Seuraavan kappaleen hienoutta olen vollannut jo kolmella eri paikkakunnalla. Ehdottomasti yksi vuoden 2009 parhaimmista tekeleistä.
Mollia mollin perään, hieman Chuck Bassin näköinen laulaja, joka kuulostaa Mewin Jonas Bjerreltä olematta kuitenkaan yhtä ärsyttävä ja Well is this love?/Is this pain?/I gotta a feeling that I cannot name/slowly changing every part of me. Vaatiiko muka lisää perusteluja?
sunnuntai 23. elokuuta 2009
lauantai 22. elokuuta 2009
Lauantai-illan huumaa
Nyt, kun olen katsonut Karpon parhaat ja tarkistanut Lotto-tositteeni, voin tiedustella teiltä seuraavaa:
Onks ok, että mulla on lemppari Bumtsi Bum-jakso? Se tuli sattumoisin just äsken uusintana ja on saavuttanut asemansa laiskan laulunopiskelijan sydämessä vain tämän esiintymisen takia.
Onks ok, että mulla on lemppari Bumtsi Bum-jakso? Se tuli sattumoisin just äsken uusintana ja on saavuttanut asemansa laiskan laulunopiskelijan sydämessä vain tämän esiintymisen takia.
Tunnisteet:
ihanat naiset rannalla,
laalaalau,
meininki,
yhyy
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Behold!
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Kesän iloinen ylläri
Jos Irina tekee ite tämmösiä biisejä, niin miks ihmeessä se on halunnu esittää Toni Wirtasen yhdentekeviä renkutuksia? No ohan tää vähän Jippu, mut kuunnelkaa ny jumalauta:
Et huomaa maispeississä
Et huomaa maispeississä
Tunnisteet:
hehkutus ja hekuma,
ihanat naiset rannalla,
Irina,
mitävittuu,
yhyy
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Uudet kujeet, vanhat maneerit
Katotaan Mikon kanssa Tangomarkkinoita. Olen ilmeisen hyvää seuraa, ku sain ekan kierroksen jälkeen kuulla: "Pitäiskö sun kirjottaa noita juttuja sinne sun blogiin?"
Tangomarkkinoita on tänä vuonna uudistettu, mutta vain näennäisesti. Uudelleen sovitetut "viime vuosien hititkin" edustavat todellista suomipopin kermaa (Uniklubi, Jore Marjaranta, Lauri Tähkä & Elonkerjuu ja joku nevahööd).
Amadeus Lundberg on (ystävääni lainaten) kuin 15-vuotias Alexander Rybak, joka matkii tangolaulajaa. Ääni muuttui heti, kun sen piti esittää Lauri Tähkää, sillä silloin hän esitti vuorostaan pop-laulajaa. Maneerit on niin viimesen päälle opeteltuja, vibrato tekaistu. Tässä jätkässä ei ole mitään omaa.
Eerika Grönlund teki vaikutuksen, kun se lauloi torstaina Cry me a riverin. Laulu tulee kuitenkin tangofiltterin läpi - ääni ei muodostu luonnollisesti. Pakollinen finaalin nuori nätti tyttö.
Marko Maunuksela on yhden ilmeen mies, jonka tunnelmakäsi heiluu minkä vaan ehtii. Teatraalisuus ei ole sama asia kuin TULKINTA. Kyseessä on perinteinen pikkukylän "esiintyjä", jota paikalliset rokut on erehtyny karaokessa kehumaan ja näin usko omiin kykyihin on noussut aivan liian korkealle.
Kaija Lustila vie koko paskan. Arja Koriseva meets Marita Taavitsainen.
Ja muistanpa vielä ajan, kun finaali oli finaali ilman mitään SUPERfinaalipelleilyjä.
Tangomarkkinoita on tänä vuonna uudistettu, mutta vain näennäisesti. Uudelleen sovitetut "viime vuosien hititkin" edustavat todellista suomipopin kermaa (Uniklubi, Jore Marjaranta, Lauri Tähkä & Elonkerjuu ja joku nevahööd).
Amadeus Lundberg on (ystävääni lainaten) kuin 15-vuotias Alexander Rybak, joka matkii tangolaulajaa. Ääni muuttui heti, kun sen piti esittää Lauri Tähkää, sillä silloin hän esitti vuorostaan pop-laulajaa. Maneerit on niin viimesen päälle opeteltuja, vibrato tekaistu. Tässä jätkässä ei ole mitään omaa.
Eerika Grönlund teki vaikutuksen, kun se lauloi torstaina Cry me a riverin. Laulu tulee kuitenkin tangofiltterin läpi - ääni ei muodostu luonnollisesti. Pakollinen finaalin nuori nätti tyttö.
Marko Maunuksela on yhden ilmeen mies, jonka tunnelmakäsi heiluu minkä vaan ehtii. Teatraalisuus ei ole sama asia kuin TULKINTA. Kyseessä on perinteinen pikkukylän "esiintyjä", jota paikalliset rokut on erehtyny karaokessa kehumaan ja näin usko omiin kykyihin on noussut aivan liian korkealle.
Kaija Lustila vie koko paskan. Arja Koriseva meets Marita Taavitsainen.
Ja muistanpa vielä ajan, kun finaali oli finaali ilman mitään SUPERfinaalipelleilyjä.
torstai 9. heinäkuuta 2009
Musafriikki tunnustaa
Mulla ei oo Spotifyta :(
Tunnisteet:
en ois halunnukaan,
mitävittuu,
tylsät skeneilijät,
yhyy
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Ruissiterveiset
- On hirvittävän vaikeaa tehdä mielenkiintoisia ja koukuttavia DUURIVOITTOISIA kappaleita. Glasvegas on hyvä esimerkki tästä.
- On hirvittävän vaikeaa tehdä toisistaan erottuvia kappaleita. Glasvegas on hyvä esimerkki tästäkin.
- Tasapaksua materiaalia voi yrittää kompensoida matkimalla epilepsiakohtausta hassuissa vaatteissa ja naamamaaleissa. Ei ku se saattoki olla tanssimista Le Corpse Mince De Francoisen keikalla.
- Egotrippi on ihana.
- Bajamajat ei.
- 37-vuotiaana elämä ei ole kuulemma yhtään sen helpompaa kuin 21-vuotiaanakaan.
Terveisin,

Kuva: Mikko Kauppinen
- On hirvittävän vaikeaa tehdä toisistaan erottuvia kappaleita. Glasvegas on hyvä esimerkki tästäkin.
- Tasapaksua materiaalia voi yrittää kompensoida matkimalla epilepsiakohtausta hassuissa vaatteissa ja naamamaaleissa. Ei ku se saattoki olla tanssimista Le Corpse Mince De Francoisen keikalla.
- Egotrippi on ihana.
- Bajamajat ei.
- 37-vuotiaana elämä ei ole kuulemma yhtään sen helpompaa kuin 21-vuotiaanakaan.
Terveisin,
Kuva: Mikko Kauppinen
Tunnisteet:
eisss...,
festarimeininki,
Glasvegas,
Le Corpse Mince de Francoise,
meininki,
Ruissi,
tylsät skeneilijät
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)