Mitä äijät, mikä boogie

Joitakin bändejä ei voi kuunnella kotona, mutta ne haluaa nähdä livenä. Minulle on käynyt useamman kerran niin, että olen eksynyt jonkun siihen asti yhdentekevän artistin keikalle, joka on ollutkin huikaisevan hieno esiintyjä. En välttämättä ole siirtynyt kuuntelemaan bändiä levyltä, mutta olen mennyt keikoille jatkossakin. Tällaisia bändejä ovat mm. Rubik, Egotrippi ja Muse.

Jos youtube-katsomiseni scroblautuisivat last.fm:ääni, niin yksi kuunnelluimmista kappaleista tällä hetkellä olisi tämä versio tästä biisistä. Vasta ko. liveveto sai minut unohtamaan Lykke Lin ärsyttävähkön lauluäänen ja perehtymään debyyttialbumiin, joka on ollut pölyttymässä levyhyllyssäni jo vuoden päivät. Kaiken lisäksi se ratkaisi myös tämän hetkisen akuutin frisyyriongelmani. Jee!



Symbaalin hakkaaminen ei oo koskaan näyttäny näin hauskalta.

"SE PISTÄÄ MIETTIMÄÄN..."

Silläkin uhalla, että tästä blogista tulee kohta Raivoojien musiikkia käsittelevä sivutoimipiste, niin raivoan nyt vielä vähän tosta eilisestä farssista, jota Emma-gaalaksikin kutsutaan. Saatoin nimittäin rikkoa henkilökohtaisen ennätykseni siinä, kuinka monta kertaa voi parin tunnin sisällä sanoa ”voi vittu…”

Tarkistin tänään Yle Areenan puolelta, että menikö vuoden hiphop-/dance-/r&b-kategoria tosiaankin niin, mitä muistelin. Kyllä. Toisaalta, onhan tuo nyt aika läppä kategoria jo ihan nimensäkin puolesta.

Sit on nää gaalaesiintymiset. Ihmettelin eilen, et miksi Manna, jolla ääntä riittäisi, esiintyy niin.. tai no, ei nimenomaan esiinny. Mutta sitten Rumban ”blogi” tarjosi minulle ystävällisesti vastauksen ehdottamalla, että suurin osa esityksistä olisi tullut singbackina. Eipä siinä varmaan tee kauheasti mieli heiluttaa pebaa jos kaikki tulee nauhalta. Esiintymistä voisi tosin helpottaa myös se, että pukeutuu mekkoon, jonka kanssa ei tarvi pelätä, että vesiraja vilahtaa hetkellä millä hyvänsä.

Tuota singback-väitettä en kuitenkaan ihan purematta niele. Kyllä PMMP:n veto kuulosti niin liveltä, kuin live vaan kuulostaa voi. Taustanauha vois kylläkin selittää, miksi Anna Puun laulu tuli niin paljon lujempaa kuin bändisoitto. Syy voi löytyä myös huonosta laulutekniikasta.

Toista se on, ku tsekkaa esim lahden toisella puolella järjestettävien P3 Guld-kekkereiden LIVE-esiintymisiä. Oisko tämmöstä nyt muka niin vaikeeta järjestää myös Suomessa?





Ulkomusiikillisista seikoista sen verran, et ”räppäreillä” roikkuu blingblingien sijaan kaulassa näköjään nykyään Louis Vuittonin huivit. Samaan kategoriaan osuu myös loppukevennyksemme, jonka tarjoilee valveutunut lukijamme Anni (via Iltalehti):

Viulumusiikki haisee, Owen Pallett ei

Suhteeni viuluun on sentimentaalinen. Pääosin sentimentaalisuus tarkottaa tässä tapauksessa syvää ja primitiivistä vihaa sekä ahdistuneisuutta. Soitin lapsena/nuorena viulua monta vuotta. Ja se oli hirveää.

Viulu on vähän kun konservatiivisuuden ydin. Sen ääni kuulostaa muinashistorialliselta ja muinaishistoriallisuuden vaaliminen on sen ydintehtävä. Onneks on kummiskin tyyppejä kuten Owen Pallett! Pallettin viulunkäsittely saa sentimentaalisuuteni muuttumaan aggression tuntemuksista päättömiksi onnen ryöpyiksi. Uutta Heartland-albumia kuuntelen vuoroin riemusta kyynelehtien ja vuoroin stepaten. On ihan käsittämätöntä, että viululla voi tehdä niin kivalta kuulostavia juttuja!

Owen käväs viime kesänä Flow'ssa

Jos vaan olisin jaksanut tankata niitä etydejä.....

Congratuwelldone

Jo on muuten vituilleen leikattu Emma-gaala.

Have I got some news for you

Haa.

Loppu spekuloinnit sit siihen. Vielä The XX Flow’hun ja My Chemical Romace Provinssiin, niin täähän menee ihan suunnitellusti. Paskasti, mutta suunnitellusti.