sunnuntai 10. lokakuuta 2010

TSÄDÄM!

Minulle sanottiin eilen, että ”ainakaan sä et postaa kököistä remixeistä”. No, nyt tulee postaus remixeistä, tosin ei-niin-kököistä sellaisista. Tapausesimerkkinä toimii Ellie Goulding.

Ellie on parikymppinen brittiläinen muidu, joka tekee ihan kivaa folktronicaa. Musiikkimediat ovat tituleeranneet naisen debyyttialbumia tasapaksuksi kolmen tähden tuotannoksi. Minunkin on myönnettävä, ettei levy ole vieraillut soittimessani enää julkaisukuukauden tehosoiton jälkeen.

Biisejä vaivaa riskinoton puute. Onneksi pakka on pistetty sopivasti sekaisin remixien puolella. Etenkin kahdesta ekasta sinkusta väännetyt versiot vievät biisit kolmen tähden suorituksista viiden tähden pirskemusiikiksi.







Suositellaan nautittavaksi siiderin/muun ilojuoman kanssa, mutta kaukana läppäristä. Oma Macbookkini sai nimittäin hörpyt mansikka-limesiideristä eilen. Onneksi Machael Cera on mamin poika, eikä oo moisesta moksiskaan.

6 kommenttia:

  1. Machael Cera? Pitäiskö olla huolissaan?

    VastaaPoista
  2. Vain huumorintajuni puolesta.

    VastaaPoista
  3. mielessäni syttyy muistikuva: lausahdinko todella tällaisen upean sitaatin remixeistä? tais olla joku kerran vuodessa kohdalle osuva kehumisvaihe päällä taas

    VastaaPoista
  4. hahah, ennemminkin kerran tunnissa kohdalle osuva dissausvaihe, jonka sivulauseessa erehdyit näin sanomaan.

    VastaaPoista
  5. välillä käy niin, että dissatessa toista sattuu kehumaan toista :/ vahinko

    VastaaPoista
  6. ja ketä me huijataan - dissaus ei tule vaiheissa. dissaus on. dissaus > elämä.

    VastaaPoista