tiistai 9. maaliskuuta 2010

Opiskeluissani olen huomannut vertaavani kaikkea musiikkijournalismiin. Ei siis liene ihme, että vertaan myös ihmissuhteitani musiikkijuttuihin.

Jotkut ihmiset ovat kuin ne levyt, joita inhoat eka. Sitten vastoin kaikkia luuloja huomaatkin myöntäväsi, että ”on tää kyl ihan jees…”

Toiset ovat niitä, jotka aukeavat kerralla. Niihin vaan saattaa kyllästyä yhtä nopeasti.

Sitten on niitä levyjä, joita kuuntelee monet kerrat ja löytää aina uusia puolia.

Ne ovat niitä, jotka kestävät aikaa ja elämää.

5 kommenttia:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=PsqU1TrMofw

    VastaaPoista
  2. Tätä en tienny ja ainoa reaktio, joka heräsi oli

    aww + :')

    VastaaPoista
  3. Entäs ne levyt jotka vaikuttavat hyviltä ennen kuin niitä kuuntelee ja sitten kun ne levyt vihdoinkin laittaa soimaan, levyt ovatkin valtava pettymys?

    VastaaPoista
  4. Mihin perustuu alkuperäinen olettamus siitä, että ko. levy olisi hyvä? Hittibiiseihin? Kanteen? Artistin perseeseen?

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista