Oon tossa miettiny...
- kun aina sanotaan, että tullakseen hyväksi kirjoittajaksi on pakko lukea paljon niin voisko ajatuksen kääntää silleen, että tullakseen hyväksi muusikoksi on pakko kuunnella paljon musiikkia?
- kuinka monta kertaa levy/kappale pitää kuunnella, jotta saavuttaa oikeuden arvostella sitä julkisesti?
- sitten kun sen levyn on kuunnellut, niin saako sitä verrata artistin edellisiin tuotoksiin?
- voiskohan Flowta ahdistella hankkimaan Lily Allen festariohjelmaansa?
Nyt teen jotain, mikä muissa blogeissa herättää minussa lähinnä myötähäpeää eli esitän edellä mainitut kysymykset teille.
+ Mistä festarikiinnityksestä uskallat vielä haaveilla?
"kun aina sanotaan, että tullakseen hyväksi kirjoittajaksi on pakko lukea paljon niin voisko ajatuksen kääntää silleen, että tullakseen hyväksi muusikoksi on pakko kuunnella paljon musiikkia?"
VastaaPoistaoon tässä katsellut nelisen päivää eri muusikoiden haastatteluja ja ne kaikki on ainakin jankannu tota..:)
ja mua kiinnostaa myös toi, että monta kertaa musaa pitää kuunnella, ennenku siitä voi sanoa mitään? sen takia sen syvällisemmät levyarvostelut ei oo ollenkaan mun juttu..ja kaikki haluu tietää arvostelua lukiessaan eri juttuja, pitäis melkein kirjoittaa joku oma henk.koht. historia k.o. musiikkiin liittyen :D vaikeita juttuja
..ja sekava sepustus
Siis mikä hitto tosta Lilysta muka tekee niin hehkuttamisen arvosen... Ihan peruspoppikauraa! Blääh. Ei ymmärrä.
VastaaPoistaUU JEA, EKA ANONYYMI!
VastaaPoistaItse olen miettinyt ihan samaa. Ainakin uuden levyn suhteen. Ekalta levyltähän löytyy muutama pophelmi. Siis niin nerokkaita popbiisejä, että levyn kököt biisit jää niiden varjoon. Ja hei, nerokkaiden popbiisien tekeminen ei oo ihan helppoa.
Vastaisin täten, että naisen asenne (joka heijastuu sanoituksiin), laulu ja tyyli. Oma Lily-ihasteluni kumpuaa siis enemmän naikkosen persoonasta kuin musiikillisista meriiteistä. Anteeksi :"<
No siis, yleinen kuuntelutaito niin fyysisellä että henkisellä tasolla on tärkeintä muusikon hommissa. Ei se riitä että kuuntelee musiikkia, vaan se että hoksaa KUULLA sieltä ne tärkeimmät elementit. Eikä sekään riitä, vaan musisoidessa pitää kuunnella sekä itseään että bändiä että biisiä että osata fiilistellä. Liian monet vaan haahuilee menemään.
VastaaPoista(hehehee, sanavahvistus: PLEAR, almost like player)
Mut missä menee haahuilun ja fiilistelyn raja?
VastaaPoistaKyllä sen eron kuulee. Haahuilun ja fiilistelyn eron huomaa vaikka keikalla kun katsoo basistia: jos basistin ja rumpalin päät nyökkii samaa tahtia, ja kroppa on musassa mukana, niin se on fiilistelyä. Jos basisti katselee kaukaisuuteen ja näyttäisi pohtivan seuraavan päivän ostoslistaa, se on haahuilua. Se on se intensiivisyys.
VastaaPoistaMä ainakin pidän itselläni oikeuden tuomita musiikin paskaksi kuulematta!
VastaaPoistaMutta Anna, kuin erotat asenteen "musiikillisista meriiteistä"? Muoto ja sisältö kulkee käsi kädessä: Lily on kävelevä keskisormi, myös laulaessaan, ja siks paras.
Miissa, aivan! Meitä erottaa vaan se, et sä osaat ilmaista itsesi ymmärrettävästi, mut mä en.
VastaaPoistaTarkoitin siis, että kappaleet eivät välttämättä ole mielestäni mitään musiikin historiaan jääviä merkkiteoksia, mutta nainen asenteellaan ja laulullaan on mainitsemisen arvoinen.