perjantai 25. joulukuuta 2009

Tears stream down your face when you lose something you cannot replace

- Oskari, Livin la vida loca ei ole Coldplayn paras levy. Tämä huomautus ihan vaan sen takia, että Oskarin näkyvyys on taattu blogeissa vastedeskin. Oskari, Oskari, Oskari.

- Parachutes vois olla. Pidätän oikeuden vaihtaa mielipidettäni, sitten kun joskus saan kuunneltua A Rush of Blood to the Headin kokonaan.

- Talkin C-osan saundimaailma on aika PMMP:n Veden varaan. Veden varaan on aika Talk? Hur som helst.

- Elämä on taas yhtä Fix Youta. Eikä sitä kappaletta voi vieläkään kuunnella itkemättä. Saati sitten laulaa. Siedätyshoidot ovat kuitenkin käynnissä.

torstai 24. joulukuuta 2009

... and a happy blahblahblah

Nyt ovat viimeiset hetket, kun voi nauttia joululauluista ihan luvan kanssa erään merkkihenkilön syntymäpäivän takia. Joka joulu useampi hyväntahtoinen artisti haluaa levittää keskuuteemme joulun henkeä tulkitsemalla kaikille tuttuja kappaleita. Etteivät vaan pääsisi unohtumaan. Se on ihmeellistä, miten paljon tulkintaa esimerkiksi Porsaita äidin oomme kaikki voikaan sisältää. ”Ei taida tyttö osata lukea nuotteja”, kommentoi äitini aina moista kiekumista.

No, osa artisteista ei tietenkään tyydy vilpittömässä joulutunnelmoinnissaan esittämään vanhoja kappaleita. He tuovat meille kullan ja mirhamin uusien joululaulujen muodossa. Ja tottahan se on, että mikään ei tuo joulua niinkuin seuraavat klassikot. Altogether now!

On the 8th day of Christmas, my baby gave to me
A pair of Chloe shades and a diamond belly ring...







tiistai 22. joulukuuta 2009

Let it snow, let it snow, let it snow!

Eilisen Joulu Mielelle -konsertin perusteella Mikko Leppilampi on näköjään kaivettu taas naftaliinista esittämään suurta swinglaulajaa joulupyhien ajaksi. Harmi etteivät rahkeet edelleenkään riitä.

Vaikka onkin näyttelijä, niin joitain asioita – esimerkiksi laulamisen hallitsemista – ei vaan voi näytellä uskottavasti.

Mutta koska hampurilaispalaute pitää päättää positiivisesti, niin ainakin Mikko sai duettoparinsa, Kristiina Wheelerin, kuulostamaan hyvältä. Eikä tarvinnu kuunnella sairaaksi heittäytynyttä Samu Haberia.

maanantai 21. joulukuuta 2009

Seliseli

Jos sävsansov olis supersuosittu muotiblogi, niin aloittaisin tämän postauksen sanoilla olen ollut todella huono bloggari viime aikoina tai anteeksi blogihiljaisuuteni, mutta..., mut
a) ei oo,
b) nöyryys ei kuulu hyveisiini, vain ajoittaisiin paheisiini ja
x) anteeksipyytely on minulle fyysisesti mahdotonta.

Edelleen, jos tää olis Blogilistan kärjessä keikkuva muotiblogi niin sanoisin, että OON OLLU NIIN KIIREINEN, KU LUVASSA ON KAIKKEE SUPERSIISTII BLOGIN SUHTEEN, MUT EN VOI PUHUU SIITÄ VIELÄ :)))))
Todellisuudessa elämäni on ollut viimeisen kuukauden ajan tyhjän Wordin tuijottelua, rivivälillä ja fontin koolla kikkailua ja merkkimäärän epätoivoista tarkistamista. Suurin osa viime tippaan jätetyistä kouluhommista on käsitellyt musiikkia, niin voin laiskuuspäissäni laittaa pari työni hedelmää myös tänne.

Supersiistihköä ja ainakin blogimme aihepiiriä liippaavaa on kuitenkin se, että minut valittiin keväällä kuultavan opiskelijaradiomme toiseksi musiikkipäälliköksi. Katellaan kuinka paljon jaksan leijua enää siinä vaiheessa, kun ajan kymmeniä kappaleita lähetysjärjestelmään ja kirjoitan sormet verillä raportteja Teostolle. Musiikkivalinnoista voi nillittää sitten huhtikuussa täällä.

Supersiistihköä tällaiselle nördelle on myöskin se, että sävsansovia voi äänestää Voicen Web Awardseissa vuoden musiikkiblogiksi. Vaikka en luokittelisi tätä kauhean voiceystävälliseksi blogiksi, niin näytetääs nyt kaikille mistä kukko kussee. Eli ääniä kehiin! Jos ei meille, niin testamenttaan ääneni tonnille.

