Ja mua huimaa ja pelottaa

Perjantaina on eka työpäivä duunipaikassa, johon olen hinkunut seitsemän vuotta. Pitäisi olla itsevarmuuden perikuva, vaikka olo on oikeastaan kaikkea muuta. ”Täs nyt on ollu vähän kaikkee”, on kuultu mun suusta tän vuoden aikana liian monta kertaa. Mut ku on ollu.



Kaikesta huolimatta sä saat mun salaisen voiman nyt heräämään on viitannut vuoden aikana useampaankin uuteen tuttavuuteen, joita tekisi mieli vaan rutistaa. Mut eihän sitä koskaan uskalla.

On the road again

Istun tällä hetkellä seitsemättä tuntia junassa. Tätä ennen istuin neljä tuntia bussissa. Vielä pitäisi jaksaa kolme tuntia. Jatkan jo viikon kestänyttä ”minulla on aivan liikaa aikaa” -linjaa.

Yksi viikon aikana syntyneistä mahti-ideoista oli cover seuraavasta kappaleesta otsikolla Rakastuin mä hipsteriin ”joka aito on ja vielä enemmän”. Raaka todellisuushan olisi versio Rakastuin mä vassariin, jossa ”tarrauduin mä pelkästään vain porvariin”.

Miettikää nyt: toi synaintro nokkahuilulla soitettuna – kaksiäänisesti. Voouvoouvooujea.

Tämän pettämättömän huumorintajuni tuotoksen huutelin tulevalle yhtyetoverilleni, Annille, jolla on jo omasta (edestä ja) takaa kaksi nokkahuilua ja melodikaa. Vielä ku saadaan jostain kellopeli niin ollaan tosi juurevia, sielukkaita ja kaikkee. Elektro kun on niiiiiin förbi.



Aattelin vaan ilmottaa, että muut musabloggarit pääsee nyt kirjottaan meistä ennen ku yhtäkään biisiä on tullu vielä ees ulos. Itse asiassa, voidaan viedä hommat astetta pidemmälle: keksikää meille nimi. Blowing in the wind? Blower’s daughters?

Ylisanoja

Tästä nyt on jauhettu jo vaikka ja missä, mut tungenpa lusikkani soppaan nimeltä Uusi Fantasia. En nimittäin muista, milloin jokin suomalainen biisi olisi iskenyt tällä tavalla.

Growing Pain on kappale, jossa vielä muutama vuosi takaperin olisi ollut feattaamassa Emma Salokoski. Nyt Paula Vesala on viemässä hänen rooliaan suomalaisena laulajatarkuningattarena. Multa on turha odottaa objektiivisuutta neiti Vesalan touhujen suhteen, mutta kyllä tää viimeistään mun mielestä todistaa, että se muija osaa tehdä muutakin kuin huutaa.

Growing Pain on myös kappale, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan tulla jostain muualta kuin Suomesta. Elektrosota Ruotsin kanssa alkakoon.

Länsirannikolla ei mitään uutta

Luin tänään tämän uutisen ja alan pikkuhiljaa ymmärtää, mistä kaikki turkulaisvitsit kumpuavat. Kehnon tiedotteen tituleeraaminen uutiseksi on oikeastaan sanan etymologian solvaamista – tässähän ei sinänsä ole mitään uutta.

Turkuun ollaan parhaillaan kunnostamassa vanhasta rautateiden konepajasta kulttuuripääkaupungin pääareenaa, Logomoa. Komia tiilipytinki voisi ainakin minun visioissani muodostua Turun omaksi Korjaamoksi. Se tarjoaisi uutta ja päräyttävää niin kaupunkilaisille kuin ulkopaikkakuntalaisille vielä kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeenkin.

Nyt rakennuksen ja kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisiin on kiinnitetty Michael Monroe, Tommi Läntinen ja Suurlähettiläiden Jussu. Hahmot, jotka on nähty kerta toisensa jälkeen erinäisissä turkulaisissa kissanristiäisissä. Setäedustuksen varmistaa vuosittain ainakin kissa nimeltä DBTL.

Kulttuuripääkaupunkihankkeen herjaaminen Turussa on yhtä reilua ja omaperäistä kuin kiusata erästä blondia showtanssijaa internetissä. Mutta joku roti nyt tähänki pelleilyyn: vaikka tapahtuman pääesiintyjän nimi on The Brand New Heavies, niin se ei välttämättä ole kauhean brand new saati heavy.

Hipsterien elämäntehtävänä on kääntää ironian avustuksella kaikki nolo cooliksi. En mä odota mitään koko vuoden kestäviä hipsteribileitä, mutta sanonpa vaan, että joku vois käydä heiluttelemassa ironiaviiksiään Turku2011-toimistossa.

Anna ja Susa - the fabochat edition

Ultramariini esiintyy Turun Klubilla 12.11., mikä sai meidät arvailemaan mahdollisia keikalle osallistujia. Se on kyllä ihme, miksei meitä ole vielä pyydetty esiintymään jonkinlaiseen Facebook-chatissa järjestettävään stand up -iltaan:


Susa
ville aalto is maybe attending
"en nyt tiiä jaksaaks"

Anna
"ois näitä kirjottamisjuttuiki"

Susa
"päätäki särkee, menkää ilman minua"

Anna
sit matti johannes koivu hymähtää et
"vuoksesi, olen aina huolissani :("

Susa
turusta tulee villelle tampereelle tekstari
"kaupunkien välissä pelkkää pimeyttä"


Oikeasti en ois ehtinyt kirjoittaa tämänkään vertaa, sillä minun pitäisi litteroida eilinen Veli Kauppisen haastattelu. Höpötystä on yhteensä 49 minuuttia. ”Tämä on totta”, kiekasis Laura Närhi.