torstai 19. elokuuta 2010

Tytöt moi

Tämä ja tämä kannustivat avautumiseen. Ja koska minä nyt satun olemaan tyttö, niin sallinette minun tyttöillä hetken.

Aina pitää olla laihempi, kauniimpi, tyylikkäämpi. Aina pitää vertailla. Aina pitää ylianalysoida. Aina pitää kuulla ne toisia kehuvat sanat, ei koskaan itseä koskevia. Aina pitää dissata muita, jotta joku näkis vain sen ihmisen huonot puolet ja keskittyis mun hyviin. Aina pitää dissata itteään, ettei joku muu vaan ehdi ensin. Aina pitää miettiä, että miten ton sais tykkään, vaikka pitäis keskittyy tykkään ite. Mä olen saatana 22 eikä mikään ole muuttunut siitä, kun olin 12.

Onneks on nää.

If you can’t dance to this, you can do nothing for me baby.

7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tämmöseks tää on menny.

    Katso soittolistan nimi.

    VastaaPoista
  3. Musta saa avautua, jos avauduttaa.

    Terv. Tuuli 12-v, joka ei aina tajuu, mut yrittää opetella olla ottamatta elämää niin vakavasti.

    VastaaPoista
  4. Tuuli, oikein! Mä en totta puhuen vieläkään oikein ymmärrä ton ekan kommentin pointtia... Mut no joo.

    Terv. Teini-Anna, jonka prioriteetit on menny kesän aikana uusiksi.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Eeva ja sinä sentään varoitatte lukijoita avutumisesta. Minä annan vain tulla, heh :)

    Ymmärrän NIIN jutun pointin. Jossain vaiheessa sitä vain alkoi kasvaa sen verran vinoon, että muiden mielipiteet alkoi vaikuttaa. Ja hei, kuinka pitkälle tässä maailmassa oikeasti riittää se, että ite tykkää?

    Äää, olen kerran saanut jonkun tymmäämään itsestäni ja joo, olin silloin 6 kiloa laihempi. Sen jälkeen noihin kuuten lisäkiloon on latautunut aikalailla mystistiä merkityksiä. Niistä se tykkääminen on viime vuosina vissiin sitten ollut kiinni. Heh. No joo. Tähän tämän tosiaan saa joskus menemään :)

    Tyttöilemisiin!

    VastaaPoista
  7. En mä vieläkään tajuu. Eikä kyllä Jackikaan.

    Toisin kuin sitte Lyla, aamen! Kyllä mä kuitenkin jaksaisin uskoa siihen (edelleenki ja kaikesta huolimatta), että niin kauan ku tekee niin niinku ite tykkää niin menestyy. Ja muutama muu tykkää siinä sivussa kanssa.

    Oon koittanu täs lanseerata ittelleni semmosta laiffi laiffina -mottoa ja olla välittämättä turhista.

    Tyttöilemisiin!

    VastaaPoista