Kun viisaus iskee, se ei katso aikaa eikä paikkaa.
Kuva: Mikko Kauppinen
Ongelmana tässä nyt on vaan se, että tuolla reseptillä mun pitäs käydä hakemassa lisää Buranaa.
Vielä suurempi ongelma on se, että ketkä sitten ovat meidän Yö ja Popeda.
tiistai 21. heinäkuuta 2009
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Kesän iloinen ylläri
Jos Irina tekee ite tämmösiä biisejä, niin miks ihmeessä se on halunnu esittää Toni Wirtasen yhdentekeviä renkutuksia? No ohan tää vähän Jippu, mut kuunnelkaa ny jumalauta:
Et huomaa maispeississä
Et huomaa maispeississä
Tunnisteet:
hehkutus ja hekuma,
ihanat naiset rannalla,
Irina,
mitävittuu,
yhyy
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Uudet kujeet, vanhat maneerit
Katotaan Mikon kanssa Tangomarkkinoita. Olen ilmeisen hyvää seuraa, ku sain ekan kierroksen jälkeen kuulla: "Pitäiskö sun kirjottaa noita juttuja sinne sun blogiin?"
Tangomarkkinoita on tänä vuonna uudistettu, mutta vain näennäisesti. Uudelleen sovitetut "viime vuosien hititkin" edustavat todellista suomipopin kermaa (Uniklubi, Jore Marjaranta, Lauri Tähkä & Elonkerjuu ja joku nevahööd).
Amadeus Lundberg on (ystävääni lainaten) kuin 15-vuotias Alexander Rybak, joka matkii tangolaulajaa. Ääni muuttui heti, kun sen piti esittää Lauri Tähkää, sillä silloin hän esitti vuorostaan pop-laulajaa. Maneerit on niin viimesen päälle opeteltuja, vibrato tekaistu. Tässä jätkässä ei ole mitään omaa.
Eerika Grönlund teki vaikutuksen, kun se lauloi torstaina Cry me a riverin. Laulu tulee kuitenkin tangofiltterin läpi - ääni ei muodostu luonnollisesti. Pakollinen finaalin nuori nätti tyttö.
Marko Maunuksela on yhden ilmeen mies, jonka tunnelmakäsi heiluu minkä vaan ehtii. Teatraalisuus ei ole sama asia kuin TULKINTA. Kyseessä on perinteinen pikkukylän "esiintyjä", jota paikalliset rokut on erehtyny karaokessa kehumaan ja näin usko omiin kykyihin on noussut aivan liian korkealle.
Kaija Lustila vie koko paskan. Arja Koriseva meets Marita Taavitsainen.
Ja muistanpa vielä ajan, kun finaali oli finaali ilman mitään SUPERfinaalipelleilyjä.
Tangomarkkinoita on tänä vuonna uudistettu, mutta vain näennäisesti. Uudelleen sovitetut "viime vuosien hititkin" edustavat todellista suomipopin kermaa (Uniklubi, Jore Marjaranta, Lauri Tähkä & Elonkerjuu ja joku nevahööd).
Amadeus Lundberg on (ystävääni lainaten) kuin 15-vuotias Alexander Rybak, joka matkii tangolaulajaa. Ääni muuttui heti, kun sen piti esittää Lauri Tähkää, sillä silloin hän esitti vuorostaan pop-laulajaa. Maneerit on niin viimesen päälle opeteltuja, vibrato tekaistu. Tässä jätkässä ei ole mitään omaa.
Eerika Grönlund teki vaikutuksen, kun se lauloi torstaina Cry me a riverin. Laulu tulee kuitenkin tangofiltterin läpi - ääni ei muodostu luonnollisesti. Pakollinen finaalin nuori nätti tyttö.
Marko Maunuksela on yhden ilmeen mies, jonka tunnelmakäsi heiluu minkä vaan ehtii. Teatraalisuus ei ole sama asia kuin TULKINTA. Kyseessä on perinteinen pikkukylän "esiintyjä", jota paikalliset rokut on erehtyny karaokessa kehumaan ja näin usko omiin kykyihin on noussut aivan liian korkealle.
Kaija Lustila vie koko paskan. Arja Koriseva meets Marita Taavitsainen.
Ja muistanpa vielä ajan, kun finaali oli finaali ilman mitään SUPERfinaalipelleilyjä.
torstai 9. heinäkuuta 2009
Musafriikki tunnustaa
Mulla ei oo Spotifyta :(
Tunnisteet:
en ois halunnukaan,
mitävittuu,
tylsät skeneilijät,
yhyy
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Ruissiterveiset
- On hirvittävän vaikeaa tehdä mielenkiintoisia ja koukuttavia DUURIVOITTOISIA kappaleita. Glasvegas on hyvä esimerkki tästä.
- On hirvittävän vaikeaa tehdä toisistaan erottuvia kappaleita. Glasvegas on hyvä esimerkki tästäkin.
- Tasapaksua materiaalia voi yrittää kompensoida matkimalla epilepsiakohtausta hassuissa vaatteissa ja naamamaaleissa. Ei ku se saattoki olla tanssimista Le Corpse Mince De Francoisen keikalla.
- Egotrippi on ihana.
- Bajamajat ei.
- 37-vuotiaana elämä ei ole kuulemma yhtään sen helpompaa kuin 21-vuotiaanakaan.
Terveisin,
Kuva: Mikko Kauppinen
- On hirvittävän vaikeaa tehdä toisistaan erottuvia kappaleita. Glasvegas on hyvä esimerkki tästäkin.
- Tasapaksua materiaalia voi yrittää kompensoida matkimalla epilepsiakohtausta hassuissa vaatteissa ja naamamaaleissa. Ei ku se saattoki olla tanssimista Le Corpse Mince De Francoisen keikalla.
- Egotrippi on ihana.
- Bajamajat ei.
- 37-vuotiaana elämä ei ole kuulemma yhtään sen helpompaa kuin 21-vuotiaanakaan.
Terveisin,
Kuva: Mikko Kauppinen
Tunnisteet:
eisss...,
festarimeininki,
Glasvegas,
Le Corpse Mince de Francoise,
meininki,
Ruissi,
tylsät skeneilijät
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)