Never mind the buzz, cocks

Vittuilu on suurin välittämisen osoitus. Ainakin jos se tulee minulta. Kun alkaa aukoa päätään, pitää voida luottaa siihen, ettei toinen juokse karkuun tai ota itseensä. Tämä luottamus saavutetaan potentiaalisen ystävyyssuhteen alkuvaiheessa.

Vittuilulla voi kartoittaa suurestakin väkijoukosta turkulaiset eli ne, jotka eivät tajua tätä jaloa taitoa. Samalla tavalla voi helposti löytää itselleen nopeastikin samanhenkisen ihmisen, mutta myös vaihtoehtoisesti ottaa turpiinsa.

Anywho, brittiläiset ovat tehneet nälvimisestä taiteenlajin. Vielä kun nälvimiseen yhdistetään sarkasmi, poikakiharat ja pop-visa, niin meillä on jotain hienoa - meillä on Never mind the buzzcocks.



Harmi, ettei tällainen shöy voisi toimia Suomessa. Lähes jokainen tänne rantautunut formaattivisailu on saanut katsojia ennemmin myötähäpeän kuin nokkelan komiikan ansiosta. Ainut kategoriassaan onnistunut tapaus on tainnut olla Uutisvuoto, alunperin siis Have I Got News for You.



Aloin kuitenkin lämmetä ajatukselle, että tämmöisen spektaakkelin voisi järjestää edes klubimuotoisesti. Laajennettua pop-visaa stand-up-elementein. Mutta keiltä suomalaisilta löytyisi vaadittavaa asiantuntemusta ja huumorintajua esimerkiksi juontajan ja kapteenien vaativiin tehtäviin?



"I am an antichrist, I am an anarchist..."
"... I am the walrus?"

Classic.