Oh Lovey

Blogimme hiljaiselo on johtunut omalta osaltani siitä, että olen muuttanut Turkuun. Turkuun muuttaminen on toki itsessään surullista ja stressaavaa, mutta kämppäni vallannut muuttosiivo repii hermojani eniten. Olen asunut täällä kohta kaksi viikkoa, mutta tilanne on edelleen tämä:



Antakaa siis armoa.

Toinen kirjoitusintoani rajoittanut seikka on se, että en ole hurahtanut mihinkään. Ei ole ollut mitään mainitsemisen arvoista. Kertakäyttöisten trendibändien perässä juokseminen ei ole koskaan ollut intresseissäni, eikä käsittääkseni Miissankaan. Jätän sen mielelläni kyynisille, ylemmyydentunnossaan velloville rokkipoliiseille.

Minua on myös pienestä pitäen opetettu olemaan hiljaa, jos ei ole mitään oikeaa asiaa. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä opiskelemaan mm. radiotyötä tammikuussa...

Joku fiksu lapsi saattoikin draaman kaarta seurattuaan odottaa aiheellisesti kliimaksia: Minä hurahdin. Tämä hurahdus on totta puhuen ollut tuloillaan jo pitemmän aikaa, mutta seuraava kappale sinetöi kohtaloni. Taitaa olla aika hankkia Minä olen hullu.