Never mind the buzz, cocks

Vittuilu on suurin välittämisen osoitus. Ainakin jos se tulee minulta. Kun alkaa aukoa päätään, pitää voida luottaa siihen, ettei toinen juokse karkuun tai ota itseensä. Tämä luottamus saavutetaan potentiaalisen ystävyyssuhteen alkuvaiheessa.

Vittuilulla voi kartoittaa suurestakin väkijoukosta turkulaiset eli ne, jotka eivät tajua tätä jaloa taitoa. Samalla tavalla voi helposti löytää itselleen nopeastikin samanhenkisen ihmisen, mutta myös vaihtoehtoisesti ottaa turpiinsa.

Anywho, brittiläiset ovat tehneet nälvimisestä taiteenlajin. Vielä kun nälvimiseen yhdistetään sarkasmi, poikakiharat ja pop-visa, niin meillä on jotain hienoa - meillä on Never mind the buzzcocks.



Harmi, ettei tällainen shöy voisi toimia Suomessa. Lähes jokainen tänne rantautunut formaattivisailu on saanut katsojia ennemmin myötähäpeän kuin nokkelan komiikan ansiosta. Ainut kategoriassaan onnistunut tapaus on tainnut olla Uutisvuoto, alunperin siis Have I Got News for You.



Aloin kuitenkin lämmetä ajatukselle, että tämmöisen spektaakkelin voisi järjestää edes klubimuotoisesti. Laajennettua pop-visaa stand-up-elementein. Mutta keiltä suomalaisilta löytyisi vaadittavaa asiantuntemusta ja huumorintajua esimerkiksi juontajan ja kapteenien vaativiin tehtäviin?



"I am an antichrist, I am an anarchist..."
"... I am the walrus?"

Classic.

Kimpassa

Rakas päiväkirja.

Eilen katsoin ranskalaisen elokuvan Ensemble, c’est tout. Ensimmäisen vartin aikana päästiin piknikille. Loppuaika käytiin nokkelaa dialogia.

Nyt minäkin haluan leikata tukkani, juoda sivistyneesti punaviiniä ja käydä keskustelun, jonka aikana toinen voi sanoa puhelimeen Olen juuri iskemässä älykästä tyttöä. Tässä menee hetki.

Ja koska tämä nyt kuitenkin on musiikkiblogi, voin lopuksi mainita kuluttaneeni pitkästä aikaa 50 euroa levykaupassa. Mukaan tarttui Phoenixin Wolfgang Amadeus Phoenix, Editorsin In this light and on this evening ja Mumford & Sonsin Sigh no more.

PS: Tässä postauksessa odottelin, milloin Aukeaa kuullaan ekaa kertaa radiossa. Se hetki koitti tänään. Biisi oli eri, mutta mii sou praud eniveis.

Just Dance

Tässä Annan ryhmäliikunta-aikataulut loka-joulukuulle. Treeniään voi tehostaa hankkimalla räjähtävää aerobista voimaa juoksemalla eturiviin. Edistyneimmille liikkujille suosittelen eturiviin pyrkimistä stadionkeikoilla.

29.10. Anna Järvinen, Vuk @ Klubi, 14e
30.10. Manna @ Levykauppa Äx
Ane Brun @ Klubi, 16e
31.10. PMMP @ Holiday Club Caribia, 17e
- Ihania naisia kolmena päivänä peräkkäin.

4.11. Suvi Koivu @ Semifinal, 7e
5.11. Janne Laurila @ Levykauppa Äx
Samae Koskinen @ Dynkky, 7e
6.11. Cosmobile @ Klubi, 6e
- Ihania miehiä kolmena päivänä peräkkäin unohtamatta sitä seikkaa, että I'd go gay for Suvi Koivu.

7.11. TV Off, Regina @ Klubi, 8e
- Tämän takia vietän ekan pidemmän loman koulusta niin, etten karkaa kotopuoleen Ivaloon.

