Tässä Annan ryhmäliikunta-aikataulut loka-joulukuulle. Treeniään voi tehostaa hankkimalla räjähtävää aerobista voimaa juoksemalla eturiviin. Edistyneimmille liikkujille suosittelen eturiviin pyrkimistä stadionkeikoilla.
29.10. Anna Järvinen, Vuk @ Klubi, 14e
30.10. Manna @ Levykauppa Äx
Ane Brun @ Klubi, 16e
31.10. PMMP @ Holiday Club Caribia, 17e
- Ihania naisia kolmena päivänä peräkkäin.
4.11. Suvi Koivu @ Semifinal, 7e
5.11. Janne Laurila @ Levykauppa Äx
Samae Koskinen @ Dynkky, 7e
6.11. Cosmobile @ Klubi, 6e
- Ihania miehiä kolmena päivänä peräkkäin unohtamatta sitä seikkaa, että I'd go gay for Suvi Koivu.
7.11. TV Off, Regina @ Klubi, 8e
- Tämän takia vietän ekan pidemmän loman koulusta niin, etten karkaa kotopuoleen Ivaloon.
13.11. Anna Puu @ Kooma
- Keikkapaikka herättää antipatioita.
20.-21.11. VALOA!-festarit @ Tampere
- Tampere + Liekki = <3. Lyhyellä matematiikalla laskettuna.
26.11. Neufvoin @ Doris, Tampere
28.11. Neufvoin @ Belly, Helsinki
- Jos et oo vielä nähny neukkareita livenä, niin mene. Jos oot, niin mee silti.
11.12. Röyhkä, Martikainen, Koskinen & Koivu: Tie Damaskokseen
- Jos minulla ei olisi asiasta parempaa tietoa, niin väittäisin, että Kauko on tehnyt tämän kappaleen minusta.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
FUUUUUUUUUCK
Olen epäillyt tätä jo pidemmän aikaa, mutta Jarkko Fräntilä todisti uusimmassa Suessa pahimpien pelkojeni olevan totta.
Vaikka kuinka kaikki ajattelevat popparipojat sanovat haluavansa vain älykkäitä ja tiedostavia tyttöjä ja väittävät ihannenaisensa olevan fiksu ja osaavan keskustella musiikista muutenkin kuin sedulatasolla, joka ikinen mies vaihtaisi fiksun mutta ok:n näköisen humanistiopiskelijan kanssa käydyn älyllisesti käsittämättömän kiehtovan keskustelun täysin estottomaan ja uskomattoman likaiseen seksiin Jessica Simpsonin kaltaisen vasemman tumpun älykkyysosamäärällä varustetun kananmunakoneen kanssa.
Jos nyt ohitamme sen seikan, että ylläolevat yhdeksän riviä muodostivat yhden lauseen niin... Omaan kohderyhmääni kuuluvat lähinnä ajattelevat popparipojat. Mitäs täs nyt sit pitäs tehä?
Vaikka kuinka kaikki ajattelevat popparipojat sanovat haluavansa vain älykkäitä ja tiedostavia tyttöjä ja väittävät ihannenaisensa olevan fiksu ja osaavan keskustella musiikista muutenkin kuin sedulatasolla, joka ikinen mies vaihtaisi fiksun mutta ok:n näköisen humanistiopiskelijan kanssa käydyn älyllisesti käsittämättömän kiehtovan keskustelun täysin estottomaan ja uskomattoman likaiseen seksiin Jessica Simpsonin kaltaisen vasemman tumpun älykkyysosamäärällä varustetun kananmunakoneen kanssa.
Jos nyt ohitamme sen seikan, että ylläolevat yhdeksän riviä muodostivat yhden lauseen niin... Omaan kohderyhmääni kuuluvat lähinnä ajattelevat popparipojat. Mitäs täs nyt sit pitäs tehä?
perjantai 23. lokakuuta 2009
Tiiätteks?
Joskus haaveilen elosta romanttisessa indiekomediassa.
Sellaisesta, jossa tytöt on hupsuja ja pukeutuvat mekkoihin. Pojat ovat vähän hukassa ja pukeutuvat ruudullisiin kauluspaitoihin tai bändisellaisiin.
Kun päähenkilöt kohtaavat, taustalla soisi jotain kivaa kitaravetoista nössöpoppia, niinku nyt vaikka Kings of Conveniencea. Ei kuitenkaan mitään raivostuttavan pikkusievää, niin kuin SMG:n Casablanca. Kummatkin päähenkilöistä ovat niin onnettomia omassa nysväilyssään, etteivät saa mitään aikaiseksi. Voi heitä.
