"Onneks mä en ole tossa iässä."

Kuorosodan kuoronjohtajaksi on valittu teinivuosieni sankari. Kyseinen henkilö on johtajien vanhimmasta päästä. Ja ei, en ole palvonut Meiju Suvasta.

Tällainen heittäytyminen koko perheen viihteeseen tuntuu henkilökohtaisten kokemusten varjolla pyllistykseltä artistin aiemmalle omaehtoisuudelle, johon aikoinani niin ihastuin. Jos tuossa nyt oli mitään järkeä.

Kaiken lisäksi ymmärrän, että teinivuodet ovat lopullisesti ohi. Aiemmin tästä ovat muistuttaneet seuraavat seikat:

- Huomaan tarttuvani entistä useammin self help –kirjoihin.
- Mun R&A-valinnat edustavat enemmän rakkautta kuin anarkiaa.
- Aloitan lauseita sanoilla: ”Kun mä olin sun iässä niin…”
- Dissaan Roosa Murtoa, vaikka olen itse ollut joskus ihan samanlainen.
- Tajuan, että äiti on oikeasti oikeassa.

Kaikki tämä siis huikean 22 vuoden kokemuksella. Miettikää, mimmonen hirviö mä olen muutaman vuoden päästä.