Current location: Onnellisuuspöhnä

Facebook-keskustelucopypastepostaus, long time, no see!

meitsi:
se keikka
ekaa kertaa öö ikinä oli onnellisuusitkut lähellä

jyrppä:
oliks silkkaa blissiä
oiii

ku ne alotti
niin niiden kitarat ei jostain syystä toiminukkaa
sit ne sääti niiden ja teknikon kans
ja ku saivat toimiin nii menivät takas verhon taa ja tulivat sieltä ja alottivat niinku uudestaan

:DDD

sanoin yhelle tutulle joka oli sattunu samalle keikalle siin alkuvaihees ku ne ei oikein puhunu mitään et mun välispiikkikonsultoinnilla olis selkeesti kysyntää
kuinka väärässä olinkaa
niistähän kuoriutu sit kunnon stand up-koomikoita aika nopeesti

:D

ja ne jamittelut paris biisis uhuhuhu
jengi laulaa messis
STEMMOISSA
SUOMALAISET?!
SUOMALAISET PEEEEOPLE, IN HELSINKI

uhhhhh
aika siistiä

MUTTA
kaiken kruunas
ku erlend alko tanssii
sit ku se on semmonen hassu honkkeli
ihana honkkeli

^_^

se kävi jorailees siin ihan yleisön edessä ja katteli eturiviä
mä olin jossai viidennes rivis
ja aattelin et "hitsi ku sais yläfemman erlendiltä :("
NO MITÄ VITTUA
hetken päästä jätkä hyppää yleisön sekaan crowdsurfaan

mitäääää

joo

ei hitto
pääsitkö iholle?

nilkalle ^_^

^_____^

REITTÄ PITKIN AHHAHAH

:DDDDDDD
siistiä
vetikse suutrumpetilla kans?

JOO
VETI!

öhana

yksien jamitteluiden päätteeks

sit ku se kuulostaa vielä ihan hämäävän aidolta
hulluu

----

Tämä kaikki siis kahdelta mieheltä, jotka esittivät eilen akustista indiefolkia Nosturissa. Harva yhtye voi laittaa levyltä soimaan tuoreen remixinsä, jorata lavalla ja yleisö silti syö kädestä. Ehdottomasti yksi niistä bändeistä, jotka vain pitää todistaa livenä.

Tervetuloa säv. san. sov.:in ryhmämatkalle Berliiniin

Minun on pakko myöntää jotain silläkin uhalla, että saan osakseni silmien pyörittelyä ja naureskelua: minä rakastan Berliiniä. Olin oikea kävelevä klisee viime viikolla kulkiessani Moleskinen Berliini City Notebook kädessä jättikirppikseltä vegebrunssille. Hipsteriunelma sai täyttymyksensä viimeistään siinä vaiheessa, kun luin Vicea hostellin kahvilassa paria tuntia ennen paluulentoa.

Hortoilua säesti Erykah Badu. Kun mp3-soittimesta loppui virta, minulla oli aikaa keskittyä kaupungin omaan soundtrackiin. Liikkeistä ei usein tarttunut mukaan mitään muuta kuin tieto siitä, mikäs ihmeen bändi taustalla soikaan.

- Stiefelkombinat, Eberswalder Strasse 21-22
Danger Mouse & Daniele Luppi - Two against one (feat. Jack White)

Olin kävellyt jo jonkin aikaa Eberswalder Strassea pitkin ja aloin epäillä suunnistustaitojani. Sitten näin erään liikkeen edessä läjän vanhoja matkalaukkuja ja pikkuveskoja kaikissa sateenkaaren väreissä.

Stiefelkombinatilla on miehille ja naisille omat putiikit, joissa myydään vintagevaatteita, -kenkiä ja -asusteita. Reissun runsaimman vaatevalikoiman (rättejä oli liikkeessä lattiasta kattoon) lisäksi Stiefelkombinat tarjosi parhaimmat musalöydöt, kiitos taustalla soineen FluxFM:n.

- Mauerpark, Bernauer Strasse 63-64
Kings Of Convenience - Mrs. Cold

Mauerparkissa järkätään joka sunnuntai saatanan iso ulkoilmakirppis. Kirppikseltä voi hankkia mitä tahansa huonekaluista käyttötavaroihin ja -vaatteisiin. Meikäläisen mukaan tarttui kangaskasseja, julisteita ja pari tuliaisvinyyliä.

Ruokapuolelta löytyy kaikkea vohveleista tuhteihin kebabsetteihin. KoC soi eräällä ”sisäpihalla”, jossa tarjottiin luomuvegemättöä. Öko oli muutenkin kova sana Berliinissä. Lopetan nyt ennen kuin menee liian Kemikaalicocktailiksi.




- Issue, Kastanienallee 58
Massive Attack - Babel

Pitäsköhän ottaa asiakseen perehtyä Massive Attackiin ihan ajan kanssa, ku jo toisen biisinmetsästysreissun saaliina on ko. bändin kappale... Issue sen sijaan ei tarjonnut mitään ihmiselle, jolla ei ole minkään sortin visuaalista lahjakkuutta. Graafikoille olisi riittänyt kuolaamista.

- Goldig, Kastanienallee 60
Sia - My love

Biisi, jonka takia päätin tehdä koko postauksen. Aikamoista joikaamista, mutta tunnelma on kohillaan.

Esitin what is this song -tiedusteluni sovituskopista, johon olin raahannut useamman mekon. Goldig on perinteinen berliiniläinen pikku vaateputiikki, jonka hintataso miellytti köyhää opiskelijaa.



- H&M, Kurfürstendamm
Mayer Hawthorne - A long time
The Drums - Money

Viimeksi Hennesillä soi The Vaccines. Nyt huomasin jalkani vipattavan The Drumsin tahtiin. Lisäksi biisin but I don't have any money sopi todella hyvin matkani teemaan.



- The Circus Hostel, Weinbergsweg 1a
Kaupungin sydämessä sijaitseva Circus on yksi lempipaikoistani Berliinissä. Alakerran kahvilan all you can eat -aamiaisella kuulin The Curea, The Whitest Boy Alivea ja Kanye Westiä. Kellarikerroksen baarista saa maanantaisin ilmaista bisseä. Jos edellä mainitut eivät riitä tyydyttämään tarpeita, niin kaikki muu maan ja taivaan väliltä löytyy kävelymatkan päästä.

Lisäksi hostellista saa parasta palvelua. Ihan oikeasti - en liioittele. Respan tytöt ja pojat tietävät menovinkit ja neuvovat, mistä saat duunia, kun haluat jäädä kaupunkiin pidemmäksi aikaa.

Joku tosi näppärä otsikko tähän

Olisin voinut kertoa tässä siitä, miten olen kökkinyt viikonlopusta asti kotona katsomassa paskoja teinisarjoja, selittää sen mukavuudenhalulla ja vetää yhtä paskan aasinsillan mukavuudenhalun kunkkuihin. Mut heräsin just, enkä ole juonut vielä aamukahvia. Tyydyn sen sijaan lainaamaan erästä lastenohjelman hahmoa sanoin: "Kannatti herätä, kannatti herätä!"



Mii laav juu long time, Fullsteam.

...kuin omat taskuni.

”Hahaha, ihan niinku mulla olis levyjä, joiden olemassaoloa en muistaisi”, ajattelin aiemmin tällä viikolla, kun hoidin Radio Tutkan vaatimia viimeisiä musapäällikkötehtäviä. Levyvuorta valloittaessani törmäsin Rubikin Bad Conscience Patroliin. En voinut uskoa levyn karanneen omasta hyllystäni, vaikka se olikin varustettu kirkkaanoranssilla 9,90-hintalapulla. Muutaman hämmentyneen ”onks mulla sun levy lainassa?”-soiton jälkeen se oli uskottava.

Aiemmin tällä viikolla olin väittänyt Mikolle kivenkovaan, etten vieläkään omista PMMP:n ensimmäistä levyä. No, näytänpä omistavan.

Levyvuoren yksityiskohtainen raportointi herätti myös toisenlaisia oho-elämyksiä. En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota levyjen tuottajiin. Nyt tiedän muun muassa, että sama jäbä on tuottanut Coldplayn ja Kings of Conveniencen levyjä. Seuraavaksi pitää vissiin ottaa selvää, että mitä väliä sillä on.

Huomattavasti hauskempi ja nopeampi tapa bongata artistien välisiä kytköksiä on tutustua 6 degrees of Black Sabbath -sivustoon. Sopii hyvin suomalaisille, jotka ovat muutenkin tottuneet päivittelemään kovaan ääneen sitä, kuinka maailma on niin pieni. Kuka olisi uskonut, että matka Rammsteinista Katri Helenaan vaatii vain kolme askelta?

