Pikaisesti pikaistuksissaan

Annan sijoitusvinkit finanssikriisin kurimukseen!

Kaksi musiikkielämystä, joihin ei kannata sijoittaa vähiä rahojaan: Liekin uusin levy ja Mamma Mia!-elokuva. Jälkimmäisen kohdeyleisö on lähinnä jo keski-iän ohittaneet, aviomiehestään eronneet mammat, jotka pääsevät leffan myötä elämään uudelleen nuoruuttaan. Mielenterveyden säilyttämiseksi elokuvaelämystä kehoitetaankin välteltäväksi etenkin edellä mainitussa seurassa.

Liekin Hyönteinen nyt vaan on täyttä kuraa. Enough said.



Tällä hetkellä haluaisin myös estää ihmisiä sijoittamasta rahojaan Liekin keikkoihin. Jätkät peruuttivat aikaisemmin loppuvuoden keikkansa, joten menin naiviisti ostamaan lipun alkuvuoden Turun keikalle. Alkuvuodenkin keikat on nyt YLLÄTTÄEN peruttu. Yhtyeen tiedotuspolitiikka (niin mikä?) ei ole koskaan ollut järin faniystävällistä, joten tähänkään lienee turha odottaa mitään selitystä.

Rumban Tomi Palsaa lainatakseni "yhtyeessä soittavat pikapuoliin Suomen ainoat Liekki-fanit", jos huonon levyn hyvitykseksi ei ala tippua varmoja keikkapäivämääriä.

Kuva Mikko Kauppinen

Ivalo-Helsinki 1104 km

Onneksi olkoon niille, jotka repeävät Suvi Koivun (aka Matti Johanneksen siskon) keikalle 5.1. Liberteen.

Allekirjoittanut (aka meitsi) ei taaskaan kuulu näiden onnekkaiden joukkoon.

Eikä etenkään niiden, jotka ennättävät 1.1. samaiselle klubille kuuntelemaan Evaa ja Joosea tai seuraavana päivänä nauttimaan Mykaboomista.

PMMP @ Turun Klubi 4.12.2008

Mulla on ratkaisu Suomen nuorten mielenterveysongelmiin ja yleiseen vitutukseen:







Tästä lähtien alan kinkkisen paikan tullen kysyä itseltäni "What would Paula do?"

EDIT: Joku ihana ihminen on näköjään laittanut YouTubeen todisteita illan meisingeistä. Tää uusi biisi jäi positiivisesti mieleen. Tuleva sinkku, anyone?

Oh Lovey

Blogimme hiljaiselo on johtunut omalta osaltani siitä, että olen muuttanut Turkuun. Turkuun muuttaminen on toki itsessään surullista ja stressaavaa, mutta kämppäni vallannut muuttosiivo repii hermojani eniten. Olen asunut täällä kohta kaksi viikkoa, mutta tilanne on edelleen tämä:



Antakaa siis armoa.

Toinen kirjoitusintoani rajoittanut seikka on se, että en ole hurahtanut mihinkään. Ei ole ollut mitään mainitsemisen arvoista. Kertakäyttöisten trendibändien perässä juokseminen ei ole koskaan ollut intresseissäni, eikä käsittääkseni Miissankaan. Jätän sen mielelläni kyynisille, ylemmyydentunnossaan velloville rokkipoliiseille.

Minua on myös pienestä pitäen opetettu olemaan hiljaa, jos ei ole mitään oikeaa asiaa. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä opiskelemaan mm. radiotyötä tammikuussa...

Joku fiksu lapsi saattoikin draaman kaarta seurattuaan odottaa aiheellisesti kliimaksia: Minä hurahdin. Tämä hurahdus on totta puhuen ollut tuloillaan jo pitemmän aikaa, mutta seuraava kappale sinetöi kohtaloni. Taitaa olla aika hankkia Minä olen hullu.

Idols pt.1

Voisko joku pliis sanoa tolle Jannikelle, että se ei osaa laulaa? Toivottavasti sen pääaineena Sibiksessä on ollut jokin muu kuin laulu, sillä muuten mun arvostus ko. instituutiota kohtaan laskee merkittävästi.

PS. Oikeesti mun ois pitäny avautua tästä aiheesta, mut joku muu teki sen jo. Hinni, you are my hero.

