Arjen soundtrack: Pääsiäisbrunssi, Dylan

Milloin?: 8.4.2012. välttelin pääsiäispupuja ja -tipuja Dylanin brunssilla.

Soittolistalla: Adele levyltä. Adele livenä. Adele acappellana. Adele coveroituna. Adele instrumentaalina. Adele karaokeversiona. Adele jousisovituksena. Adele pianosovituksena. Adele kasarisaksofonisovituksena. Adele dubstepinä. Adele jazzina.

Ja Adelella meinaan lähinnä Someone like youta ja Rolling in the deepiä. Puolentoista tunnin ajan. Vuorotellen.

Musiikin valitsee: Tjuuh, sen minäkin haluaisin tietää.

Jotain muuta, mitä: Ruokatarjonta oli biisivalintoja monipuolisempaa: Buffetpöydästä löytyi kaikkea muuta paitsi munakokkelia, nakkeja ja pekonia, joita ei todellakaan jää kaipaamaan. Jälkkäriosastolla oli neljää eri piirakkaa, tuulihattuja, vaahtokarkkeja, huikee hedelmätarjotin... Kattauksen aikana ei mitenkään ehdi maistaa kaikkea, mutta onpa syy palata takaisin!

Mutta jos silloinkin soi Adele, niin 16 euroa maksavan brunssin lisäksi pöytään pitänee roudata myös 20 euroa kustantava skumppapullo.

Lovesong

Olen kuunnellut The Curea just sen verran, että voin sanoa jonku bändin kuulostavan The Curelta. Olen kuunnellut yhtyettä myös sen verran, että tiedän tämän olevan väärin.



Lovesong on aika simppeli ja Adelella riittäis ääntä tekemään coverista mielenkiintoisen. Mutta kun tämä ei ole niitä kappaleita, jotka olis tehty omien palkeiden esittelyyn. Jos välttämättä haluaa lähteä coveroimaan kappaletta, joka on jo lähtökohtasesti suurempi kuin mitkään palkeet, niin se pitäisi suorittaa kappaleen ehdoilla. Nyt jäljelle jää vaan avuton Radio Aalto -lobotomiaversio.

Ja muistin virkistämiseksi se alkuperäinen.



Ps. Tästäkin olisit ollut tietoinen jo reilu viikko sitten, jos tykkäisit sävsansovista Facebookissa. Tuu sinne lätiseen!