PS: Suurimman osan Radio Tutkassa soineista kappaleista löydät täältä!

Tiiätteks?

Joskus haaveilen elosta romanttisessa indiekomediassa.

Sellaisesta, jossa tytöt on hupsuja ja pukeutuvat mekkoihin. Pojat ovat vähän hukassa ja pukeutuvat ruudullisiin kauluspaitoihin tai bändisellaisiin.

Kun päähenkilöt kohtaavat, taustalla soisi jotain kivaa kitaravetoista nössöpoppia, niinku nyt vaikka Kings of Conveniencea. Ei kuitenkaan mitään raivostuttavan pikkusievää, niin kuin SMG:n Casablanca. Kummatkin päähenkilöistä ovat niin onnettomia omassa nysväilyssään, etteivät saa mitään aikaiseksi. Voi heitä.

Se olisi elämää, jossa ei käydä syömässä vaan piknikillä tai brunssilla. Ei olisi vaivaannuttavia hiljaisuuksia, pelkästään nokkelaa dialogia. Tai vaihtoehtoisesti sellaisia maailmaa syleileviä, telepaattisia hiljaisuuksia.

Joskus elämän toivoisi olevan romanttista indiekomediaa, kun itse sattuu oikeasti olemaan sellainen irrationaalinen ja höpsö tyttö ja maailma on joskus aivan liian tyhmä ja rationaalinen.

Future sailors

Blogi muodostuu yllättävän houkuttelevaksi vaihtoehdoksi silloin, kun pitäisi tehdä armoton määrä kouluhommia. Tällä logiikalla tulen postaamaan ensi kuussa useamman kerran…

Olen astunut uudelle aikakaudelle, Spotify-aikaan. Spotifysta ollaan leivottu mediassa yhtä levyteollisuuden tappajaa piratismin ohella, mutta omaan käyttäytymiseeni sillä on ollut aivan päinvastainen vaikutus. Minulla on pitkästä aikaa ostoslista levykauppaan.

Ekana – ja ainoana pakko-ostoksensa – listalla komeilee Kings of Conveniencen uusin levy. Syyskuun viimeisenä päivänä tuen 18,90 eurolla Levykauppa Äxän toimintaa ja kotiutan yhden kappaleen Declaration of Dependencea. Oon viime aikoina kylläkin miettiny, et mikä järki tässä levyjen ostamisessa on, kun ei niitä kuitenkaan kuuntele. Mut voi kai sitä ongelmien lisäksi keräillä jotain muutakin?


Kuva täältä

Koulun ohella lisäjännitystä elämääni tuo tällä hetkellä myös lisäpesti turkulaisella Zoom FM:llä. Vapaaehtoisvoimin Turun keskustan alueella kuuluva kanava on musiikkivalintojensa osalta jo valmiiksi hyvin indieystävällinen. Omia biisivalintojani ripottelen soittolistan sekaan about joka toinen sunnuntai klo 17-20 taajuudella 93,4.


Ps. Pisteet sille, joka tietää, mihin otsikko viittaa.

Vinksin vonksin ja heikun keikun

Läksyt odottaa kotona, mutta minä lähden kaupungille. Poikaystävä suuntaa tuhlaamaan tulojansa 8raitaan ja minä lähden liikkeestä kolmen levyn kanssa. Edellisen postauksen ostoslista mielessäni ostan tietenkin…


Regina: Oi miten suuria voimia!
PMMP: Kuulkaas enot!
Kings of Convenience: Quiet is the new loud

... kaikkea muuta.

Poikkeuksellinen levynostointo jatkui tänään, kun suuntasin Äxään uusimman Lily Allenin perässä. Mutta mitä! Levyt olivat tulleet ja menneet! Yllättävä kysyntä (tai Kelan takautuvasti maksetut tuet) sekoitti pääni ja poistuin liikkeestä Reginan ja Tuomon uusimpien tuotosten onnellisena omistajana.


PS. Musta noi ekat hankinnat muodostaa hienon jatkumon. Kings of Convenience kuittaa Reginan ja PMMP:n kovaääniset levynnimet toteamalla, että hiljaisuus on uusi kovaäänisyys.