13.11. Anna Puu @ Kooma
- Keikkapaikka herättää antipatioita.

20.-21.11. VALOA!-festarit @ Tampere
- Tampere + Liekki = <3. Lyhyellä matematiikalla laskettuna.

26.11. Neufvoin @ Doris, Tampere
28.11. Neufvoin @ Belly, Helsinki
- Jos et oo vielä nähny neukkareita livenä, niin mene. Jos oot, niin mee silti.

11.12. Röyhkä, Martikainen, Koskinen & Koivu: Tie Damaskokseen
- Jos minulla ei olisi asiasta parempaa tietoa, niin väittäisin, että Kauko on tehnyt tämän kappaleen minusta.

FUUUUUUUUUCK

Olen epäillyt tätä jo pidemmän aikaa, mutta Jarkko Fräntilä todisti uusimmassa Suessa pahimpien pelkojeni olevan totta.

Vaikka kuinka kaikki ajattelevat popparipojat sanovat haluavansa vain älykkäitä ja tiedostavia tyttöjä ja väittävät ihannenaisensa olevan fiksu ja osaavan keskustella musiikista muutenkin kuin sedulatasolla, joka ikinen mies vaihtaisi fiksun mutta ok:n näköisen humanistiopiskelijan kanssa käydyn älyllisesti käsittämättömän kiehtovan keskustelun täysin estottomaan ja uskomattoman likaiseen seksiin Jessica Simpsonin kaltaisen vasemman tumpun älykkyysosamäärällä varustetun kananmunakoneen kanssa.

Jos nyt ohitamme sen seikan, että ylläolevat yhdeksän riviä muodostivat yhden lauseen niin... Omaan kohderyhmääni kuuluvat lähinnä ajattelevat popparipojat. Mitäs täs nyt sit pitäs tehä?

Tiiätteks?

Joskus haaveilen elosta romanttisessa indiekomediassa.

Sellaisesta, jossa tytöt on hupsuja ja pukeutuvat mekkoihin. Pojat ovat vähän hukassa ja pukeutuvat ruudullisiin kauluspaitoihin tai bändisellaisiin.

Kun päähenkilöt kohtaavat, taustalla soisi jotain kivaa kitaravetoista nössöpoppia, niinku nyt vaikka Kings of Conveniencea. Ei kuitenkaan mitään raivostuttavan pikkusievää, niin kuin SMG:n Casablanca. Kummatkin päähenkilöistä ovat niin onnettomia omassa nysväilyssään, etteivät saa mitään aikaiseksi. Voi heitä.

Se olisi elämää, jossa ei käydä syömässä vaan piknikillä tai brunssilla. Ei olisi vaivaannuttavia hiljaisuuksia, pelkästään nokkelaa dialogia. Tai vaihtoehtoisesti sellaisia maailmaa syleileviä, telepaattisia hiljaisuuksia.

Joskus elämän toivoisi olevan romanttista indiekomediaa, kun itse sattuu oikeasti olemaan sellainen irrationaalinen ja höpsö tyttö ja maailma on joskus aivan liian tyhmä ja rationaalinen.

Lööv

Koittakaa sietää lässynlässyn-otsikko, mutta olen kohdannut yhdellä kertaa liian paljon tykkäämisen arvoista.

Tykkäämisen arvoinen asia numero 1:



Tykkäämisen arvoinen asia numero 2:

Edelliseen tykkäykseen perehdyin 1000 sparksin kautta. Kyseessä on ainoa suomalainen musiikkiblogi, joka on jotenkin... suosittelemisen arvoinen ja relevantti. Tunteista irrotettua, intohimotonta rokkipoliisipönötystä ja kaikkien mahdollisten ug-indiebändien kritiikitöntä hehkutusta on tässä maassa jo ihan tarpeeksi. Ugh, olen puhunut.

Tykkäämisen arvoinen asia numero 3:

Jeij! Liekin eka keikka sitten kivikauden.