuta. Välineenäni oli Spotify ja johtolankanani Best Coast. "Löysin" Wavvesin.

Joo, hipsterit siellä jo itkee, että on ihan vanha bändi tämä. Bändin uusimman levyn kansi on vaan niin saatanan ruma, että ei oo tehny mieli perehtyä aikasemmin. Syyt ne on musarunkkarillaki osa 9340.



Wavvesia tituleerataan noise popiksi. Kyse on siis koukuttavasta älämölöstä. Kun tätä kuuntelee, niin kevätaurinko paistaa vielä hetken pidempään.



Okei, sit ku laitto kukkamekon päälle, lakkas kynnet muotiblogiystävällisellä sävyllä ja sai kouraansa tarpeeks makean omenasiiderin, niin Vaccineski meni siinä sivussa. Mut viralliseksi mielipiteeksi jää, et vaksit (...) saavat jopa French Filmsin kuulostaan hyvältä.

Emäntäkoulusta päivää

Ystävät,

olemme edenneet yhteisellä taipaleellamme siihen pisteeseen, jolloin minun lienee tarpeellista selittää teille eräs käsite. Kuuntelin tuossa nimittäin uusinta The Pains of Being Pure at Heartia ihan karjakkona.

Asioiden suorittaminen karjakkona viittaa Iltalypsyn legendaariseen hahmoon. Karjakolla oli tapana haastatella maamme suurmiehiä ja -naisia heidän harrastuksistaan. Haastattelut kruunasi karjakon katse, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Karjakon katse ei ole tuomitseva tai ylimielinen. Wikipedia kuvaa tuota tuijotusta sanalla epäuskoinen. Tässä blogissa karjakkoa ovat tuuranneet tagit eisss... ja mitävittuu. Sosiaalisessa mediassa ilmiön voi tunnistaa merkkijonosta "..."

Katseella pääsemme karjakkona toimimisen ytimeen. Tyylipuhdas suoritus kohdassa 0:18.



Kuuntelin The Pains of Being Pure at Heartia siis karjakkona. Pystyin melkein kuulemaan kuinka ruutupaitojen hihat väpättävät kesätuulessa Belong-albumin tahtiin. Kolmeakymppiä lähestyvä graafikko litkii kädenlämpöistä teetään. Miehen ikkunalaudalla basilikat ja ruohosipulit kasvavat niin, että suhina käy. Kotiäidiksi heittäytynyt mirmeli kokkaa jotain saatanan luomumuhennosta savipadassa.

Toisessa huoneessa puolivuotias tytär joutuu kuuntelemaan iskän lempilevyä ja kakkii kestovaippoihinsa.

Kielletty hedelmä

No emmä nyt tiiä mistä tää keskustelu on alun perin lähteny...

Peliuutisia

Ariel Pink’s Haunted Graffiti tulee Flow’hun. Hipsteripeli on nyt siis ajankohtaisempi kuin koskaan. Sattumoisin se on ajankohtaisempi kuin koskaan myös henkilökohtaisesti: käynnissä olevan Flash-kurssin ansiosta voisin ehkä koodailla alkeellisen version tasohyppelystä.

Ensin pitäisi vaan keksiä, miten pelin saa luontevasti ujutettua Flash-repparini aiheeseen ”mitä tapahtuisi jos Suomi siirtyisi takaisin markkaan?” Ja valitettavasti koodausosaamiseni rajoittuu tällä hetkellä tähän:

It's complicated

Tämän piti olla tarina siitä, kuinka lintsasin koulusta vain kuunnellakseni Rubikin Solaria kattoon tuijotellen.

Tästä tuli tarina siitä, kuinka jouduinkin juoksemaan sille ainoalle läsnäolopakolliselle tunnille tällä viikolla. Samalla ilma muuttui harmaammaksi kuin vastapäisen talon seinä ja Solarista tuli olosuhteiden uhri.

Harmaa on.

Solarista on tullut hehkutuksesta päätellen myös toisella tapaa olosuhteiden uhri. Tältä levyltä on automaattisesti odotettu paljon. Perustuvatko Solarista lausutut ylisanat siis Dada Banditsin, Data Bandits EP:n ja Laws of Gravityn luomiin ennakko-odotuksiin vai levyn sisältöön?

Toki albumi on bändin musiikillisen kasvun ja suomalaisuuden huomioon ottaen hyvä. Ei tämä himmailu ole silti henkilökohtaisella tasolla juurikaan liikuttanut. Pääsemmekin kysymyksiin, jotka ovat tuttuja punaviinilasillisten äärellä käydyiltä keittiöpsykologian tunneilta:

Pitäisikö uuden tuttavuuden olla rakkautta ensi silmäyksellä tai -kuulemalla vai paljastaa jotain uutta kerta kerralta? Kuinka kauan on hengailtava, että voi varmistua jonkun olevan Se Väärä? Milloin tykkääminen on vain pelkkää tottumista?

Toisin sanoen, olisiko tämän pitänyt kolahtaa kerralla vai olenko aikaisemmin kukoistaneen suhteemme huomioon ottaen velvollinen kuuntelemaan levyn vielä kerta toisensa jälkeen odottaen, että jossain vaiheessa lempi leimahtaisi.

Hipsterihuumoria

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

Mirri

James Blake

Se promompi kuva: Gorilla vs. Bear

Turku-Pasila-Turku

Kyösti Pöysti todennäköisesti halveksisi nuorta naista, joka on rakastunut animaatiohahmoon ja siteeraa häntä blogissaan. Silläkin uhalla.

- Mun rouva tykkää Andy Suonsilmästä.
- Jätä se.
- Ai paskan musamaun perusteella jätä vaimo?!
- Kuule! Aina oon dumpannu kaikki naiset, joilla on nolostuttava musamaku ja hyvin oon pärjänny. JOO ja et sano mitään. Mut jätä se oikeesti. Ei oo tulevaisuutta tollasella.

Viimeisin jakso oli siis hyvin musadiggariystävällinen.

Uskollinen itsensä toisto

Tulipa sitten tsekattua sekin kortti. Sitä käänneltiin, heiteltiin ja arvuuteltiin. Tarkasteltiin mikroskoopilla ja tutkittiin tiedemiesten kanssa.

Niin, ja spekuloitiin aika helvetisti tyttöjen kesken.

Viimeisimpien empiiristen (Susan mukaan eeppisten) tutkimusten mukaan voidaan todeta, että tällä kortilla ei voiteta mitään. Meikän pokerinaama on huono ja tää ei ollu ainakaan mikään ässä hihassa.

Joko mä nyt tsekkaan ne pakan muut 51 korttia. Tai sit mä vaan vaihdan peliä.

Ja kun en suostu pistään tähän kaikesta huolimatta sitä Gagan Poker Facea tai Love Gamea, niin laitanpa sit klassikon.