Uusista bändilöydöistä ei ole ollut kauheasti sanottavaa, koska musiikinkuunteluni on painottunut vahvasti seuraaviin:







Kaiken lisäksi olen huomannut ajattelevani, että vittu nää on kovia. Joo, en itekään tajua.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Spotify-mainokset

”Niin hyvää puuta, niiiiiiin hyvää puuta…”
”Me istutettiin yhdessä puu, sen oksille linnut laskeutuu…”
”Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää…”


Dear Roberta from Spotify

Mainoksenne maistuvat puulta. Ne ovat aikamoista puuta heinää. Luuletteko, että me kuuntelijat emme näe metsää puilta?


Terveisin
Kauas puusta pudonnut omena -87


PS: Tyvestä puuhun noustaan.

Kyrsii

Matkijoiden ilmaantumisen sanotaan olevan suurin kunnianosoitus esiintyvälle taiteilijalle. Mutta kun vitsi on vanha, niin se on vanha, eikä siitä pitäisi palkita ainakaan 30 000 eurolla.





Söpösti laulavia pikkutyttöjä näkee jokaisen koulun kevätjuhlassa. Keski-ikäisiä omaen elämänsä iskelmätähtiä löytää pienimpienkin paikkakuntien karaokekapakoista.

Että kiitos nyt sitten vaan, Talent Suomi. Ainoaksi ansioksesi nousee Katja Ståhlin hetkellinen nostaminen parrasvaloihin ja näin ollen naistenlehtien haastatteluihin. Hänen edesottamuksiaan kun haluaisi lukea enemmänkin.

torstai 19. marraskuuta 2009

I'm in the mood for love

Kun ostaa ruusuja, lakkaa kynnet punaisella ja laittaa Ellan soimaan, tiskaaminenkin tuntuu hohdokkaalta.



Illalla viininmaistelua hyvässä ja kauniisti pukeutuneessa seurassa. Mutta suunnatakko viikonloppuna Helsinkiin, Turkuun vai Tampereelle? Missä on paras swing?

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Naapurirakkautta

Lähtökohtaisesti musiikin kuuntelu on kannatettavaa toimintaa. Billy Talentia saa kuunnella. Heillä on itse asiassa yksi ihan kelpo laini kappaleessa Rusted from the rain:

And if I'm the King of cowards, you're the Queen of pain

On kuitenkin populaarimusiikin väärinkäyttöä kuunnella sitä klo 6 aamulla läpi puheensorinan ja tappokoiran haukunnan.

Saati sitten niin, että välissä on ei ääntä eristävä vaan pikemminkin sitä johtava seinä.

lauantai 14. marraskuuta 2009

tiistai 10. marraskuuta 2009

i lost i lost i lost i lost i lost my heart

Kävin toissa perjantaina yhdellä parhaimmista keikoista, joita olen nähnyt, enkä ole maininnut siitä blogissa.

Lempiyhtyeeni ovat aivan muita, kuin joista olen tänne kirjoittanut.

Ihan kuten elämässä muutenkin - vaikeinta on puhua niistä oikeasti tärkeistä asioista.



Jennie Abrahamson - I lost my heart

lauantai 7. marraskuuta 2009

Terveisin mesetyttö-87

an.na sanoo:
!!!
vittu ku vihaan css:ää

susa sanoo:
miks!!!!

an.na sanoo:
ne on ärsyttäviä?
TÄSSÄ TÄMMÖSIÄ PIKKUSIEVIÄ JUTTUJA HÖPÖTTELEN MUSAN PÄÄLLE JEE JOU
semmosta on css

susa sanoo:
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
mää voisin perustaa samalla tekniikala bändin

an.na sanoo:
AIVAN

susa sanoo:
jututella vähän itteni kaa

an.na sanoo:
à la le corpse bride mince de föfföfföö
sun bändin nimi vois olla alpo.
ehdottomasti piste perään
alpo.
joku kiva biitti taustalle

susa sanoo:
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
alpo.
loistava bändin nimi

an.na sanoo:
soitat vähän jotai sorsapilliä ja nokkahuilua epävireiseti
+s
ja höpötät päälle
voilà!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Totuus



Fri at 15:02 Anna: VITU KOVA
Fri at 15:03 Suvi: NII ON!

perjantai 30. lokakuuta 2009

Never mind the buzz, cocks

Vittuilu on suurin välittämisen osoitus. Ainakin jos se tulee minulta. Kun alkaa aukoa päätään, pitää voida luottaa siihen, ettei toinen juokse karkuun tai ota itseensä. Tämä luottamus saavutetaan potentiaalisen ystävyyssuhteen alkuvaiheessa.

Vittuilulla voi kartoittaa suurestakin väkijoukosta turkulaiset eli ne, jotka eivät tajua tätä jaloa taitoa. Samalla tavalla voi helposti löytää itselleen nopeastikin samanhenkisen ihmisen, mutta myös vaihtoehtoisesti ottaa turpiinsa.

Anywho, brittiläiset ovat tehneet nälvimisestä taiteenlajin. Vielä kun nälvimiseen yhdistetään sarkasmi, poikakiharat ja pop-visa, niin meillä on jotain hienoa - meillä on Never mind the buzzcocks.