Se olisi elämää, jossa ei käydä syömässä vaan piknikillä tai brunssilla. Ei olisi vaivaannuttavia hiljaisuuksia, pelkästään nokkelaa dialogia. Tai vaihtoehtoisesti sellaisia maailmaa syleileviä, telepaattisia hiljaisuuksia.
Joskus elämän toivoisi olevan romanttista indiekomediaa, kun itse sattuu oikeasti olemaan sellainen irrationaalinen ja höpsö tyttö ja maailma on joskus aivan liian tyhmä ja rationaalinen.
Sellaisesta, jossa tytöt on hupsuja ja pukeutuvat mekkoihin. Pojat ovat vähän hukassa ja pukeutuvat ruudullisiin kauluspaitoihin tai bändisellaisiin.
Kun päähenkilöt kohtaavat, taustalla soisi jotain kivaa kitaravetoista nössöpoppia, niinku nyt vaikka Kings of Conveniencea. Ei kuitenkaan mitään raivostuttavan pikkusievää, niin kuin SMG:n Casablanca. Kummatkin päähenkilöistä ovat niin onnettomia omassa nysväilyssään, etteivät saa mitään aikaiseksi. Voi heitä.
Se olisi elämää, jossa ei käydä syömässä vaan piknikillä tai brunssilla. Ei olisi vaivaannuttavia hiljaisuuksia, pelkästään nokkelaa dialogia. Tai vaihtoehtoisesti sellaisia maailmaa syleileviä, telepaattisia hiljaisuuksia.
Joskus elämän toivoisi olevan romanttista indiekomediaa, kun itse sattuu oikeasti olemaan sellainen irrationaalinen ja höpsö tyttö ja maailma on joskus aivan liian tyhmä ja rationaalinen.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Lööv
Koittakaa sietää lässynlässyn-otsikko, mutta olen kohdannut yhdellä kertaa liian paljon tykkäämisen arvoista.
Tykkäämisen arvoinen asia numero 1:
Tykkäämisen arvoinen asia numero 2:
Edelliseen tykkäykseen perehdyin 1000 sparksin kautta. Kyseessä on ainoa suomalainen musiikkiblogi, joka on jotenkin... suosittelemisen arvoinen ja relevantti. Tunteista irrotettua, intohimotonta rokkipoliisipönötystä ja kaikkien mahdollisten ug-indiebändien kritiikitöntä hehkutusta on tässä maassa jo ihan tarpeeksi. Ugh, olen puhunut.
Tykkäämisen arvoinen asia numero 3:
Jeij! Liekin eka keikka sitten kivikauden.
Tykkäämisen arvoinen asia numero 1:
Tykkäämisen arvoinen asia numero 2:
Edelliseen tykkäykseen perehdyin 1000 sparksin kautta. Kyseessä on ainoa suomalainen musiikkiblogi, joka on jotenkin... suosittelemisen arvoinen ja relevantti. Tunteista irrotettua, intohimotonta rokkipoliisipönötystä ja kaikkien mahdollisten ug-indiebändien kritiikitöntä hehkutusta on tässä maassa jo ihan tarpeeksi. Ugh, olen puhunut.
Tykkäämisen arvoinen asia numero 3:
Jeij! Liekin eka keikka sitten kivikauden.
tiistai 29. syyskuuta 2009
A blast from the past
Olin kuvaamassa Rubikia Turun Klubilla 25.4. valokuvauskurssia varten. Onneksi jouduin kohtaamaan seuraavat realiteetit jo silloin:
- Kamerat vihaavat minua. Olin minä niiden edessä tai takana.
- Tykkään ihmisten selistä? Faktan heitti kehiin kuvat arvostellut opettaja.
- Olen tosi awkward sosiaalisissa tilanteissa, joissa en tunne ketään. Tervetuloa, toimittajan arki! Ja suokaa anteeksi vieraskielinen lisäys, mutta mikään suomennos ei tee tuolle sanalle oikeutta.
- Aiemmin itselle turhanpäiväiset yhtyeet voivat muodostua elämääkin suuremmiksi livekeikan jälkeen. Tai ainakin Rubik voi, jos on saanut kuulla Radiantsia tyhjällä Klubilla soundcheckin aikaan.
- Olen huithapeli. Lupasin nämä kuvat Artturille heti kun ne valmistuvat. Tässä ne nyt sitten ovat, viisi kuukautta myöhemmin...
- Kamerat vihaavat minua. Olin minä niiden edessä tai takana.
- Tykkään ihmisten selistä? Faktan heitti kehiin kuvat arvostellut opettaja.
