Current location: Onnellisuuspöhnä

Facebook-keskustelucopypastepostaus, long time, no see!

meitsi:
se keikka
ekaa kertaa öö ikinä oli onnellisuusitkut lähellä

jyrppä:
oliks silkkaa blissiä
oiii

ku ne alotti
niin niiden kitarat ei jostain syystä toiminukkaa
sit ne sääti niiden ja teknikon kans
ja ku saivat toimiin nii menivät takas verhon taa ja tulivat sieltä ja alottivat niinku uudestaan

:DDD

sanoin yhelle tutulle joka oli sattunu samalle keikalle siin alkuvaihees ku ne ei oikein puhunu mitään et mun välispiikkikonsultoinnilla olis selkeesti kysyntää
kuinka väärässä olinkaa
niistähän kuoriutu sit kunnon stand up-koomikoita aika nopeesti

:D

ja ne jamittelut paris biisis uhuhuhu
jengi laulaa messis
STEMMOISSA
SUOMALAISET?!
SUOMALAISET PEEEEOPLE, IN HELSINKI

uhhhhh
aika siistiä

MUTTA
kaiken kruunas
ku erlend alko tanssii
sit ku se on semmonen hassu honkkeli
ihana honkkeli

^_^

se kävi jorailees siin ihan yleisön edessä ja katteli eturiviä
mä olin jossai viidennes rivis
ja aattelin et "hitsi ku sais yläfemman erlendiltä :("
NO MITÄ VITTUA
hetken päästä jätkä hyppää yleisön sekaan crowdsurfaan

mitäääää

joo

ei hitto
pääsitkö iholle?

nilkalle ^_^

^_____^

REITTÄ PITKIN AHHAHAH

:DDDDDDD
siistiä
vetikse suutrumpetilla kans?

JOO
VETI!

öhana

yksien jamitteluiden päätteeks

sit ku se kuulostaa vielä ihan hämäävän aidolta
hulluu

----

Tämä kaikki siis kahdelta mieheltä, jotka esittivät eilen akustista indiefolkia Nosturissa. Harva yhtye voi laittaa levyltä soimaan tuoreen remixinsä, jorata lavalla ja yleisö silti syö kädestä. Ehdottomasti yksi niistä bändeistä, jotka vain pitää todistaa livenä.

Berliinin kielimuuri

Minä tein jotain, mikä on laskettavissa suorastaan pöyristyttäväksi käytökseksi musabloggaripiireissä. En kääntynyt Hypemin, ulkomaisten musablogien tai mitä te muut musarunkkarit nyt edes käytätte puoleen. Voisin ylittää tekoni vakavuuden vain bongaamalla radiosta jonkun biisin ja kirjoittamalla siitä.

Minä pyysin musasuositteluja ihka oikealta ihmiseltä. Luojan kiitos sentään berliinittäreltä, jotta jonkin asteinen uskottavuus on taattu. Kysäisin Nordic By Naturen Steffiltä, mikä on saksalaisten salattu musa-aarre.

En saanut bändin nimestä selvää silloin. En saanut bändin nimestä selvää purkaessani haastattelunauhaa. Ei auttanut kun heittää valistuneita arvailuja: Bodybuild? Bodybull? Volleyball? Varmastikaan se ei voisi olla...



Ja toimii tämä homma toiseenkin suuntaan. Tunnettuna filantrooppina ja hyvän musiikin lähettiläänä annoin Steffille vastalahjan. Suosittelin erästä suomalaisyhtyettä, minkä jälkeen jatkoimme haastattelua. Sitten välähti.

Oh, you mean ruh-JY-nuh!

Sitäpä justiinsa.

The end

Eeva kirjoitti oivan postauksen siitä, miten lyhyetkin kohtaamiset voivat olla arvokkaita. Joskus on hyvä, että tietyt aikakaudet saavat päätöksensä.

Kyllä tekin olette sen tienneet. Loppu häämöttää aina tuolla jossain. Tällä kertaa se on lähempänä. Itse asiassa juuri tässä.

Minulta loppui ilmainen kuunteluaika Spotifyssa.

Unlimited oli jäänyt uusimatta maksukortin vaihduttua. Olen sellainen ihminen, joka kuuntelee musiikkia keskittyneesti eikä suinkaan jatkuvana taustameluna, joten naureskelin kymmenen tuntia riittävän minulle vallan mainiosti. Kaikki oli ohi nopeammin kuin arvasinkaan eli… kymmenessä tunnissa.