Harmi, ettei tällainen shöy voisi toimia Suomessa. Lähes jokainen tänne rantautunut formaattivisailu on saanut katsojia ennemmin myötähäpeän kuin nokkelan komiikan ansiosta. Ainut kategoriassaan onnistunut tapaus on tainnut olla Uutisvuoto, alunperin siis Have I Got News for You.



Aloin kuitenkin lämmetä ajatukselle, että tämmöisen spektaakkelin voisi järjestää edes klubimuotoisesti. Laajennettua pop-visaa stand-up-elementein. Mutta keiltä suomalaisilta löytyisi vaadittavaa asiantuntemusta ja huumorintajua esimerkiksi juontajan ja kapteenien vaativiin tehtäviin?



"I am an antichrist, I am an anarchist..."
"... I am the walrus?"

Classic.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Kimpassa

Rakas päiväkirja.

Eilen katsoin ranskalaisen elokuvan Ensemble, c’est tout. Ensimmäisen vartin aikana päästiin piknikille. Loppuaika käytiin nokkelaa dialogia.

Nyt minäkin haluan leikata tukkani, juoda sivistyneesti punaviiniä ja käydä keskustelun, jonka aikana toinen voi sanoa puhelimeen Olen juuri iskemässä älykästä tyttöä. Tässä menee hetki.

Ja koska tämä nyt kuitenkin on musiikkiblogi, voin lopuksi mainita kuluttaneeni pitkästä aikaa 50 euroa levykaupassa. Mukaan tarttui Phoenixin Wolfgang Amadeus Phoenix, Editorsin In this light and on this evening ja Mumford & Sonsin Sigh no more.

PS: Tässä postauksessa odottelin, milloin Aukeaa kuullaan ekaa kertaa radiossa. Se hetki koitti tänään. Biisi oli eri, mutta mii sou praud eniveis.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Just Dance

Tässä Annan ryhmäliikunta-aikataulut loka-joulukuulle. Treeniään voi tehostaa hankkimalla räjähtävää aerobista voimaa juoksemalla eturiviin. Edistyneimmille liikkujille suosittelen eturiviin pyrkimistä stadionkeikoilla.

29.10. Anna Järvinen, Vuk @ Klubi, 14e
30.10. Manna @ Levykauppa Äx
Ane Brun @ Klubi, 16e
31.10. PMMP @ Holiday Club Caribia, 17e
- Ihania naisia kolmena päivänä peräkkäin.

4.11. Suvi Koivu @ Semifinal, 7e
5.11. Janne Laurila @ Levykauppa Äx
Samae Koskinen @ Dynkky, 7e
6.11. Cosmobile @ Klubi, 6e
- Ihania miehiä kolmena päivänä peräkkäin unohtamatta sitä seikkaa, että I'd go gay for Suvi Koivu.

7.11. TV Off, Regina @ Klubi, 8e
- Tämän takia vietän ekan pidemmän loman koulusta niin, etten karkaa kotopuoleen Ivaloon.

13.11. Anna Puu @ Kooma
- Keikkapaikka herättää antipatioita.

20.-21.11. VALOA!-festarit @ Tampere
- Tampere + Liekki = <3. Lyhyellä matematiikalla laskettuna.

26.11. Neufvoin @ Doris, Tampere
28.11. Neufvoin @ Belly, Helsinki
- Jos et oo vielä nähny neukkareita livenä, niin mene. Jos oot, niin mee silti.

11.12. Röyhkä, Martikainen, Koskinen & Koivu: Tie Damaskokseen
- Jos minulla ei olisi asiasta parempaa tietoa, niin väittäisin, että Kauko on tehnyt tämän kappaleen minusta.

FUUUUUUUUUCK

Olen epäillyt tätä jo pidemmän aikaa, mutta Jarkko Fräntilä todisti uusimmassa Suessa pahimpien pelkojeni olevan totta.

Vaikka kuinka kaikki ajattelevat popparipojat sanovat haluavansa vain älykkäitä ja tiedostavia tyttöjä ja väittävät ihannenaisensa olevan fiksu ja osaavan keskustella musiikista muutenkin kuin sedulatasolla, joka ikinen mies vaihtaisi fiksun mutta ok:n näköisen humanistiopiskelijan kanssa käydyn älyllisesti käsittämättömän kiehtovan keskustelun täysin estottomaan ja uskomattoman likaiseen seksiin Jessica Simpsonin kaltaisen vasemman tumpun älykkyysosamäärällä varustetun kananmunakoneen kanssa.

Jos nyt ohitamme sen seikan, että ylläolevat yhdeksän riviä muodostivat yhden lauseen niin... Omaan kohderyhmääni kuuluvat lähinnä ajattelevat popparipojat. Mitäs täs nyt sit pitäs tehä?

perjantai 23. lokakuuta 2009

Tiiätteks?

