Ässämatskuu

Tämäpäs sattui sopivasti.

Postasin aiemmin Suvi Koivusta, joka julkaisi tänään uuden sinkkunsa. Suvin promokuvat on ottanut Jukka Salminen eli Jukka Ässä. Myös Ässä julkaisi tänään uuden kappaleen.

Sekä Koivu että Ässä vaikuttavat Tampereella. Kaiken kukkuraksi Ässä on napannut kappaleeseensa kiipparistin ikimansesuosikkini riveistä. Mafia?



Turkulaisena tässä kai pitäisi dissata tamperelaisia, mutta kyllä näiden faktojen varjossa Mansekin alkaa vaikuttaa huomattavasti valoisammalta paikalta.

Rakastan, rakastan

Kuva: Jukka Salminen

Solitin toimet ovat saaneet paljon huomiota skenessä. Minä ilmottaudun ennemmin M.dulorin huoraksi.

Siihen ei ole vaadittu sähköposteja, ilmaisia levyjä tai linkkauksia blogiini. Siihen on vaadittu vain hyvää musiikkia, joka on nivoutunut liian tiukasti osaksi niitä oman elämän hetkiä, joihin ajatukset karkaavat etenkin iltahämärässä. Levy-yhtiön tuoreimman kiinnityksen, Suvi Koivun, biisien perusteella tulevatkin hetket saavat arvoisensa ääniraidan ainakin niin kauan kuin Ville Aalto pysyy mukana tuotannoissa.

Yhteistä menneisyyttä M.dulorin kanssa on kertynyt jo sen verran, että pystyn antamaan anteeksi uusimman kappaleen pintaan miksatut lauluraidat. Ymmärrän vain kaipaavani Matti Johanneksen utuisia sellaisia.

Kukaan ei näe meitä nyt by M.dulor

Niin. Ei tämä taida siinä tapauksessa huorausta olla vaan ihan pyyteetöntä rakkautta.

Mun versio tapahtumista

Kuva: Last.fm

Kumpi on hankalampaa: neurokirurgia vai koukuttavien poppibiisien tekeminen? 24-vuotias lääkisopiskelija-laulaja Emeli Sandé tietää vastauksen ja muijan debyyttialbumin perusteella voidaan todeta ainakin jälkimmäisen olevan yllättävän haastavaa.

Our Version of Eventsin neljä ensimmäistä biisiä antavat saundillisesti ymmärtää, että tässä voisi olla jotain omaa ideaa tai edes ideanpoikasta. Mutta sitten käy niin kuin jokaisella Brits Critics' Choice -palkitulla artistilla tähän mennessä. Paukut loppuvat kesken. Emeli sortuu leonalewismäiseen lässynläähän.

Minä vihaan Leona Lewisiä. Vihaan. Muistan kerrankin kun Dynamossa soitettiin Leonaa, ja… no, se onkin sitten toinen tarina.

Our Version of Eventsin voi kuunnella Spotifysta. Aikaansa voi säästää kuuntelemalla sinkkubiisien ohella albumin parhaimmistoon kuuluvan Where I Sleepin.

Se on muuten samalla levyn lyhin kappale. Sattumaako?

Ps. Pistin Googlen kuvahaun laulamaan ja tajusin vihdoin, mikä näissä Critics’ Choice -muijissa vetoaa muhun kerta toisensa jälkeen. Ei se talentti, vaan se tukka. Joka vitun vuosi.

Rokkipoliisista päivää

Vain miksauspöytä puuttuu. Kiitos herttaiselle Doritille kuvasta sekä Tomille ja Jyrille about kaikesta muusta.

Ystävänpäiväetkoterkuin lonely girl -87

Tekeekö mielesi Annan kanssa
juosta lentokalojen perään
ja pyhänä mennä korvasieneen
ja kuukusia kerään?

Jos löydät hyvän mansikkapaikan
saako Anna täyttää mukin?
Tekeekö mielesi Annan tukka
koristaa sinisin kukin?

Hymyiletkö itseksesi
kun kuljet pitkin teitä?
Ja juoksetko Annaa paijaamaan
jos on silmissä kyyneleitä?

Onko sinusta onnellista
tehdä yhdessä uutteraa työtä?
Tahdotko toisinaan suukotella
Annaa pitkin yötä?

Kannatko aamulla punaisia
omppuja Annan syliin?
Mielitkö viedä kyyhkyn selässä
tyttösi maailman kyliin?

Jos vastaat, jos vastaat myöntävästi
näihin kysymyksiin,
niin silloin - kai Annaa rakastat...
ja te kaksi sovitte - yksiin

Kaarina Helakisa: Annaa ajatellessa

Manboy 1/2

14 vuotta, viisi levyä ja minä tykästyn S-Ryhmän mainosta varten tehtyyn suomenkieliseen kappaleeseen.

Pelastavat huskyt

Minulla oli periaate. When all else fails, katso Amélie tai lue Supernaiivi.

Kesällä Montmartre vaihtui Kallioon, runotyttö syrjäytyviin nuoriin miehiin ja soundtrack Yann Tiersenistä Husky Rescueen. Amélien tilalle tuli Pussikaljaelokuva.



Kun eilen tilanteet eivät (taaskaan) menneet niin kuin elokuvissa, minulla ei ollut mahdollisuutta uppoutua kaiken pelastavan leffan syleilyyn. Mutta onneksi soundtrack oli kohdillaan. Husky Rescue esitti Turun Klubilla tämän kappaleen englanniksi.

Muut olivat hiljaa. Minä hihkaisin.