perjantai 5. helmikuuta 2010

Viulumusiikki haisee, Owen Pallett ei

Suhteeni viuluun on sentimentaalinen. Pääosin sentimentaalisuus tarkottaa tässä tapauksessa syvää ja primitiivistä vihaa sekä ahdistuneisuutta. Soitin lapsena/nuorena viulua monta vuotta. Ja se oli hirveää.

Viulu on vähän kun konservatiivisuuden ydin. Sen ääni kuulostaa muinashistorialliselta ja muinaishistoriallisuuden vaaliminen on sen ydintehtävä. Onneks on kummiskin tyyppejä kuten Owen Pallett! Pallettin viulunkäsittely saa sentimentaalisuuteni muuttumaan aggression tuntemuksista päättömiksi onnen ryöpyiksi. Uutta Heartland-albumia kuuntelen vuoroin riemusta kyynelehtien ja vuoroin stepaten. On ihan käsittämätöntä, että viululla voi tehdä niin kivalta kuulostavia juttuja!
Owen käväs viime kesänä Flow'ssa
Jos vaan olisin jaksanut tankata niitä etydejä.....

1 kommentti: