Olin kuvaamassa Rubikia Turun Klubilla 25.4. valokuvauskurssia varten. Onneksi jouduin kohtaamaan seuraavat realiteetit jo silloin:
- Kamerat vihaavat minua. Olin minä niiden edessä tai takana.
- Tykkään ihmisten selistä? Faktan heitti kehiin kuvat arvostellut opettaja.
- Olen tosi awkward sosiaalisissa tilanteissa, joissa en tunne ketään. Tervetuloa, toimittajan arki! Ja suokaa anteeksi vieraskielinen lisäys, mutta mikään suomennos ei tee tuolle sanalle oikeutta.
- Aiemmin itselle turhanpäiväiset yhtyeet voivat muodostua elämääkin suuremmiksi livekeikan jälkeen. Tai ainakin Rubik voi, jos on saanut kuulla Radiantsia tyhjällä Klubilla soundcheckin aikaan.
- Olen huithapeli. Lupasin nämä kuvat Artturille heti kun ne valmistuvat. Tässä ne nyt sitten ovat, viisi kuukautta myöhemmin...
tiistai 29. syyskuuta 2009
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Future sailors
Blogi muodostuu yllättävän houkuttelevaksi vaihtoehdoksi silloin, kun pitäisi tehdä armoton määrä kouluhommia. Tällä logiikalla tulen postaamaan ensi kuussa useamman kerran…
Olen astunut uudelle aikakaudelle, Spotify-aikaan. Spotifysta ollaan leivottu mediassa yhtä levyteollisuuden tappajaa piratismin ohella, mutta omaan käyttäytymiseeni sillä on ollut aivan päinvastainen vaikutus. Minulla on pitkästä aikaa ostoslista levykauppaan.
Ekana – ja ainoana pakko-ostoksensa – listalla komeilee Kings of Conveniencen uusin levy. Syyskuun viimeisenä päivänä tuen 18,90 eurolla Levykauppa Äxän toimintaa ja kotiutan yhden kappaleen Declaration of Dependencea. Oon viime aikoina kylläkin miettiny, et mikä järki tässä levyjen ostamisessa on, kun ei niitä kuitenkaan kuuntele. Mut voi kai sitä ongelmien lisäksi keräillä jotain muutakin?
Kuva täältä
Koulun ohella lisäjännitystä elämääni tuo tällä hetkellä myös lisäpesti turkulaisella Zoom FM:llä. Vapaaehtoisvoimin Turun keskustan alueella kuuluva kanava on musiikkivalintojensa osalta jo valmiiksi hyvin indieystävällinen. Omia biisivalintojani ripottelen soittolistan sekaan about joka toinen sunnuntai klo 17-20 taajuudella 93,4.
Ps. Pisteet sille, joka tietää, mihin otsikko viittaa.
Olen astunut uudelle aikakaudelle, Spotify-aikaan. Spotifysta ollaan leivottu mediassa yhtä levyteollisuuden tappajaa piratismin ohella, mutta omaan käyttäytymiseeni sillä on ollut aivan päinvastainen vaikutus. Minulla on pitkästä aikaa ostoslista levykauppaan.
Ekana – ja ainoana pakko-ostoksensa – listalla komeilee Kings of Conveniencen uusin levy. Syyskuun viimeisenä päivänä tuen 18,90 eurolla Levykauppa Äxän toimintaa ja kotiutan yhden kappaleen Declaration of Dependencea. Oon viime aikoina kylläkin miettiny, et mikä järki tässä levyjen ostamisessa on, kun ei niitä kuitenkaan kuuntele. Mut voi kai sitä ongelmien lisäksi keräillä jotain muutakin?
Kuva täältä
Koulun ohella lisäjännitystä elämääni tuo tällä hetkellä myös lisäpesti turkulaisella Zoom FM:llä. Vapaaehtoisvoimin Turun keskustan alueella kuuluva kanava on musiikkivalintojensa osalta jo valmiiksi hyvin indieystävällinen. Omia biisivalintojani ripottelen soittolistan sekaan about joka toinen sunnuntai klo 17-20 taajuudella 93,4.
Ps. Pisteet sille, joka tietää, mihin otsikko viittaa.
Tunnisteet:
aiheen vierestä,
indienössölove,
Kings of Convenience,
sijoitukset
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)