Joskus haaveilen elosta romanttisessa indiekomediassa.

Sellaisesta, jossa tytöt on hupsuja ja pukeutuvat mekkoihin. Pojat ovat vähän hukassa ja pukeutuvat ruudullisiin kauluspaitoihin tai bändisellaisiin.

Kun päähenkilöt kohtaavat, taustalla soisi jotain kivaa kitaravetoista nössöpoppia, niinku nyt vaikka Kings of Conveniencea. Ei kuitenkaan mitään raivostuttavan pikkusievää, niin kuin SMG:n Casablanca. Kummatkin päähenkilöistä ovat niin onnettomia omassa nysväilyssään, etteivät saa mitään aikaiseksi. Voi heitä.

Se olisi elämää, jossa ei käydä syömässä vaan piknikillä tai brunssilla. Ei olisi vaivaannuttavia hiljaisuuksia, pelkästään nokkelaa dialogia. Tai vaihtoehtoisesti sellaisia maailmaa syleileviä, telepaattisia hiljaisuuksia.

Joskus elämän toivoisi olevan romanttista indiekomediaa, kun itse sattuu oikeasti olemaan sellainen irrationaalinen ja höpsö tyttö ja maailma on joskus aivan liian tyhmä ja rationaalinen.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Lööv

Koittakaa sietää lässynlässyn-otsikko, mutta olen kohdannut yhdellä kertaa liian paljon tykkäämisen arvoista.

Tykkäämisen arvoinen asia numero 1:



Tykkäämisen arvoinen asia numero 2:

Edelliseen tykkäykseen perehdyin 1000 sparksin kautta. Kyseessä on ainoa suomalainen musiikkiblogi, joka on jotenkin... suosittelemisen arvoinen ja relevantti. Tunteista irrotettua, intohimotonta rokkipoliisipönötystä ja kaikkien mahdollisten ug-indiebändien kritiikitöntä hehkutusta on tässä maassa jo ihan tarpeeksi. Ugh, olen puhunut.

Tykkäämisen arvoinen asia numero 3:

Jeij! Liekin eka keikka sitten kivikauden.

tiistai 29. syyskuuta 2009

A blast from the past

Olin kuvaamassa Rubikia Turun Klubilla 25.4. valokuvauskurssia varten. Onneksi jouduin kohtaamaan seuraavat realiteetit jo silloin:

- Kamerat vihaavat minua. Olin minä niiden edessä tai takana.

- Tykkään ihmisten selistä? Faktan heitti kehiin kuvat arvostellut opettaja.

- Olen tosi awkward sosiaalisissa tilanteissa, joissa en tunne ketään. Tervetuloa, toimittajan arki! Ja suokaa anteeksi vieraskielinen lisäys, mutta mikään suomennos ei tee tuolle sanalle oikeutta.

- Aiemmin itselle turhanpäiväiset yhtyeet voivat muodostua elämääkin suuremmiksi livekeikan jälkeen. Tai ainakin Rubik voi, jos on saanut kuulla Radiantsia tyhjällä Klubilla soundcheckin aikaan.

- Olen huithapeli. Lupasin nämä kuvat Artturille heti kun ne valmistuvat. Tässä ne nyt sitten ovat, viisi kuukautta myöhemmin...



























sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Future sailors

Blogi muodostuu yllättävän houkuttelevaksi vaihtoehdoksi silloin, kun pitäisi tehdä armoton määrä kouluhommia. Tällä logiikalla tulen postaamaan ensi kuussa useamman kerran…

Olen astunut uudelle aikakaudelle, Spotify-aikaan. Spotifysta ollaan leivottu mediassa yhtä levyteollisuuden tappajaa piratismin ohella, mutta omaan käyttäytymiseeni sillä on ollut aivan päinvastainen vaikutus. Minulla on pitkästä aikaa ostoslista levykauppaan.

Ekana – ja ainoana pakko-ostoksensa – listalla komeilee Kings of Conveniencen uusin levy. Syyskuun viimeisenä päivänä tuen 18,90 eurolla Levykauppa Äxän toimintaa ja kotiutan yhden kappaleen Declaration of Dependencea. Oon viime aikoina kylläkin miettiny, et mikä järki tässä levyjen ostamisessa on, kun ei niitä kuitenkaan kuuntele. Mut voi kai sitä ongelmien lisäksi keräillä jotain muutakin?


Kuva täältä

Koulun ohella lisäjännitystä elämääni tuo tällä hetkellä myös lisäpesti turkulaisella Zoom FM:llä. Vapaaehtoisvoimin Turun keskustan alueella kuuluva kanava on musiikkivalintojensa osalta jo valmiiksi hyvin indieystävällinen. Omia biisivalintojani ripottelen soittolistan sekaan about joka toinen sunnuntai klo 17-20 taajuudella 93,4.


Ps. Pisteet sille, joka tietää, mihin otsikko viittaa.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Animal Kingdom

Seuraavan kappaleen hienoutta olen vollannut jo kolmella eri paikkakunnalla. Ehdottomasti yksi vuoden 2009 parhaimmista tekeleistä.



