Pitihän se arvata

Flow-haaveilu johti siihen, että aloin tsekkailla Lilyn kiertueaikataulua. Brittien keikat taitaa kaikki olla jo loppuunmyyty. Berliiniin pääsis sen sijaan naurettavan halvalla. Eka laivalla Tukholmaan ja siitä Ryanairilla Berliiniin.

Ja ellette ole sitä vielä oppineet, niin aina löytyy joku (teko-)syy karata Berliiniin.

Nyt ku joku vaan keksis, miten saisin tilattua keikka- ja lentoliput ilman luottokorttia.

Oikeasti luottokorttiongelma on jo ratkaistu kurkkaamalla isän lompakkoon. Nyt vaan pohdin, olenko todella valmis lähtemään tuollaiselle reissulle yksin.

?

Oon tossa miettiny...

- kun aina sanotaan, että tullakseen hyväksi kirjoittajaksi on pakko lukea paljon niin voisko ajatuksen kääntää silleen, että tullakseen hyväksi muusikoksi on pakko kuunnella paljon musiikkia?
- kuinka monta kertaa levy/kappale pitää kuunnella, jotta saavuttaa oikeuden arvostella sitä julkisesti?
- sitten kun sen levyn on kuunnellut, niin saako sitä verrata artistin edellisiin tuotoksiin?
- voiskohan Flowta ahdistella hankkimaan Lily Allen festariohjelmaansa?



Nyt teen jotain, mikä muissa blogeissa herättää minussa lähinnä myötähäpeää eli esitän edellä mainitut kysymykset teille.

+ Mistä festarikiinnityksestä uskallat vielä haaveilla?

Jälkikirjoitus

Viitaten edelliseen postaukseen.

Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, mut kyllä mun mielestä Coldplay on parhaimmillaan tätä:



Spies ja Fix you aiheuttaa hienoudellaan joka kerta joettulvimaanitke-reaktion.

Mut sit kaikki meniki pieleen ja kulminoitu Viva la Vida or Death and All his Friendsiin.

Vitsivautsivoutsi

Janita on irtaantunut tylsän, aikuisen tapettisoulin maailmasta ja tituleeraa musiikkiaan nykyään soulternativeksi. Minun puolestani saa kutsua uutta matskuaan ihan miksi lystää niin kauan kuin jälki on näin vaikuttavaa.



Janitan Myspacesta löytyy vielä hienompi kappale, Do we learn, joka tuo ajoittain mieleen Coldplayn parhaimmat puolet (jotka itse bändi on jo unohtanut).

Pientä miinusta siitä, että Janitan ääni on teknisesti jäänyt turvallisen tapettisoulin puolelle. Voisin kuvitella, että etenkin livenä joutuisi pelkäämään äänen kestävyyden puolesta. Mut kyllä tässä on enemmän sielua kuin Janitan aikasemmassa matskussa yhteensä.

The only love that I now cling to is the mic that I clutch

Ja kyllä nyt Masa tykkää, kun mun kulutusinnolle ei näy loppua ja pidän talouden pyörät pyörimässä:

Don Johnson Big Band julkaisee uuden levyn toukokuussa! Ja levyähän tietenkin seuraa keikat. Energiset, elämäniloa herättävät, ihmisen hyvyyteen uskon palauttavat Johnson-keikat.

Levyn syntyprosessia voi tuttuun DJBB-tapaan seurata from les internets.



Eli täältä!

Vinksin vonksin ja heikun keikun

Läksyt odottaa kotona, mutta minä lähden kaupungille. Poikaystävä suuntaa tuhlaamaan tulojansa 8raitaan ja minä lähden liikkeestä kolmen levyn kanssa. Edellisen postauksen ostoslista mielessäni ostan tietenkin…


Regina: Oi miten suuria voimia!
PMMP: Kuulkaas enot!
Kings of Convenience: Quiet is the new loud

... kaikkea muuta.

Poikkeuksellinen levynostointo jatkui tänään, kun suuntasin Äxään uusimman Lily Allenin perässä. Mutta mitä! Levyt olivat tulleet ja menneet! Yllättävä kysyntä (tai Kelan takautuvasti maksetut tuet) sekoitti pääni ja poistuin liikkeestä Reginan ja Tuomon uusimpien tuotosten onnellisena omistajana.


PS. Musta noi ekat hankinnat muodostaa hienon jatkumon. Kings of Convenience kuittaa Reginan ja PMMP:n kovaääniset levynnimet toteamalla, että hiljaisuus on uusi kovaäänisyys.

Ostoslista

4.2.
Samae Koskinen: Elossa 19,90e
Tuomo: Reaches out for you 17,90e

11.2.
Lily Allen: It’s not me, it’s you 17,90e
Regina: Puutarhatrilogia 17,90e



4.3.
Risto: Sähköhäiriöön! 15,90e

25.3.
Maj Karma: Salama 18,90e
PMMP: Veden varaan 18,90e

YHT. 127,30e

Ja tähän päälle levynjulkaisun jälkeisten keikkojen liput, matkakulut, ELÄMINEN... No, Kela on köyhän ystävä.