Tämä jäi viimeiseksi ateriakseni. Videon saamat kommentit kertovat kaiken.

Tervetuloa säv. san. sov.:in ryhmämatkalle Berliiniin

Minun on pakko myöntää jotain silläkin uhalla, että saan osakseni silmien pyörittelyä ja naureskelua: minä rakastan Berliiniä. Olin oikea kävelevä klisee viime viikolla kulkiessani Moleskinen Berliini City Notebook kädessä jättikirppikseltä vegebrunssille. Hipsteriunelma sai täyttymyksensä viimeistään siinä vaiheessa, kun luin Vicea hostellin kahvilassa paria tuntia ennen paluulentoa.

Hortoilua säesti Erykah Badu. Kun mp3-soittimesta loppui virta, minulla oli aikaa keskittyä kaupungin omaan soundtrackiin. Liikkeistä ei usein tarttunut mukaan mitään muuta kuin tieto siitä, mikäs ihmeen bändi taustalla soikaan.

- Stiefelkombinat, Eberswalder Strasse 21-22
Danger Mouse & Daniele Luppi - Two against one (feat. Jack White)

Olin kävellyt jo jonkin aikaa Eberswalder Strassea pitkin ja aloin epäillä suunnistustaitojani. Sitten näin erään liikkeen edessä läjän vanhoja matkalaukkuja ja pikkuveskoja kaikissa sateenkaaren väreissä.

Stiefelkombinatilla on miehille ja naisille omat putiikit, joissa myydään vintagevaatteita, -kenkiä ja -asusteita. Reissun runsaimman vaatevalikoiman (rättejä oli liikkeessä lattiasta kattoon) lisäksi Stiefelkombinat tarjosi parhaimmat musalöydöt, kiitos taustalla soineen FluxFM:n.

- Mauerpark, Bernauer Strasse 63-64
Kings Of Convenience - Mrs. Cold

Mauerparkissa järkätään joka sunnuntai saatanan iso ulkoilmakirppis. Kirppikseltä voi hankkia mitä tahansa huonekaluista käyttötavaroihin ja -vaatteisiin. Meikäläisen mukaan tarttui kangaskasseja, julisteita ja pari tuliaisvinyyliä.

Ruokapuolelta löytyy kaikkea vohveleista tuhteihin kebabsetteihin. KoC soi eräällä ”sisäpihalla”, jossa tarjottiin luomuvegemättöä. Öko oli muutenkin kova sana Berliinissä. Lopetan nyt ennen kuin menee liian Kemikaalicocktailiksi.




- Issue, Kastanienallee 58
Massive Attack - Babel

Pitäsköhän ottaa asiakseen perehtyä Massive Attackiin ihan ajan kanssa, ku jo toisen biisinmetsästysreissun saaliina on ko. bändin kappale... Issue sen sijaan ei tarjonnut mitään ihmiselle, jolla ei ole minkään sortin visuaalista lahjakkuutta. Graafikoille olisi riittänyt kuolaamista.

- Goldig, Kastanienallee 60
Sia - My love

Biisi, jonka takia päätin tehdä koko postauksen. Aikamoista joikaamista, mutta tunnelma on kohillaan.

Esitin what is this song -tiedusteluni sovituskopista, johon olin raahannut useamman mekon. Goldig on perinteinen berliiniläinen pikku vaateputiikki, jonka hintataso miellytti köyhää opiskelijaa.



- H&M, Kurfürstendamm
Mayer Hawthorne - A long time
The Drums - Money

Viimeksi Hennesillä soi The Vaccines. Nyt huomasin jalkani vipattavan The Drumsin tahtiin. Lisäksi biisin but I don't have any money sopi todella hyvin matkani teemaan.



- The Circus Hostel, Weinbergsweg 1a
Kaupungin sydämessä sijaitseva Circus on yksi lempipaikoistani Berliinissä. Alakerran kahvilan all you can eat -aamiaisella kuulin The Curea, The Whitest Boy Alivea ja Kanye Westiä. Kellarikerroksen baarista saa maanantaisin ilmaista bisseä. Jos edellä mainitut eivät riitä tyydyttämään tarpeita, niin kaikki muu maan ja taivaan väliltä löytyy kävelymatkan päästä.

Lisäksi hostellista saa parasta palvelua. Ihan oikeasti - en liioittele. Respan tytöt ja pojat tietävät menovinkit ja neuvovat, mistä saat duunia, kun haluat jäädä kaupunkiin pidemmäksi aikaa.

