Toinenkin ajatus

Miissa kyseli, että eiks tää kuultu jo Emman viime levyllä. Tarkistin.

Sulla kaunis on sun suu
kun se hymyyn avautuu
Olemukses valloittaa,
mieleni taas sumentaa
Ajattelen sua niin
Öisin tuut mun unelmiin
Sekoitat pakan taas
ja saatat minut taas hämmennyksiin

Ja tämä kaikki vasta ensimmäisessä säkeistössä.

Mina Maneira, suom.san. Emma Salokoski

PS. Samalla levyllä (tarkemmin ottaen kappaleessa Sua jos aattelen) kuullaan myös mielestäni hyvin hämmentävä sanapari joskus toisinaan.

Just a thought

Onhan se a tosi kiva vokaali laulaa, mutta kyseinen äänne esiintyy muissakin sanoissa...

Joo, mä muistan miltä kevät tuoksuu
niin, se pistää mielen hyrräämään
ja mä nään kuinka koivunsilmut auki puhkeaa taas
ja nyt taas aurinko saa kadun pinnan sulattaa

niin viimeinkin lämpö saapuu
vihdoinkin taittaa talven
ja taas selättää kylmän ja jään

On jotain liikahtanut täällä
ja taas uskallan syvään hengittää
joo, mä nään kuinka vapautuneet toiset puhkee kukkaan
ja se saa - vihdoinkin saa - mun kuuman veren virtaamaan

--

joo, mä laitan tennarini jalkaan
ja taas voin vetää keuhkot täyteen ilmaa
joo mä nään kuinka pilven reuna hymyyn ratkeaa
ja nyt taas aurinko saa kadun pinnan sulattaa

Kevät, san. Emma Salokoski

Islantilainen ulina

Ostin äskettäin randomisti vinyylilevyn nojautuen valinnassani pelkästään söpöihin kansigrafiikoihin. Benni Hemm Hemm ja Kajak, olkaa hyvä:


Olisi pitänyt ennen ostopäätöstä kuitenkin tsekata vihjeet bändin kotimaasta. Benni Hemm Hemm on tietenkin Islannista, olisihan se pitänyt arvata, ja ei nenu mitä sigurrossia taas. Mikä niitä islantilaisia oikein vaivaa? Jokainen sieltä kotoisin oleva yhtye kuulostaa siltä kuin maailmassa ei olisi mitään kuumissa lähteissä plutaamisen, kauniiden vuoristomaisemien, suloisten napakettujen ja islannin kielisten äänteiden orgastisen toistelun lisäksi.

Hyvät islantilaiset muusikot, tunkekaa nyt jo se ällöttävä söpöily ja elämäniloisuus sekä yltiöpäinen sovitusten mahtipontisuus niihin lukuisiin torvisektioihinne ja ne puhaltimet taas sieraimiinne älkääkä näyttäkö niin näteiltä.

Tästä lähin ostan sattumanvaraisesti vain tummanpuhuvia levyjä.

Aamen!

Miikka: Weezeristä tulee tosi kesäfiilis. Kesäbiisien kohdalla ei saa myöskään unohtaa Kirkan Hetki lyö-biisiä.

Lasse: Jokaisen uuden levyn biisin kohdalla testasimme, tulisiko tähän biisiin Hetki lyö-komppi. Ei se tainnut lopulta päätyä minnekään, mutta se on kyllä kova biisi.


Suosikki 7/2008, Disco Ensemble-haastattelu

Jamie, may I be your unicorn?

Yllätys, yllätys, Anna päivittää! Olen viime kuukausina törkeästi laiminlyönyt velvollisuuteni blogiversumissa ja tehnyt hidasta itsemurhaa tentti- ja pääsykoekirjojen avustuksella. Tämä on ainakin virallinen versio tapahtumista.

Todellisuudessa lukumotivaationi ei yltänyt niihin korkeuksiin mitä itselleni uskottelin ja ajauduin lukusalista kirjaston musiikkiosastolle kerran jos toisenkin. Kirjasto on ystävä, sillä näillä kuukausituloilla ei juurikaan levyjä ostella. Sijoitan vähäiset rahani Kuopion baareihin livekeikkoihin.

Mitäkö sitten tarttui mukaani?

Niko Valkeapää - Sierra
Jenny Wilson - Love and Youth
Jamie Lidell - Jim
Róísin Murphy - Ruby Blue
CSS - Cansei de Ser Sexy
Happy-go-Lucky - Fellow

Rakkaimmaksi on noussut Jamie Lidell. Britannian Tuomo haastaa maansa nuoret viimesen päälle tuotetut soulsiskot virkistävällä retrorouheudella. Levyn kappaleet liikkuvat Rope of sandin herkistelystä Figured me outin jamiroquaimaiseen tanssilattiajamitteluun. Lidell saapuu häiritsemään pönöttävien rokkipoliisien rauhaa energisellä lavashöyllään Flow-festivaaleille 15.8.2008.

Ja hei, pakkohan sitä oli rakastaa viimeistään tämmösen musiikkivideon jälkeen.

Kaikki on pilalla, jos Blur ei tule takaisin

Olin kampaajalla hiustenpesu- ja päänhierontavaiheessa kun radiosta lähti rullaamaan Blurin Sing. Se olisi ollut yksi elämäni täydellisimmistä hetkistä ellei takaraivossa olisi jäytänyt se surkea tosiseikka, ettei Blur ehkä enää koskaan huhuista huolimatta palaa.

Ihan tyhmää, sillä Graham-ressukan soolomatskukin on nykyisin kyllästyttävää kuin pizza jonka täytteet on kaavittu säilykkeistä. Vika on varmaan absolutismissa: Grahamin musiikillinen kekseliäisyys on laskenut yhtä paljon kun nautittujen alkoholiannosten määrä.

Tässä kuitenkin huippuote Blur-yhtyeen uran loppusuoralta:

Paasaus

Joku aika sitten välkkypäinen toimittaja Nyt-liitteessä koki tarpeelliseksi inistä tyttöbändien soittotaidottomuudesta (kas tässä linkki artikkeliin). Otin herneen nenukkiin.

Varmaan suunnilleen tuhat vuotta on käyty keskustelua siitä, miten roskaa alkeellinen rokkirämpyttely voikaan olla, mutta ilmeisesti vasta pojat ovat saaneet vapautuksen kyvyttömyyden ja aivottomien sointukulkujen aiheuttamasta paheksunnasta. Pakko se on kaiketi ryhtyä samaan puuduttavaan ja tyhjänpäiväiseen urputukseen soittotaidon merkityksestä uudelleen nyt, kun tytönpirulaisetkin ovat kehdanneet aloittaa soittaa yhtyeissä.

Mikseivät tytöt tajunneet pysyä musiikkiopistolla kuolaamassa poikkihuiluihinsa? Mitä ne oikein itsestään kuvittelevat? Voin kertoa: liikoja. Musiikkimaailman miestähtien fanaattisen ihailun sijaan tytön on aivan turha hypätä itse lavalle ja ryhtyä subjektiksi 2000-luvun Suomessa. Piste. Siinä romahtaisi bändäri-instituutiokin.