Mollia mollin perään, hieman Chuck Bassin näköinen laulaja, joka kuulostaa Mewin Jonas Bjerreltä olematta kuitenkaan yhtä ärsyttävä ja Well is this love?/Is this pain?/I gotta a feeling that I cannot name/slowly changing every part of me. Vaatiiko muka lisää perusteluja?

lauantai 22. elokuuta 2009

Lauantai-illan huumaa

Nyt, kun olen katsonut Karpon parhaat ja tarkistanut Lotto-tositteeni, voin tiedustella teiltä seuraavaa:

Onks ok, että mulla on lemppari Bumtsi Bum-jakso? Se tuli sattumoisin just äsken uusintana ja on saavuttanut asemansa laiskan laulunopiskelijan sydämessä vain tämän esiintymisen takia.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Behold!

Kun viisaus iskee, se ei katso aikaa eikä paikkaa.


Kuva: Mikko Kauppinen


Ongelmana tässä nyt on vaan se, että tuolla reseptillä mun pitäs käydä hakemassa lisää Buranaa.

Vielä suurempi ongelma on se, että ketkä sitten ovat meidän Yö ja Popeda.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Kesän iloinen ylläri

Jos Irina tekee ite tämmösiä biisejä, niin miks ihmeessä se on halunnu esittää Toni Wirtasen yhdentekeviä renkutuksia? No ohan tää vähän Jippu, mut kuunnelkaa ny jumalauta:

Et huomaa maispeississä

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Uudet kujeet, vanhat maneerit

Katotaan Mikon kanssa Tangomarkkinoita. Olen ilmeisen hyvää seuraa, ku sain ekan kierroksen jälkeen kuulla: "Pitäiskö sun kirjottaa noita juttuja sinne sun blogiin?"

Tangomarkkinoita on tänä vuonna uudistettu, mutta vain näennäisesti. Uudelleen sovitetut "viime vuosien hititkin" edustavat todellista suomipopin kermaa (Uniklubi, Jore Marjaranta, Lauri Tähkä & Elonkerjuu ja joku nevahööd).

Amadeus Lundberg on (ystävääni lainaten) kuin 15-vuotias Alexander Rybak, joka matkii tangolaulajaa. Ääni muuttui heti, kun sen piti esittää Lauri Tähkää, sillä silloin hän esitti vuorostaan pop-laulajaa. Maneerit on niin viimesen päälle opeteltuja, vibrato tekaistu. Tässä jätkässä ei ole mitään omaa.

Eerika Grönlund teki vaikutuksen, kun se lauloi torstaina Cry me a riverin. Laulu tulee kuitenkin tangofiltterin läpi - ääni ei muodostu luonnollisesti. Pakollinen finaalin nuori nätti tyttö.

Marko Maunuksela on yhden ilmeen mies, jonka tunnelmakäsi heiluu minkä vaan ehtii. Teatraalisuus ei ole sama asia kuin TULKINTA. Kyseessä on perinteinen pikkukylän "esiintyjä", jota paikalliset rokut on erehtyny karaokessa kehumaan ja näin usko omiin kykyihin on noussut aivan liian korkealle.

Kaija Lustila vie koko paskan. Arja Koriseva meets Marita Taavitsainen.

Ja muistanpa vielä ajan, kun finaali oli finaali ilman mitään SUPERfinaalipelleilyjä.

torstai 9. heinäkuuta 2009

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Ruissiterveiset

- On hirvittävän vaikeaa tehdä mielenkiintoisia ja koukuttavia DUURIVOITTOISIA kappaleita. Glasvegas on hyvä esimerkki tästä.

- On hirvittävän vaikeaa tehdä toisistaan erottuvia kappaleita. Glasvegas on hyvä esimerkki tästäkin.

- Tasapaksua materiaalia voi yrittää kompensoida matkimalla epilepsiakohtausta hassuissa vaatteissa ja naamamaaleissa. Ei ku se saattoki olla tanssimista Le Corpse Mince De Francoisen keikalla.

- Egotrippi on ihana.

- Bajamajat ei.

- 37-vuotiaana elämä ei ole kuulemma yhtään sen helpompaa kuin 21-vuotiaanakaan.


Terveisin,



Kuva: Mikko Kauppinen

14 tilaajaa

Keitä te ootte?

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Aukea

Pääsiäisenä olin todistamassa Aukean keikkaa Kuopion K-Klubilla. Keikan aikana olen kirjoittanut kännykkääni seuraavaa:

Stella, Incubus, Mars Volta, Rubik. Mikäs siinä omaperäisenä ollessa. Tasapuolista osaamista. Yleisön olisi pitänyt kiittää Annikaa keikan jälkeen, eikä toisinpäin.

