Joulu on taas, joulu on taas, voi kuinka meill' on hauskaa. Vielä. Harrastettaisko vähän damage controlia ja sovittais pari juttua ennen kuin homma lähtee ihan käsistä tipe tipe tip tap?
Wham!:in Last Christmas on kauhea. Se on ihan yhtä hirveä kuin viime vuonna esittelemäni uudet klassikot. Biisin laulaminen, kuunteleminen tai soittaminen ei ole luettavissa paskan eikä etenkään hyvän huumorin piiriin. Jos olet syntynyt 80-luvulla tai sen jälkeen, et voi vedota edes nostalgiaan.
Esiintyvä taiteilija saa esittää joululauluja kahdella tavalla. Tässä lempparini kummastakin kategoriasta.
1. Jazz your heart out
Ystäväni oli piilottanut Spotifystaan Michael Bublén tuoreen joululevyn. Turhaan! Michael on harmiton. Kappaleista ei ole lähdetty etsimään jotain, mitä niissä ei jo olisi. Tämä tyyli toimii vain, jos äänesi on yhtä pehmeä kuin lanttulaatikko ja nautit amerikkalaisista joululauluista.
2. Suoraan asiaan
Jos äänesi jakaa mielipiteitä yhtä paljon kuin lipeäkala joulupöydässä. Ajattele ala-asteen laulutunteja tai jumalanpalvelusten virrenveisuuta: kukaan ei halua erottautua joukosta vaan laulaa, mitä nuotteihin on kirjoitettu. Pätee etenkin perinteisiin suomalaisiin joululauluihin. Paatos tulee pinnalle jo sanoituksien myötä. Sitä ei tarvitse erikseen korostaa niekuin, kiekuin tai "tulkitsemalla".
Ei oo paljoo vaadittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti