Tears stream down your face when you lose something you cannot replace

- Oskari, Livin la vida loca ei ole Coldplayn paras levy. Tämä huomautus ihan vaan sen takia, että Oskarin näkyvyys on taattu blogeissa vastedeskin. Oskari, Oskari, Oskari.

- Parachutes vois olla. Pidätän oikeuden vaihtaa mielipidettäni, sitten kun joskus saan kuunneltua A Rush of Blood to the Headin kokonaan.

- Talkin C-osan saundimaailma on aika PMMP:n Veden varaan. Veden varaan on aika Talk? Hur som helst.

- Elämä on taas yhtä Fix Youta. Eikä sitä kappaletta voi vieläkään kuunnella itkemättä. Saati sitten laulaa. Siedätyshoidot ovat kuitenkin käynnissä.

... and a happy blahblahblah

Nyt ovat viimeiset hetket, kun voi nauttia joululauluista ihan luvan kanssa erään merkkihenkilön syntymäpäivän takia. Joka joulu useampi hyväntahtoinen artisti haluaa levittää keskuuteemme joulun henkeä tulkitsemalla kaikille tuttuja kappaleita. Etteivät vaan pääsisi unohtumaan. Se on ihmeellistä, miten paljon tulkintaa esimerkiksi Porsaita äidin oomme kaikki voikaan sisältää. ”Ei taida tyttö osata lukea nuotteja”, kommentoi äitini aina moista kiekumista.

No, osa artisteista ei tietenkään tyydy vilpittömässä joulutunnelmoinnissaan esittämään vanhoja kappaleita. He tuovat meille kullan ja mirhamin uusien joululaulujen muodossa. Ja tottahan se on, että mikään ei tuo joulua niinkuin seuraavat klassikot. Altogether now!

On the 8th day of Christmas, my baby gave to me
A pair of Chloe shades and a diamond belly ring...

Let it snow, let it snow, let it snow!

Eilisen Joulu Mielelle -konsertin perusteella Mikko Leppilampi on näköjään kaivettu taas naftaliinista esittämään suurta swinglaulajaa joulupyhien ajaksi. Harmi etteivät rahkeet edelleenkään riitä.

Vaikka onkin näyttelijä, niin joitain asioita – esimerkiksi laulamisen hallitsemista – ei vaan voi näytellä uskottavasti.

Mutta koska hampurilaispalaute pitää päättää positiivisesti, niin ainakin Mikko sai duettoparinsa, Kristiina Wheelerin, kuulostamaan hyvältä. Eikä tarvinnu kuunnella sairaaksi heittäytynyttä Samu Haberia.

Seliseli

Jos sävsansov olis supersuosittu muotiblogi, niin aloittaisin tämän postauksen sanoilla olen ollut todella huono bloggari viime aikoina tai anteeksi blogihiljaisuuteni, mutta..., mut
a) ei oo,
b) nöyryys ei kuulu hyveisiini, vain ajoittaisiin paheisiini ja
x) anteeksipyytely on minulle fyysisesti mahdotonta.

Edelleen, jos tää olis Blogilistan kärjessä keikkuva muotiblogi niin sanoisin, että OON OLLU NIIN KIIREINEN, KU LUVASSA ON KAIKKEE SUPERSIISTII BLOGIN SUHTEEN, MUT EN VOI PUHUU SIITÄ VIELÄ :)))))
Todellisuudessa elämäni on ollut viimeisen kuukauden ajan tyhjän Wordin tuijottelua, rivivälillä ja fontin koolla kikkailua ja merkkimäärän epätoivoista tarkistamista. Suurin osa viime tippaan jätetyistä kouluhommista on käsitellyt musiikkia, niin voin laiskuuspäissäni laittaa pari työni hedelmää myös tänne.

Supersiistihköä ja ainakin blogimme aihepiiriä liippaavaa on kuitenkin se, että minut valittiin keväällä kuultavan opiskelijaradiomme toiseksi musiikkipäälliköksi. Katellaan kuinka paljon jaksan leijua enää siinä vaiheessa, kun ajan kymmeniä kappaleita lähetysjärjestelmään ja kirjoitan sormet verillä raportteja Teostolle. Musiikkivalinnoista voi nillittää sitten huhtikuussa täällä.

Supersiistihköä tällaiselle nördelle on myöskin se, että sävsansovia voi äänestää Voicen Web Awardseissa vuoden musiikkiblogiksi. Vaikka en luokittelisi tätä kauhean voiceystävälliseksi blogiksi, niin näytetääs nyt kaikille mistä kukko kussee. Eli ääniä kehiin! Jos ei meille, niin testamenttaan ääneni tonnille.

Uusista bändilöydöistä ei ole ollut kauheasti sanottavaa, koska musiikinkuunteluni on painottunut vahvasti seuraaviin:








Kaiken lisäksi olen huomannut ajattelevani, että vittu nää on kovia. Joo, en itekään tajua.

Spotify-mainokset

”Niin hyvää puuta, niiiiiiin hyvää puuta…”
”Me istutettiin yhdessä puu, sen oksille linnut laskeutuu…”
”Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää…”


Dear Roberta from Spotify

Mainoksenne maistuvat puulta. Ne ovat aikamoista puuta heinää. Luuletteko, että me kuuntelijat emme näe metsää puilta?


Terveisin
Kauas puusta pudonnut omena -87


PS: Tyvestä puuhun noustaan.

Kyrsii

Matkijoiden ilmaantumisen sanotaan olevan suurin kunnianosoitus esiintyvälle taiteilijalle. Mutta kun vitsi on vanha, niin se on vanha, eikä siitä pitäisi palkita ainakaan 30 000 eurolla.





Söpösti laulavia pikkutyttöjä näkee jokaisen koulun kevätjuhlassa. Keski-ikäisiä omaen elämänsä iskelmätähtiä löytää pienimpienkin paikkakuntien karaokekapakoista.

Että kiitos nyt sitten vaan, Talent Suomi. Ainoaksi ansioksesi nousee Katja Ståhlin hetkellinen nostaminen parrasvaloihin ja näin ollen naistenlehtien haastatteluihin. Hänen edesottamuksiaan kun haluaisi lukea enemmänkin.

Hyvät unet vs. todellisuus

Ärsyttävimpiä ovat ne unet, joiden haluais olevan totta. Sit herää ja luulee taivaankappaleiden asettuneen suotuisiin asentoihin pysyvästi. Seuraavaksi yrittää epätoivoisesti nukahtaa ja jatkaa siitä, mihin jäi. Mut näkeeki unta autolla ajamisesta ja junasta myöhästymisestä. Niinku aina.

Underwater Sleeping Society - Antique

Untsut on aika ihania.