maanantai 20. helmikuuta 2012

Mun versio tapahtumista

Kuva: Last.fm

Kumpi on hankalampaa: neurokirurgia vai koukuttavien poppibiisien tekeminen? 24-vuotias lääkisopiskelija-laulaja Emeli Sandé tietää vastauksen ja muijan debyyttialbumin perusteella voidaan todeta ainakin jälkimmäisen olevan yllättävän haastavaa.

Our Version of Eventsin neljä ensimmäistä biisiä antavat saundillisesti ymmärtää, että tässä voisi olla jotain omaa ideaa tai edes ideanpoikasta. Mutta sitten käy niin kuin jokaisella Brits Critics' Choice -palkitulla artistilla tähän mennessä. Paukut loppuvat kesken. Emeli sortuu leonalewismäiseen lässynläähän.

Minä vihaan Leona Lewisiä. Vihaan. Muistan kerrankin kun Dynamossa soitettiin Leonaa, ja… no, se onkin sitten toinen tarina.

Our Version of Eventsin voi kuunnella Spotifysta. Aikaansa voi säästää kuuntelemalla sinkkubiisien ohella albumin parhaimmistoon kuuluvan Where I Sleepin.

Se on muuten samalla levyn lyhin kappale. Sattumaako?

Ps. Pistin Googlen kuvahaun laulamaan ja tajusin vihdoin, mikä näissä Critics’ Choice -muijissa vetoaa muhun kerta toisensa jälkeen. Ei se talentti, vaan se tukka. Joka vitun vuosi.

4 kommenttia:

  1. se oli se kerta kun todettiin, että mikä ei ala dynamosta, alkaa kukasta, ja jos se ei ala kukasta, se ei ole alkamisen arvoista. mut muistan kyl kuinka järkyttynyt olit kun lewis alko soida!

    t. susa, ei jaksa kirjautuu sisään, mikä mun bloggerin salasana on hä.....

    VastaaPoista
  2. onneksi veressä oli siinä vaiheessa iltaa jo jonkin verran alkoholia. järkytys olisi voinut muuten olla fataali.

    VastaaPoista
  3. Ehkä se Critic's Choice-pysti jaetaankin tukan perusteella? Selittäis kaiken.

    VastaaPoista