Tässä(kin) bändissä vaikuttaa musalukiorokkimafian jäsenistöä, jonka meriitteihin kuuluu esimerkiksi täällä jo aiemmin hehkutettu Neufvoin sekä aivan liian aikaisin kuopattu Second Astral Movement. Tsekkaamisen arvoinen jo pelkästään Annikan lauluäänen takia.


Kuva: Mikko Kauppinen

Tää jää oottaan, milloin Ainutkertaista kuullaan ekaa kertaa radiosta.

PS: Voisko MOT ottaa tutkivan journalisminsa kohteeksi seuraavaksi, että mitä Kuopion musiikkilukion veteen lisätään, kun sieltä sikiää jatkuvalla syötöllä aliarvostettuja neroja?

perjantai 12. kesäkuuta 2009

2000-luvun lopun suurin musiikkivaikuttaja

Jostain kumman syystä ajauduimme poikaystävän kanssa katsomaan Kesäillan valssia, jossa linssiluteita tanssittaa Kari Vepsä yhtyeineen. Jos Kartsa ois jääny mieluummin kuiskaileen hevosilleen, niin sitä ois ihan hyvin voinu tuurata seuraavat:



+ vammasen YouTuben takia tyhmä linkki, kas näin.

Anna ja punkku kiittää.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Tiedotusopin pääsykoe 1 - Anna 0

7.6.2009 klo 00.00
Istuin Tampereen Sokos Hotel Villan yhden hengen huoneessa. Päätin antautua MTV:n vietäväksi, sillä kotonahan minulla ei ole mahdollisuutta nauttia ”musiikki”-tv:stä (kirottu antennitalous!). Lady Gaga esitti livenä uuden levynsä biisejä.

7.6.2009 klo 00.30
”Siis täähän on ihan nerokas muija. Vai millon on viimeks tullu joku näin valmis pakkaus imagoltaan? Pitkästä aikaa oikea pop-tähti. Ja toi on kyl ihan oikeessa siitä, että I wanna take a ride on your disco stick on nokkelasti keksitty ja…”

7.6.2009 klo 00.31
"... aika mennä nukkumaan."

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Hupsista

Pastissi eroaa parodiasta siten, että pastissi ei pyri pilkkaamaan jäljittelynsä kohdetta, ja plagiaatista yleensä olemalla niin selvä mukaelma jäljittelynsä kohteesta, että tämä "kunnioituksen osoitus" tulee varmasti selväksi kaikille.

Can anyone spell Paramore?



Jos elämä ois helppoo, niin Anna ei pitäis tästä biisistä.

Lainauksen tarjosi ystävämme Wikipedia.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kertokaa mulle

... mitä erikoista on The Soundsissa?

perjantai 8. toukokuuta 2009

Back to basics

Tämä blogi perustettiin alun perin kahden musiikin rakastelijan kanavaksi jakaa uusia bändihurahduksia. Viime aikoina - ja muistakaa että tässä blogissa ajan käsite on hyvin venyvä - jalo aate on unohtunut. Nyt on kuitenkin löytynyt jotain mainitsemisen arvoista.

Tiedättekö, kun joskus löytyy sellainen yhtye, josta tekis mieli huudella kaikkiin pöytiin että TSEKATKAA TÄÄ, NIIN MAAILMA PELASTUU? Sellainen, jonka puolesta vois alkaa oman elämänsä Juha Kyyröksi ja perustaa bändin takia vaikka levy-yhtiön niiden musiikin jakelukanavaksi.

Eli todellisuudessa olla vaan nolo fanityttö ja kirjoittaa niistä uskottavuuden rajamailla leijuvaan musiikkiblogiin.


Kuva: Mikko Kauppinen

Oon viime heinäkuusta asti koittanu keksiä tätä postausta varten sanoja, jotka tekisivät oikeutta Neufvoinin musiikille. Sanoja ei ole vieläkään, mutta pojat on väsänny semmosen EP:n, jonka kuunneltuaan niille ei ole tarvettakaan. Robokop EP:n on tuottanut Rubikin Artturi Taira. Ostatte lätyn sitten tämän kuun loppupuolella, kun New Music Community sen julkaisee.

Pakolliset vertauskohdat löytyykin juuri Rubikista, mutta kyse ei ole kuitenkaan mistään halvasta kopiosta. Pikemminkin vekkuleista oppipojista. Eikä näillä pojilla ole pelottavia partoja, mikä on aina plussaa.

Ep:n voi kuunnella Neufvoinin maispeissistä.

Kuunnelkaa. Tykätkää. Menkää keikalle.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

MIE TYKKÄÄN osa 1

Unohdan turhat pätemiset ja annan musiikin puhua puolestaan. Hienoutta kolmelta mantereelta:







torstai 16. huhtikuuta 2009

Olipa kerran Turku

Kun joku tulee selittään mulle, että ollaan riidoissa, koska oon kerran kehoittanut häntä tekemään koko universumille palveluksen eli pitämään suutansa pienemmällä, niin tekis mieli sanoa vaan että…



Lappilaisten ja turkulaisten kohtaamisesta on vain kerran syntynyt jotain hyvää:



Joskus sitä miettii, eikö lepposuus/itseironia/HUUMORI oo ehtiny vielä etelään asti.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Vaatimattomasti ja itseäni korostamatta

Koska toimittajan tulee pyrkiä tiiviiseen ilmaisuun, niin tyydyn vaan sanomaan...


MITÄS MINÄ SANOIN!

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Bare with me

Vielä yks Lily-aiheinen juttu. Vaihtoehtoisesti voin myös jatkaa Lily-postauksia niin kauan, kunnes Miissakin kirjoittaa tänne jotain. HAH!

Olisin valmis lyömään vetoa sen puolesta, että nti Allen nähdään tänä vuonna Flowssa. Oon seurannu neitokaisen kiertueaikataulun kehittymistä parin viikon ajan ja

14.8. Oya Festivalen, Norway
15.8. Way Out West Festival, Sweden


Looginen jatkumo ois

16.8. Flow Festival, Finland

Tällaisten turhien spekulointien lisäksi elämäni sisältää mm. uutta PMMP-levyä, joka kannattaa hankkia itselleen jo pelkästään Viimeisen Valitusvirren C-osan vuoksi. PMMP on aina osannut valita hyvin albumiensa aloituskappaleet ja niin tälläkin kertaa: Kuvia muodostaa saundillisesti selvän jatkumon edellisten levyjen aloitusbiisien kanssa.

Merimiehen vaimo soi varmasti festareilla ja on osastoa Päät soittaa/Kesäkaverit. Lemppariksi on noussut Pariterapiaa, joka häiriintyneellä tunnelmallaan jatkaa siitä, mihin Joku Raja jäi.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Mitääääääää

Siis häh.



Miten Lady Gaga voi kuulostaa edes etäisesti Adelemaiselta?
Kuinka olen tilanteessa, jossa joudun kuvailemaan Poker Facea sanalla söpö?
Pitääks mun alkaa muuttaan mielikuvaani tästä naisesta POSITIIVISEKSI!?

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Turska on hyvää

Kyllä se vaan on niin, ettei Ilosaari petä koskaan.


Kuva: röyksopp.com

Minä sen sijaan olen poikkeuksetta pettänyt Ilosaaren - en ole ilostuttanut festaria läsnäolollani vielä kertaakaan. Tänä kesänä taidan jäädä taantuman (lue: oman laiskuuteni) takia työttömäksi, joten MINÄ LÄHDEN POHJOIS-KARJALAAN DIDIDAMDAMDAA.

Flow'n kiinnityksiä odotellessa.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Välispiikki

Oon naurettavan innoissani siitä, et meillä on yhtäkkiä 9 tilaajaa. Voi johtuu siitä, et mulla on esim. elämä...

Oon viikon sisällä nähny ekaa kertaa livenä kaksi lemppariani, Lily Allenin ja Reginan. Kummastakin lisää tuonnempana, kun olen saanut eliminoitua kouluhommia vähemmäksi.

Which is never. Todennäkösesti.

Skotlannista vois kertoo sen verran, et sain koukutettua siellä itseni kahteen biisiin. Ensimmäinen oli jo vanha tuttavuus, johon törmäsin iloisissa merkeissä eräässä baarissa. Rakkaus roihahti:



Enkä nyt ees alota siitä, miten nerokkaita noiden jätkien rytmiset kikkailut osaa olla ja miten söpöjäki ne on ai että ja miten ne pitäs nähdä livenä ja jooko Provinssi jooko?

Toinen biisi oliki sit uusi tuttavuus ja täten vaikeempi tapaus. Kuulin sen pariinkin otteeseen vaateliikkeissä (Top Shop, anyone?). Saundimaailma anto ymmärtää, et kyseessä vois olla joku näistä turhaan hypetetyistä brittibändeistä kuten White Lies tai Glasvegas. Mutta kuinkas sitten kävikään:



Oasis. OASIS?! Vanhat patut on onnistunu tekeen pitkästä aikaa hyvän biisin. Paisuu loppua kohden just niinku pitääki. Mallisuoritus, 10+.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Take a wild guess




















Arvatkaas missä mä olin viikonloppuna.

torstai 19. helmikuuta 2009

Pitihän se arvata

Flow-haaveilu johti siihen, että aloin tsekkailla Lilyn kiertueaikataulua. Brittien keikat taitaa kaikki olla jo loppuunmyyty. Berliiniin pääsis sen sijaan naurettavan halvalla. Eka laivalla Tukholmaan ja siitä Ryanairilla Berliiniin.

Ja ellette ole sitä vielä oppineet, niin aina löytyy joku (teko-)syy karata Berliiniin.

Nyt ku joku vaan keksis, miten saisin tilattua keikka- ja lentoliput ilman luottokorttia.

Oikeasti luottokorttiongelma on jo ratkaistu kurkkaamalla isän lompakkoon. Nyt vaan pohdin, olenko todella valmis lähtemään tuollaiselle reissulle yksin.

