Syksyisin by Antti Lainas
Hei Antti Lainas,
musabloggari täällä. Minulla on sinulle tunnustettavaa.
Lupasin blogini Facebook-ryhmässä tikkarin sille, joka keksii parhaimman puujalkavitsin nimestäsi.
Anteeksi. En voi itselleni mitään. Läppämuijuus velvoittaa.
Ajattele tätä sillä tavalla, että hoidetaan homma kerralla alta pois. Sinulta on kuitenkin tulossa levy ja kaikkea. Teen samalla palveluksen ammattikunnalleni. Sitten kun (ei siis jos) sinkkubiisisi Syksyisin soi valtakunnallisilla radiokanavilla, juontajien ei tarvitse sortua spiikeissään enää tällaiseen hassutteluun.
Kerran se vain kirpaisee! Toivottavasti.
Tikkariskaban käynnisti: ”Antti lainas, mut palauttiko?”
Haastoin jengiä parempaan suoritukseen omalla rimanalituksellani: ”Antti lainas syksyisin – mut missä se on muina vuodenaikoina?” Sain vastaukseksi: ”Antti lainas syksyisin, mut keväisin oli rahaa.” Lauri kehitteli läppäkuvion loppuun toteamalla: ”Antti lainas ja perintäähän se meni.”
Taiston intertekstuaalisimman läpän heitti mies, joka voisi vastata puujalkavitsien maisterikoulutuksesta: ”Antti lainaa, mut nero varastaa”.
Huutonaurumittarini perusteella voittajaksi valikoitui kilpailija numero uno. Sama mies totesi singlekappaleesi sisältävän Ultramariinin sävyjä. Komppaan ja korotan Ihmepojalla, Pariisin Keväällä ja Aleksi Ojalalla.
No niin, huhhuh. Jopas helpotti.
Ps. Kiva tukka.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pariisin Kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pariisin Kevät. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
tiistai 8. helmikuuta 2011
Pariisin Kevät @ Virgin Oil. 4.2.2011
Tällä hetkellä sanoja riittää just ja just duuniin. Kuvia siis. Eikä keikasta nyt olisikaan kauheasti lätistävää, ku kaikki äänet puuroutu yhdeksi suureksi mölymössöksi.
JA MIHIN SAMOILLA RAITEILLA JÄI, KYSYNPÄ VAAN.
JA MIHIN SAMOILLA RAITEILLA JÄI, KYSYNPÄ VAAN.
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Pariisin Kevät... eiku Liekki... eiku Samae Koskinen!
Muistan, kun kuulin Pariisin Kevään Samoilla Raiteilla -biisin ensimmäisen kerran. Ajelimme Mikon kanssa Kuopion Niiralassa. Arvuuttelin oliko kyseessä Samae Koskinen vai Olavi Uusivirta.
Nyt roolit ja lavasteet ovat vaihtuneet. Neljän vuoden, 350:n fyysisen ja aika monen henkisen kilometrin jälkeen istuin samassa seurassa Tuusulassa, kun radiosta pärähti soimaan jotain etäisesti tutun kuuloista.
Tällä kertaa luulin Samae Koskista Pariisin Kevään nokkamieheksi. Kitaratiluttelut toivat mieleen Leevi and the Leavingsin. C-osan rämpytykset veivät ajatukset aikaan, jolloin Liekillä oli vielä kaikki hyvin. Edes itse Samae ei kuulosta Samaelta – mies on hankkinut äänen ainaisen kuiskinnan tilalle.
Mutta sitten minä kuuntelin niitä sanoja.
Lauri kuvaili lyriikoita zencafémaiseksi rypemiseksi. Minun mielestäni näennäisen negailun alla on aika annanevalaismainen positiivinen pohjavire. Sillä mietin juuri, että jos minun pitäisi kuvailla itseäni yhdellä sanalla, niin se olisi periksiantamaton. Pienet asiat saattavat joskus tuntua ylitsepääsemättömän vaikeilta (mites toi herääminen…), mutta suurten ongelmien edessä on vain ajateltava sitä, että jossain vaiheessa helpottaa. Ei saa antaa periksi. Ja siitä Samae laulaa.
Niin että jos sellaista vakavastiotettavaa theme songia haettaisiin, niin tässä olisi meikäläiselle aika vahva ehdokas.
Nyt roolit ja lavasteet ovat vaihtuneet. Neljän vuoden, 350:n fyysisen ja aika monen henkisen kilometrin jälkeen istuin samassa seurassa Tuusulassa, kun radiosta pärähti soimaan jotain etäisesti tutun kuuloista.
Tällä kertaa luulin Samae Koskista Pariisin Kevään nokkamieheksi. Kitaratiluttelut toivat mieleen Leevi and the Leavingsin. C-osan rämpytykset veivät ajatukset aikaan, jolloin Liekillä oli vielä kaikki hyvin. Edes itse Samae ei kuulosta Samaelta – mies on hankkinut äänen ainaisen kuiskinnan tilalle.
Mutta sitten minä kuuntelin niitä sanoja.
Lauri kuvaili lyriikoita zencafémaiseksi rypemiseksi. Minun mielestäni näennäisen negailun alla on aika annanevalaismainen positiivinen pohjavire. Sillä mietin juuri, että jos minun pitäisi kuvailla itseäni yhdellä sanalla, niin se olisi periksiantamaton. Pienet asiat saattavat joskus tuntua ylitsepääsemättömän vaikeilta (mites toi herääminen…), mutta suurten ongelmien edessä on vain ajateltava sitä, että jossain vaiheessa helpottaa. Ei saa antaa periksi. Ja siitä Samae laulaa.
Niin että jos sellaista vakavastiotettavaa theme songia haettaisiin, niin tässä olisi meikäläiselle aika vahva ehdokas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)