Kuva MTV3

Ei tällä palkalla

Eikö oliski ihan hyvä idea ajaa 6.11. Kuopiosta Jyväskylään kattoon Emma Salokoski Ensemblea, jatkaa seuraavana päivänä Turkuun tsekkaan Eleanoora Rosenholmin keikka Dynamossa ja päättää reissu 8.11. Egotripin JA Reginan Turun Klubin keikoille?

Niin mustaki.

ARGH!

Kun tuleva naispuolinen journalisti seuraa voimattomana konsernien ylivaltaa suomalaisella mediakentällä, niin millaista auditiivista materiaalia hän käyttää aggressionsa tukemiseen?



Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen ikään tai sukupuoleen katsomatta tulisi kokea PMMP livenä vähintään kerran elämässään. 21.11.-13.12.2008 siihen on monen monta mahdollisuutta, joista yhteen ainakin tämä naikkonen on tarttumassa.

Niin ne lapset kasvaa

Vuonna 1999 paleltiin 50 asteen pakkasissa, nähtiin täydellinen auringonpimennys ja menetettiin sielut Salkkareille.

Samaisena vuonna eräs suomalainen yhtye esiintyi vielä ilman englanninkielistä etuliitettä ja silmämeikkiä, eikä yhtyeen keulakuva hehkuttanut isyyden iloja naistenlehdissä. Niin, ja muuan suomalainen soulkukko soitti tämän kappaleen levyversiolla Rhodeseja.

TSEK IT AUT

Toinenkin ajatus

Miissa kyseli, että eiks tää kuultu jo Emman viime levyllä. Tarkistin.

Sulla kaunis on sun suu
kun se hymyyn avautuu
Olemukses valloittaa,
mieleni taas sumentaa
Ajattelen sua niin
Öisin tuut mun unelmiin
Sekoitat pakan taas
ja saatat minut taas hämmennyksiin

Ja tämä kaikki vasta ensimmäisessä säkeistössä.

Mina Maneira, suom.san. Emma Salokoski

PS. Samalla levyllä (tarkemmin ottaen kappaleessa Sua jos aattelen) kuullaan myös mielestäni hyvin hämmentävä sanapari joskus toisinaan.

Just a thought

Onhan se a tosi kiva vokaali laulaa, mutta kyseinen äänne esiintyy muissakin sanoissa...

Joo, mä muistan miltä kevät tuoksuu
niin, se pistää mielen hyrräämään
ja mä nään kuinka koivunsilmut auki puhkeaa taas
ja nyt taas aurinko saa kadun pinnan sulattaa

niin viimeinkin lämpö saapuu
vihdoinkin taittaa talven
ja taas selättää kylmän ja jään

On jotain liikahtanut täällä
ja taas uskallan syvään hengittää
joo, mä nään kuinka vapautuneet toiset puhkee kukkaan
ja se saa - vihdoinkin saa - mun kuuman veren virtaamaan

--

joo, mä laitan tennarini jalkaan
ja taas voin vetää keuhkot täyteen ilmaa
joo mä nään kuinka pilven reuna hymyyn ratkeaa
ja nyt taas aurinko saa kadun pinnan sulattaa

Kevät, san. Emma Salokoski

Islantilainen ulina

Ostin äskettäin randomisti vinyylilevyn nojautuen valinnassani pelkästään söpöihin kansigrafiikoihin. Benni Hemm Hemm ja Kajak, olkaa hyvä:


Olisi pitänyt ennen ostopäätöstä kuitenkin tsekata vihjeet bändin kotimaasta. Benni Hemm Hemm on tietenkin Islannista, olisihan se pitänyt arvata, ja ei nenu mitä sigurrossia taas. Mikä niitä islantilaisia oikein vaivaa? Jokainen sieltä kotoisin oleva yhtye kuulostaa siltä kuin maailmassa ei olisi mitään kuumissa lähteissä plutaamisen, kauniiden vuoristomaisemien, suloisten napakettujen ja islannin kielisten äänteiden orgastisen toistelun lisäksi.

Hyvät islantilaiset muusikot, tunkekaa nyt jo se ällöttävä söpöily ja elämäniloisuus sekä yltiöpäinen sovitusten mahtipontisuus niihin lukuisiin torvisektioihinne ja ne puhaltimet taas sieraimiinne älkääkä näyttäkö niin näteiltä.

Tästä lähin ostan sattumanvaraisesti vain tummanpuhuvia levyjä.

Aamen!

Miikka: Weezeristä tulee tosi kesäfiilis. Kesäbiisien kohdalla ei saa myöskään unohtaa Kirkan Hetki lyö-biisiä.