?

Oon tossa miettiny...

- kun aina sanotaan, että tullakseen hyväksi kirjoittajaksi on pakko lukea paljon niin voisko ajatuksen kääntää silleen, että tullakseen hyväksi muusikoksi on pakko kuunnella paljon musiikkia?
- kuinka monta kertaa levy/kappale pitää kuunnella, jotta saavuttaa oikeuden arvostella sitä julkisesti?
- sitten kun sen levyn on kuunnellut, niin saako sitä verrata artistin edellisiin tuotoksiin?
- voiskohan Flowta ahdistella hankkimaan Lily Allen festariohjelmaansa?



Nyt teen jotain, mikä muissa blogeissa herättää minussa lähinnä myötähäpeää eli esitän edellä mainitut kysymykset teille.

+ Mistä festarikiinnityksestä uskallat vielä haaveilla?

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Jälkikirjoitus

Viitaten edelliseen postaukseen.

Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, mut kyllä mun mielestä Coldplay on parhaimmillaan tätä:



Spies ja Fix you aiheuttaa hienoudellaan joka kerta joettulvimaanitke-reaktion.

Mut sit kaikki meniki pieleen ja kulminoitu Viva la Vida or Death and All his Friendsiin.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Vitsivautsivoutsi

Janita on irtaantunut tylsän, aikuisen tapettisoulin maailmasta ja tituleeraa musiikkiaan nykyään soulternativeksi. Minun puolestani saa kutsua uutta matskuaan ihan miksi lystää niin kauan kuin jälki on näin vaikuttavaa.



Janitan Myspacesta löytyy vielä hienompi kappale, Do we learn, joka tuo ajoittain mieleen Coldplayn parhaimmat puolet (jotka itse bändi on jo unohtanut).

Pientä miinusta siitä, että Janitan ääni on teknisesti jäänyt turvallisen tapettisoulin puolelle. Voisin kuvitella, että etenkin livenä joutuisi pelkäämään äänen kestävyyden puolesta. Mut kyllä tässä on enemmän sielua kuin Janitan aikasemmassa matskussa yhteensä.

torstai 12. helmikuuta 2009

The only love that I now cling to is the mic that I clutch

Ja kyllä nyt Masa tykkää, kun mun kulutusinnolle ei näy loppua ja pidän talouden pyörät pyörimässä:

Don Johnson Big Band julkaisee uuden levyn toukokuussa! Ja levyähän tietenkin seuraa keikat. Energiset, elämäniloa herättävät, ihmisen hyvyyteen uskon palauttavat Johnson-keikat.

Levyn syntyprosessia voi tuttuun DJBB-tapaan seurata from les internets.



Eli täältä!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Vinksin vonksin ja heikun keikun

Läksyt odottaa kotona, mutta minä lähden kaupungille. Poikaystävä suuntaa tuhlaamaan tulojansa 8raitaan ja minä lähden liikkeestä kolmen levyn kanssa. Edellisen postauksen ostoslista mielessäni ostan tietenkin…


Regina: Oi miten suuria voimia!
PMMP: Kuulkaas enot!
Kings of Convenience: Quiet is the new loud


... kaikkea muuta.

Poikkeuksellinen levynostointo jatkui tänään, kun suuntasin Äxään uusimman Lily Allenin perässä. Mutta mitä! Levyt olivat tulleet ja menneet! Yllättävä kysyntä (tai Kelan takautuvasti maksetut tuet) sekoitti pääni ja poistuin liikkeestä Reginan ja Tuomon uusimpien tuotosten onnellisena omistajana.


PS. Musta noi ekat hankinnat muodostaa hienon jatkumon. Kings of Convenience kuittaa Reginan ja PMMP:n kovaääniset levynnimet toteamalla, että hiljaisuus on uusi kovaäänisyys.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Ostoslista

4.2.
Samae Koskinen: Elossa 19,90e
Tuomo: Reaches out for you 17,90e

11.2.
Lily Allen: It’s not me, it’s you 17,90e
Regina: Puutarhatrilogia 17,90e



4.3.
Risto: Sähköhäiriöön! 15,90e

25.3.
Maj Karma: Salama 18,90e
PMMP: Veden varaan 18,90e

YHT. 127,30e

Ja tähän päälle levynjulkaisun jälkeisten keikkojen liput, matkakulut, ELÄMINEN... No, Kela on köyhän ystävä.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Anna reaches out for you

... ja toivoo, että vaikka Tuomon uusin levy ei olisikaan rakkautta ensikuulemalta kuten My Thing, niin jokainen pysähtyisi arjen kiireiden keskellä kuuntelemaan Good Nightin. Pistää kyynisimmänkin oksentaan sydämiä.

Arvostelukykyni on kylläkin tilapäisesti vahingoittunut. Eilinen koulupäivä meni överiromanttisia rakkauskirjeitä luokan kesken kirjoitellen ja ääneen lueskellen. Et näin meillä, kuis teillä?

TSEKTSEKTSEK!