Ennen kuin me kadotaan

Elokuussa 2006 seisoin Kuopion torilla. Olin tullut katsomaan paikallisen musiikkilukion ylpeyttä, Second Astral Movementia.

Takana oli ennätyksellisen vähäsateinen kesä, joka sisälsi muuton uudelle paikkakunnalle, ekan oman kämpän ja ekan rakkauden. Kesätyö puhelinmyyntifirmassa oli juuri päättynyt. Tienasin duunista lähinnä taskurahoja ja elin herroiksi lakkiaisista saaduilla stipendi- ja lahjarahoilla.

Suuret tulevaisuudensuunnitelmat kariutuivat, kun en päässyt yliopistoon. Pääsy Jyväskylän OKL:ään jäi kiinni haastattelusta: myönsin suoraan, ettei kyseessä ollut ensisijainen hakuvaihtoehtoni. Se eka vaihtoehto, toimittajan ura, tuntui toisten pääsykoetulosten jälkeen hyvin kaukaiselta haaveelta.

Second Astral Movementin urasuunnitelmat menivät uusiksi paria vuotta myöhemmin, kun yhtye hajosi. Onneksi.

Nyt Second Astral Movementin laulaja Annika Tepponen ja rumpali Lassi Ylönen ovat Lasmatic, jonka viisu ylsi Uuden musiikin kilpailussa neljänkymmenen parhaan joukkoon. Basisti Ari Autio on osa Neufvoinia, joka hiljattain palasi Kanadan keikoilta ja lähtee kesällä kiertämään Keski-Eurooppaa.

Ja Jurek eli kitaristi Simo Reunamäki on julkaissut debyyttisinglensä, joka soi allekirjoittaneen luureissa Sanomatalon kahdeksannessa kerroksessa. Juuri siellä, missä pitääkin.

Ps. Kuva ois kiva

Minua on pelottanut, kun en ole keksinyt mitään sanottavaa Neufvoinin Fake Musket EP:stä. Mukavuudenhaluni on kai levinnyt jo musiikin puolelle: tykkään enemmän helposti lähestyttävästä Robokopista kuin Fake Musketista, jossa on menty mielestäni ennemmin sovitusten kuin koukuttavien melodioiden ehdoilla.

Pääasia, että muut turkulaiset ovat kanssani eri mieltä. Viime perjantaina Kukaan oli kerääntynyt enemmän porukkaa kuin Robokopin aikaiselle Dynamon keikalle. Tungosta oli myös lavalla, kun Kuopion poijjaat yrittivät mahtua esiintymään kaikkine instrumentteineen. Tilan puute taisi vaikuttaa niin yhtyeen kuin muutenkin nihkeän turkulaisyleisön energisyyteen.

Mutta kyllähän ne uudet biisit pääsivät paremmin oikeuksiinsa livenä kuin Macbookini uumenista.








Neufvoin keikalla, sinä katsomassa:
21.1.2011 Doris, Tampere
26.1.2011 Henry's Pub, tuo Kuopion helmi
29.1.2011 Korjaamo, Helsinki
28.4.2011 Torvi, Lahti

KUOPIJJOO KUOPIJJOO

Kun perjantai muuttui yleisen vitutuksen illaksi, niin ratkaisu löytyi läheltä. Kuopio oli tullut kaupunkiin. Rubikin keikalta löytyy vastaus kaikkiin ongelmiin.

Tällä kertaa keikka muistutti, että vastakkaisessa sukupuolessa tärkein ominaisuus on levyhyllyn koostumus (ja että Rubik tarvitsee sen yhden ylimääräisen soittajan, joka tällä kertaa uupui). Levyhyllyn sisältö sentään kertoo ihmisestä jotain. Sanoilla sen sijaan voi hämätä. Liian kauan.

Joka tapauksessa, olin elossa yhden illan ajan.

Lauantaina kävin TPS-KalPa-matsissa. Kyseessä oli ensimmäinen SM-liigan matsi, jossa olen ollut, joten en osannut mitään kivoja kannustuslauluja. Ainoa kannustava melodia, joka minulla tuli mieleen, oli Fire Agen kertsi. Harmikseni kuitenkin luulen - kaikella kunnioituksella KalPan pelaajia kohtaan - että se huuto ei olisi heilauttanut joukkueen taistelutahtoa suuntaan tai toiseen.



Ehkä se on sitte Annan joukkueen kannustuslaulu.

Aukea

Pääsiäisenä olin todistamassa Aukean keikkaa Kuopion K-Klubilla. Keikan aikana olen kirjoittanut kännykkääni seuraavaa:

Stella, Incubus, Mars Volta, Rubik. Mikäs siinä omaperäisenä ollessa. Tasapuolista osaamista. Yleisön olisi pitänyt kiittää Annikaa keikan jälkeen, eikä toisinpäin.

Tässä(kin) bändissä vaikuttaa musalukiorokkimafian jäsenistöä, jonka meriitteihin kuuluu esimerkiksi täällä jo aiemmin hehkutettu Neufvoin sekä aivan liian aikaisin kuopattu Second Astral Movement. Tsekkaamisen arvoinen jo pelkästään Annikan lauluäänen takia.


Kuva: Mikko Kauppinen

Tää jää oottaan, milloin Ainutkertaista kuullaan ekaa kertaa radiosta.

PS: Voisko MOT ottaa tutkivan journalisminsa kohteeksi seuraavaksi, että mitä Kuopion musiikkilukion veteen lisätään, kun sieltä sikiää jatkuvalla syötöllä aliarvostettuja neroja?

Back to basics

Tämä blogi perustettiin alun perin kahden musiikin rakastelijan kanavaksi jakaa uusia bändihurahduksia. Viime aikoina - ja muistakaa että tässä blogissa ajan käsite on hyvin venyvä - jalo aate on unohtunut. Nyt on kuitenkin löytynyt jotain mainitsemisen arvoista.

Tiedättekö, kun joskus löytyy sellainen yhtye, josta tekis mieli huudella kaikkiin pöytiin että TSEKATKAA TÄÄ, NIIN MAAILMA PELASTUU? Sellainen, jonka puolesta vois alkaa oman elämänsä Juha Kyyröksi ja perustaa bändin takia vaikka levy-yhtiön niiden musiikin jakelukanavaksi.

Eli todellisuudessa olla vaan nolo fanityttö ja kirjoittaa niistä uskottavuuden rajamailla leijuvaan musiikkiblogiin.


Kuva: Mikko Kauppinen

Oon viime heinäkuusta asti koittanu keksiä tätä postausta varten sanoja, jotka tekisivät oikeutta Neufvoinin musiikille. Sanoja ei ole vieläkään, mutta pojat on väsänny semmosen EP:n, jonka kuunneltuaan niille ei ole tarvettakaan. Robokop EP:n on tuottanut Rubikin Artturi Taira. Ostatte lätyn sitten tämän kuun loppupuolella, kun New Music Community sen julkaisee.

Pakolliset vertauskohdat löytyykin juuri Rubikista, mutta kyse ei ole kuitenkaan mistään halvasta kopiosta. Pikemminkin vekkuleista oppipojista. Eikä näillä pojilla ole pelottavia partoja, mikä on aina plussaa.

Ep:n voi kuunnella Neufvoinin maispeissistä.

Kuunnelkaa. Tykätkää. Menkää keikalle.