Lasse: Jokaisen uuden levyn biisin kohdalla testasimme, tulisiko tähän biisiin Hetki lyö-komppi. Ei se tainnut lopulta päätyä minnekään, mutta se on kyllä kova biisi.


Suosikki 7/2008, Disco Ensemble-haastattelu

Jamie, may I be your unicorn?

Yllätys, yllätys, Anna päivittää! Olen viime kuukausina törkeästi laiminlyönyt velvollisuuteni blogiversumissa ja tehnyt hidasta itsemurhaa tentti- ja pääsykoekirjojen avustuksella. Tämä on ainakin virallinen versio tapahtumista.

Todellisuudessa lukumotivaationi ei yltänyt niihin korkeuksiin mitä itselleni uskottelin ja ajauduin lukusalista kirjaston musiikkiosastolle kerran jos toisenkin. Kirjasto on ystävä, sillä näillä kuukausituloilla ei juurikaan levyjä ostella. Sijoitan vähäiset rahani Kuopion baareihin livekeikkoihin.

Mitäkö sitten tarttui mukaani?

Niko Valkeapää - Sierra
Jenny Wilson - Love and Youth
Jamie Lidell - Jim
Róísin Murphy - Ruby Blue
CSS - Cansei de Ser Sexy
Happy-go-Lucky - Fellow

Rakkaimmaksi on noussut Jamie Lidell. Britannian Tuomo haastaa maansa nuoret viimesen päälle tuotetut soulsiskot virkistävällä retrorouheudella. Levyn kappaleet liikkuvat Rope of sandin herkistelystä Figured me outin jamiroquaimaiseen tanssilattiajamitteluun. Lidell saapuu häiritsemään pönöttävien rokkipoliisien rauhaa energisellä lavashöyllään Flow-festivaaleille 15.8.2008.

Ja hei, pakkohan sitä oli rakastaa viimeistään tämmösen musiikkivideon jälkeen.

Kaikki on pilalla, jos Blur ei tule takaisin

Olin kampaajalla hiustenpesu- ja päänhierontavaiheessa kun radiosta lähti rullaamaan Blurin Sing. Se olisi ollut yksi elämäni täydellisimmistä hetkistä ellei takaraivossa olisi jäytänyt se surkea tosiseikka, ettei Blur ehkä enää koskaan huhuista huolimatta palaa.

Ihan tyhmää, sillä Graham-ressukan soolomatskukin on nykyisin kyllästyttävää kuin pizza jonka täytteet on kaavittu säilykkeistä. Vika on varmaan absolutismissa: Grahamin musiikillinen kekseliäisyys on laskenut yhtä paljon kun nautittujen alkoholiannosten määrä.

Tässä kuitenkin huippuote Blur-yhtyeen uran loppusuoralta:

Paasaus

Joku aika sitten välkkypäinen toimittaja Nyt-liitteessä koki tarpeelliseksi inistä tyttöbändien soittotaidottomuudesta (kas tässä linkki artikkeliin). Otin herneen nenukkiin.

Varmaan suunnilleen tuhat vuotta on käyty keskustelua siitä, miten roskaa alkeellinen rokkirämpyttely voikaan olla, mutta ilmeisesti vasta pojat ovat saaneet vapautuksen kyvyttömyyden ja aivottomien sointukulkujen aiheuttamasta paheksunnasta. Pakko se on kaiketi ryhtyä samaan puuduttavaan ja tyhjänpäiväiseen urputukseen soittotaidon merkityksestä uudelleen nyt, kun tytönpirulaisetkin ovat kehdanneet aloittaa soittaa yhtyeissä.

Mikseivät tytöt tajunneet pysyä musiikkiopistolla kuolaamassa poikkihuiluihinsa? Mitä ne oikein itsestään kuvittelevat? Voin kertoa: liikoja. Musiikkimaailman miestähtien fanaattisen ihailun sijaan tytön on aivan turha hypätä itse lavalle ja ryhtyä subjektiksi 2000-luvun Suomessa. Piste. Siinä romahtaisi bändäri-instituutiokin.

Eva Louhivuori ja kumppanit

Tapasin Evan ensimmäisen kerran Complete Vocal Instituten kurssilla Jyväskylässä syksyllä 2006. Fani minusta tuli vasta kurssin jälkeen, kun eksyin kuuntelemaan hänen tuotoksiaan internetin ihmemaasta. Tytön sukunimi loi toki jonkinlaisia ennakko-odotuksia ja ne odotukset lunastettiin moninverroin.

