#@*&¤!

Kuva: WIKUQIKU

+


Kuva: Mikko Kauppinen

=

MIKSI?!

i lost i lost i lost i lost i lost my heart

Kävin toissa perjantaina yhdellä parhaimmista keikoista, joita olen nähnyt, enkä ole maininnut siitä blogissa.

Lempiyhtyeeni ovat aivan muita, kuin joista olen tänne kirjoittanut.

Ihan kuten elämässä muutenkin - vaikeinta on puhua niistä oikeasti tärkeistä asioista.



Jennie Abrahamson - I lost my heart

Terveisin mesetyttö-87

an.na sanoo:
!!!
vittu ku vihaan css:ää

susa sanoo:
miks!!!!

an.na sanoo:
ne on ärsyttäviä?
TÄSSÄ TÄMMÖSIÄ PIKKUSIEVIÄ JUTTUJA HÖPÖTTELEN MUSAN PÄÄLLE JEE JOU
semmosta on css

susa sanoo:
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
mää voisin perustaa samalla tekniikala bändin

an.na sanoo:
AIVAN

susa sanoo:
jututella vähän itteni kaa

an.na sanoo:
à la le corpse bride mince de föfföfföö
sun bändin nimi vois olla alpo.
ehdottomasti piste perään
alpo.
joku kiva biitti taustalle

susa sanoo:
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
alpo.
loistava bändin nimi

an.na sanoo:
soitat vähän jotai sorsapilliä ja nokkahuilua epävireiseti
+s
ja höpötät päälle
voilà!

Syysloma

Ei muuta.

Totuus

Fri at 15:02 Anna: VITU KOVA
Fri at 15:03 Suvi: NII ON!

Never mind the buzz, cocks

Vittuilu on suurin välittämisen osoitus. Ainakin jos se tulee minulta. Kun alkaa aukoa päätään, pitää voida luottaa siihen, ettei toinen juokse karkuun tai ota itseensä. Tämä luottamus saavutetaan potentiaalisen ystävyyssuhteen alkuvaiheessa.

Vittuilulla voi kartoittaa suurestakin väkijoukosta turkulaiset eli ne, jotka eivät tajua tätä jaloa taitoa. Samalla tavalla voi helposti löytää itselleen nopeastikin samanhenkisen ihmisen, mutta myös vaihtoehtoisesti ottaa turpiinsa.

Anywho, brittiläiset ovat tehneet nälvimisestä taiteenlajin. Vielä kun nälvimiseen yhdistetään sarkasmi, poikakiharat ja pop-visa, niin meillä on jotain hienoa - meillä on Never mind the buzzcocks.



Harmi, ettei tällainen shöy voisi toimia Suomessa. Lähes jokainen tänne rantautunut formaattivisailu on saanut katsojia ennemmin myötähäpeän kuin nokkelan komiikan ansiosta. Ainut kategoriassaan onnistunut tapaus on tainnut olla Uutisvuoto, alunperin siis Have I Got News for You.



Aloin kuitenkin lämmetä ajatukselle, että tämmöisen spektaakkelin voisi järjestää edes klubimuotoisesti. Laajennettua pop-visaa stand-up-elementein. Mutta keiltä suomalaisilta löytyisi vaadittavaa asiantuntemusta ja huumorintajua esimerkiksi juontajan ja kapteenien vaativiin tehtäviin?



"I am an antichrist, I am an anarchist..."
"... I am the walrus?"

Classic.

Kimpassa

Rakas päiväkirja.

Eilen katsoin ranskalaisen elokuvan Ensemble, c’est tout. Ensimmäisen vartin aikana päästiin piknikille. Loppuaika käytiin nokkelaa dialogia.

Nyt minäkin haluan leikata tukkani, juoda sivistyneesti punaviiniä ja käydä keskustelun, jonka aikana toinen voi sanoa puhelimeen Olen juuri iskemässä älykästä tyttöä. Tässä menee hetki.

Ja koska tämä nyt kuitenkin on musiikkiblogi, voin lopuksi mainita kuluttaneeni pitkästä aikaa 50 euroa levykaupassa. Mukaan tarttui Phoenixin Wolfgang Amadeus Phoenix, Editorsin In this light and on this evening ja Mumford & Sonsin Sigh no more.

PS: Tässä postauksessa odottelin, milloin Aukeaa kuullaan ekaa kertaa radiossa. Se hetki koitti tänään. Biisi oli eri, mutta mii sou praud eniveis.