Joku aika sitten välkkypäinen toimittaja Nyt-liitteessä koki tarpeelliseksi inistä tyttöbändien soittotaidottomuudesta (kas tässä linkki artikkeliin). Otin herneen nenukkiin.
Varmaan suunnilleen tuhat vuotta on käyty keskustelua siitä, miten roskaa alkeellinen rokkirämpyttely voikaan olla, mutta ilmeisesti vasta pojat ovat saaneet vapautuksen kyvyttömyyden ja aivottomien sointukulkujen aiheuttamasta paheksunnasta. Pakko se on kaiketi ryhtyä samaan puuduttavaan ja tyhjänpäiväiseen urputukseen soittotaidon merkityksestä uudelleen nyt, kun tytönpirulaisetkin ovat kehdanneet aloittaa soittaa yhtyeissä.
Mikseivät tytöt tajunneet pysyä musiikkiopistolla kuolaamassa poikkihuiluihinsa? Mitä ne oikein itsestään kuvittelevat? Voin kertoa: liikoja. Musiikkimaailman miestähtien fanaattisen ihailun sijaan tytön on aivan turha hypätä itse lavalle ja ryhtyä subjektiksi 2000-luvun Suomessa. Piste. Siinä romahtaisi bändäri-instituutiokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti