Tapasin
Evan ensimmäisen kerran Complete Vocal Instituten kurssilla Jyväskylässä syksyllä 2006. Fani minusta tuli vasta kurssin jälkeen, kun eksyin kuuntelemaan hänen tuotoksiaan internetin ihmemaasta. Tytön sukunimi loi toki jonkinlaisia ennakko-odotuksia ja ne odotukset lunastettiin moninverroin.
Kuunneltuani Mousen mietin vain, että mitä ihmettä olen tehnyt samalla laulukurssilla tämän virtuoosin kanssa. Evan ääni on lämmin ja notkea - juuri oikeanlainen hänen melodisiin sävellyksiinsä. Melankolisistakin kappaleista huokuu toivo. Evan peräänkuuluttama onni ja lämpö todella välittyy kuulijalle.
Myöhemmin sain myös huomata, että tyttö on aivan yhtä ihana kuin hänen kappaleensakin.
Eva laulaa nykyään myös
Captain Cougarissa, bändissä johon tutustuin jo viime vuoden puolella. Bändin debyyttilevyä on hehkutettu alan julkaisuissa ja komppaan musiikkikriitikoita tässä(kin) asiassa. ”Vaikeuksista voittoon”-tarinat ja kotikutoisuus saavat minulta sympatiat joka kerta.
Jos vielä hetki jatketaan hyväksi todetulla Eva-linjalla, kehumisen arvoiseksi nousee myös
Satureja. Yhtyeessä vaikuttavat Evan lisäksi hänen hyvin lahjakkaat serkkunsa,
Aili ja
Tuuli Ikonen. Kansanmusiikkikokemukseni ovat rajoittuneet lähinnä lapsuuteen, jolloin äitini myrkytti mieleni Värttinän Oi Dai- levyllä (johon sinänsä voisi palata näin vanhempana ja viisaampana). Vaikka Saturejaa ei voi leimata täysin kansanmusiikiksi, löytyy jokaisesta kappaleesta jotain hyvin suomalaista. Samalla kappaleissa on kuitenkin tuore ote.
Tarinani tästä muusikkosuvusta voisi jatkua loputtomiin, mutta päätän sen kuitenkin multitalentti
Osmo Ikoseen. Mies on päässyt radiosoittoon ainakin YleX:lle, mutta millä kappaleella – Storm ei mielestäni ole parasta mitä Osmo voi tarjota. Se saattaa olla tarpeeksi simppeli poppistsibale mennäkseen läpi myös massoille, mutta kannustan kuuntelemaan herran maispeissistä nuo muutkin kappaleet.
