Kierrätystä

Anna Puun Sahara-albumi tuli puun takaa ainakin minulle. Ehkä levy-yhtiö ajatteli, että levy on niin samanlainen kuin edeltäjänsä, ettei sen markkinointiin tarvitse valjastaa kauhean suurta koneistoa. Puu ei kuitenkaan sorru toistamaan pelkästään itseään vaan myös muitakin. Levyltä löytyy uusi tsibale, joka on tehty jo pariinkin otteeseen – kummallakin kerralla paljon paremmin.

Vuoroin vieraissa kuulostaa kappaleelta, jonka Emma Salokosken olisi pitänyt esittää. Se voisi olla vanha kansanlaulu, josta Anna Puu olisi tehnyt modernin coverin. Vähän niin kuin Carola on tehnyt aikoinaan. Niin Annan kuin Carolankin kappaleesta löytyy tarina, joka vaatii auetakseen koko biisin kuuntelun.



Ihan ensimmäisenä Vuoron vieraissa toi mieleeni kuitenkin Niko Valkeapään Son dajain. Kappaleet eivät todellakaan ole sillä tavalla samanlaisia, jotta voisin lyödä plagiaatti-kortin pöytään. Kummassakin on kuitenkin samanlainen poljento, jossa kitara on suuressa roolissa. Son dajai viedään kuitenkin kunnolla loppuun siinä missä Puun kappaleen loppuhuipennus jää vähän tyngäksi.

Ps: Tää oli se arvonta.