Kuunneltuani Mousen mietin vain, että mitä ihmettä olen tehnyt samalla laulukurssilla tämän virtuoosin kanssa. Evan ääni on lämmin ja notkea - juuri oikeanlainen hänen melodisiin sävellyksiinsä. Melankolisistakin kappaleista huokuu toivo. Evan peräänkuuluttama onni ja lämpö todella välittyy kuulijalle.

Myöhemmin sain myös huomata, että tyttö on aivan yhtä ihana kuin hänen kappaleensakin.



Eva laulaa nykyään myös Captain Cougarissa, bändissä johon tutustuin jo viime vuoden puolella. Bändin debyyttilevyä on hehkutettu alan julkaisuissa ja komppaan musiikkikriitikoita tässä(kin) asiassa. ”Vaikeuksista voittoon”-tarinat ja kotikutoisuus saavat minulta sympatiat joka kerta.

Jos vielä hetki jatketaan hyväksi todetulla Eva-linjalla, kehumisen arvoiseksi nousee myös Satureja. Yhtyeessä vaikuttavat Evan lisäksi hänen hyvin lahjakkaat serkkunsa, Aili ja Tuuli Ikonen. Kansanmusiikkikokemukseni ovat rajoittuneet lähinnä lapsuuteen, jolloin äitini myrkytti mieleni Värttinän Oi Dai- levyllä (johon sinänsä voisi palata näin vanhempana ja viisaampana). Vaikka Saturejaa ei voi leimata täysin kansanmusiikiksi, löytyy jokaisesta kappaleesta jotain hyvin suomalaista. Samalla kappaleissa on kuitenkin tuore ote.

Tarinani tästä muusikkosuvusta voisi jatkua loputtomiin, mutta päätän sen kuitenkin multitalentti Osmo Ikoseen. Mies on päässyt radiosoittoon ainakin YleX:lle, mutta millä kappaleella – Storm ei mielestäni ole parasta mitä Osmo voi tarjota. Se saattaa olla tarpeeksi simppeli poppistsibale mennäkseen läpi myös massoille, mutta kannustan kuuntelemaan herran maispeissistä nuo muutkin kappaleet.

Niko Valkeapää

Jatkan Miissan aloittamaa itseopiskeluteemaa. Blogimme täten kannattaa vankasti itsensä sivistämistä oma-aloitteisesti.

Ala-asteellamme oli mahdollista opiskella vapaaehtoisesti pohjoissaamea jo ekaluokalta lähtien. Ensimmäisellä tunnilla meitä oli parisenkymmentä. Kuutosella meitä taisi olla enää vain kolme. Itse kahlasin kielen parissa 12 vuotta ja rakkautemme oli yksipuolista. Jos sitäkään.

Todellisen innostuksen kieleen ja saamelaiskulttuuriin löysin vasta lukion toisen vuoden aikana. Siihen asti motivaatio oli löytynyt lähinnä.. tarkemmin ajatellen en edes ymmärrä mistä. Sitten elämääni tallusteli Niko Valkeapää.

Saamelaismusiikki on ennen Nikoakin ollut toki muuta kuin joikua ja noitarummun paukuttelua. Saamen kieli on valjastettu niin räpin, rokin kuin hevinkin käyttöön. Kuitenkin vasta Valkeapään musiikissa kieli pääsee mielestäni oikeuksiinsa. Saamesta tulee yksi instrumentti kokonaisuudessa, joka heijastaa lappilaisuutta yleensäkin.

Vaikka lyriikoiden ymmärtäminen ei tässä kokonaisuudessa nousekaan mielestäni olennaiseksi, lisään kuitenkin tähän Helena Valkeapään laatiman vapaan suomennoksen Stirdon-kappaleesta:

Jähmettynyt
Ison Omena-ajan markkinapaikassa
Katson rahan polttamista
myös neonvalojen alla

Kuitenkin ne vetävät puoleensa
ne vaikuttavat meihin, elämäämme

Pöly, hiekka
Gandaharin naisten burkhat
Tuoksut, ruoat, värit
kauppiaat myyvät

Kuitenkin ne vetävät puoleensa
ne vaikuttavat meihin, elämäämme

Seison vaaran laella
järvet, jotka välkkyvät auringossa
Kaarteessa porot
pöly, joka kohoaa ilmaan

Kuitenkin ne vetävät puoleensa
ne vaikuttavat meihin, elämäämme