"i love you so much i'm eating carbs on your birthday."

Kulutan kaikki rahani naistenlehtiin ja käytän liikaa aikaa elämästäni muotiblogien lukemiseen. Leffavuokraamossa tulee nykyään valittua se aivoton romanttinen komedia ja keskittyminen riittää just ja just tosi-tv-ohjelmien kattomiseen. Hömppäily on saavuttanut nyt kuitenkin aivan uuden asteen.

Olen alkanut seurata The Hillsiä. Ei – olen jäänyt koukkuun.

Yksi jakso ei riitä vaan niitä pitää katsoa monta peräkkäin. Samaan aikaan on ehdottomasti lakattava kynsiä. Onneksi jaksoja ei ole enää monta jäljellä. Saattaisin muuten huolestua viimeisten aivosolujeni puolesta. Sarjassa kuultavan harmittoman pop-musiikin innoittamana alkaisin varmaan kuunnella NRJ:tä.

Kuinka tämä liittyy mihinkään mitenkään?

Voisin niin kuvitella viimeisimmän popitukseni kohteen sarjan taustalle. Se soisi jakson lopussa, kun se kiva poika ei tykkäiskään siit toisesta biatchista vaan tunnustais rakkauttaan jollekin niistä suoristusrautansa kanssa nukkuvista pääblondeista. He eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti parin jakson verran. Aurinko paistais ja trallallaa.



James on kiertäny Suomea viimesen viikon aikana. Vielä tänään ehtii messiin Turun Klubilla. Ellen leikkis aikuista tenttikirjani kanssa, niin menisin itsekin.