- Olen tosi awkward sosiaalisissa tilanteissa, joissa en tunne ketään. Tervetuloa, toimittajan arki! Ja suokaa anteeksi vieraskielinen lisäys, mutta mikään suomennos ei tee tuolle sanalle oikeutta.
- Aiemmin itselle turhanpäiväiset yhtyeet voivat muodostua elämääkin suuremmiksi livekeikan jälkeen. Tai ainakin Rubik voi, jos on saanut kuulla Radiantsia tyhjällä Klubilla soundcheckin aikaan.
- Olen huithapeli. Lupasin nämä kuvat Artturille heti kun ne valmistuvat. Tässä ne nyt sitten ovat, viisi kuukautta myöhemmin...
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Future sailors
Blogi muodostuu yllättävän houkuttelevaksi vaihtoehdoksi silloin, kun pitäisi tehdä armoton määrä kouluhommia. Tällä logiikalla tulen postaamaan ensi kuussa useamman kerran…
Olen astunut uudelle aikakaudelle, Spotify-aikaan. Spotifysta ollaan leivottu mediassa yhtä levyteollisuuden tappajaa piratismin ohella, mutta omaan käyttäytymiseeni sillä on ollut aivan päinvastainen vaikutus. Minulla on pitkästä aikaa ostoslista levykauppaan.
Ekana – ja ainoana pakko-ostoksensa – listalla komeilee Kings of Conveniencen uusin levy. Syyskuun viimeisenä päivänä tuen 18,90 eurolla Levykauppa Äxän toimintaa ja kotiutan yhden kappaleen Declaration of Dependencea. Oon viime aikoina kylläkin miettiny, et mikä järki tässä levyjen ostamisessa on, kun ei niitä kuitenkaan kuuntele. Mut voi kai sitä ongelmien lisäksi keräillä jotain muutakin?
Kuva täältä
Koulun ohella lisäjännitystä elämääni tuo tällä hetkellä myös lisäpesti turkulaisella Zoom FM:llä. Vapaaehtoisvoimin Turun keskustan alueella kuuluva kanava on musiikkivalintojensa osalta jo valmiiksi hyvin indieystävällinen. Omia biisivalintojani ripottelen soittolistan sekaan about joka toinen sunnuntai klo 17-20 taajuudella 93,4.
Ps. Pisteet sille, joka tietää, mihin otsikko viittaa.
Olen astunut uudelle aikakaudelle, Spotify-aikaan. Spotifysta ollaan leivottu mediassa yhtä levyteollisuuden tappajaa piratismin ohella, mutta omaan käyttäytymiseeni sillä on ollut aivan päinvastainen vaikutus. Minulla on pitkästä aikaa ostoslista levykauppaan.
Ekana – ja ainoana pakko-ostoksensa – listalla komeilee Kings of Conveniencen uusin levy. Syyskuun viimeisenä päivänä tuen 18,90 eurolla Levykauppa Äxän toimintaa ja kotiutan yhden kappaleen Declaration of Dependencea. Oon viime aikoina kylläkin miettiny, et mikä järki tässä levyjen ostamisessa on, kun ei niitä kuitenkaan kuuntele. Mut voi kai sitä ongelmien lisäksi keräillä jotain muutakin?
Kuva täältä
Koulun ohella lisäjännitystä elämääni tuo tällä hetkellä myös lisäpesti turkulaisella Zoom FM:llä. Vapaaehtoisvoimin Turun keskustan alueella kuuluva kanava on musiikkivalintojensa osalta jo valmiiksi hyvin indieystävällinen. Omia biisivalintojani ripottelen soittolistan sekaan about joka toinen sunnuntai klo 17-20 taajuudella 93,4.
Ps. Pisteet sille, joka tietää, mihin otsikko viittaa.
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Animal Kingdom
Seuraavan kappaleen hienoutta olen vollannut jo kolmella eri paikkakunnalla. Ehdottomasti yksi vuoden 2009 parhaimmista tekeleistä.
Mollia mollin perään, hieman Chuck Bassin näköinen laulaja, joka kuulostaa Mewin Jonas Bjerreltä olematta kuitenkaan yhtä ärsyttävä ja Well is this love?/Is this pain?/I gotta a feeling that I cannot name/slowly changing every part of me. Vaatiiko muka lisää perusteluja?
Mollia mollin perään, hieman Chuck Bassin näköinen laulaja, joka kuulostaa Mewin Jonas Bjerreltä olematta kuitenkaan yhtä ärsyttävä ja Well is this love?/Is this pain?/I gotta a feeling that I cannot name/slowly changing every part of me. Vaatiiko muka lisää perusteluja?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)