Kiitos.

On tosiaan liian osuvaa, että kun se, minkä Elohopeaa kauan sitten aloitti, on jollain tasolla päättynyt, niin Ultramariini tulee takaisin. Ja vaikka asiat ovat muuttuneet, niin Ultramariini ei ole. Jo intro todistaa jälleennäkemisemme – vai pitäisikö sanoa -kuulemisemme – iloiseksi.

Onko tämä mitään uutta? No ei. Mutta kaikki muut lempiyhtyeeni ovat enemmän tai vähemmän pettäneet minut uudella materiaalillaan. Kun ne ovat unohtaneet itsensä ja sortuneet sieluttomaan pilipaliin, niin sitä on tituleerattu onnistuneeksi nahanluonniksi.

Edellisen remixejä sisältäneen levyn aikoihin pelkäsin niin käyvän myös Ultramariinille. Nyt he ovat kuitenkin palanneet muistuttamaan, että tärkeintä on pysyä uskollisena itselleen ja omalle saundilleen. On sitten bändi tai yksittäinen ihminen.

"Maailma on olemassa ilman meitä" lupaa Matti Johannes. Ja minä yritän uskoa.