Chris Martinin märkä päiväuni

Florence Welch, lukitse pöytälaatikkosi hyvin. Kateellinen Chris Martin yrittää todennäköisesti kähveltää tulevat hengentuotoksesi. Shake it out kuulostaa siltä, miltä Coldplayn pitäisi kuulostaa yhtyeen kehityskaaren tässä vaiheessa. Tilanne on valitettavasti aika toisenlainen. Verratkaa vaikka.

Florence + The Machine - Shake it Out by Artur Cunha

FUN FUN FUN FUN

"On perjantai - taas kerran tilini saan ja tottakai käyn jälleen mä tanssimaan. On perjantai - se tärkein päiväni on. Taas tottakai jää ansaan mies tajuton.

Päähän valkean peruukin mä asetan jetsulleen. Mulle pisteitä heruukin. Taas valloituksia teen. Naisten kaarti on vihainen, kun minä vaan onnistun. Vauras mies isolihainen taas kumartuu puoleen mun."


Ei, kyseessä ei ollut suora lainaus viime viikonlopun päiväkirjamerkinnästäni vaan Ragni Malmsténin On perjantai. Henua lainatakseni kappaleesta "tulee suht ällöttävän mukava fiilis". Tätä kannattaa siis kuunnella ennen illan PopLife-kemuttelua.

Ps. Mä laihdutan sopii sit viikon muihin päiviin. Kiitos Suvi, kun toit Ragnin maailmaani.

Soita mulle

Ilmais-Spotifyssa on jonkin sortin rajoitus siihen, kuinka monta kertaa yhtä kappaletta voi kuunnella. Opin tämän, kun kuuntelin Reginan uuden levyn kolmatta kappaletta repeatilla. Ilman sinua olisin sumussa, ilman sinua olisi sadetta. Niinpä.

Regina – Lepään aalloilla

En ole päättänyt, onko yhtye tehnyt saman kappaleen yhdeksän kertaa vai onko Soita mulle vaan ehyt albumikokonaisuus. Iisan sanoitusten ansiosta olen kuitenkin valmis ottamaan selvää.

NYT ON HOMMAT ISOILLAAN

Mun viime päivien lempilausahdus on ollut "no nyt on hommat isoillaan", koska ne on. Niin isoina, että otsikko piti kirjoittaa caps lockeilla. Jopa niin isoina, että näiden asioiden yhteydessä on suotavaa käyttää enemmän kuin yhtä huutomerkkiä.




Eva ja Manu esiintyvät Taratatassa. Taratata on ranskalainen tv-ohjelma, jossa bändit esittävät livenä viimeisimpiä tuotoksiaan. Mun silmissä ohjelma on aina ollut sellainen patonginpopsijoiden Jools Holland.

Ai niin, samassa lähetyksessä esiintyy myös Red Hot Chili Peppers.

Huutomerkkiluokitus: !!!




Ekan musavideonsa julkaissut Satellite Stories hilpasee reilun viikon kestävälle Keski-Euroopan rundille. Kiertue starttaa 16.9. (tietenkin) Berliinistä ja päättyy 25.9. Heimatiin. Miks näitä poikia ei oo vieläkään sainattu?

Vai onko? Ehkä kysyn paikan päällä. Olen itse Berliinissä noihin aikoihin.

Huutomerkkiluokitus: !!


Demo by Sans Parade

Minä ja Slow Show -Juhani ollaan kerrankin jostain samaa mieltä. Jo siitä voi päätellä, että kyseessä on tajunnan räjäyttävää matskua. Markus Perttula asialla. Lukekaa loput Juhnulta, turhaan minä yritän sanoa samoja asioita eri sanankääntein.

Huutomerkkiluokitus: !

Et emmä tiiä. Mun suurin saavutus täs viiden päivän sisällä on, että sain farkut jalkaan ja uskaltaudun tänään Krunikan ulkopuolelle.

Joku tosi näppärä otsikko tähän

Olisin voinut kertoa tässä siitä, miten olen kökkinyt viikonlopusta asti kotona katsomassa paskoja teinisarjoja, selittää sen mukavuudenhalulla ja vetää yhtä paskan aasinsillan mukavuudenhalun kunkkuihin. Mut heräsin just, enkä ole juonut vielä aamukahvia. Tyydyn sen sijaan lainaamaan erästä lastenohjelman hahmoa sanoin: "Kannatti herätä, kannatti herätä!"



Mii laav juu long time, Fullsteam.