Olin kampaajalla hiustenpesu- ja päänhierontavaiheessa kun radiosta lähti rullaamaan Blurin Sing. Se olisi ollut yksi elämäni täydellisimmistä hetkistä ellei takaraivossa olisi jäytänyt se surkea tosiseikka, ettei Blur ehkä enää koskaan huhuista huolimatta palaa.
Ihan tyhmää, sillä Graham-ressukan soolomatskukin on nykyisin kyllästyttävää kuin pizza jonka täytteet on kaavittu säilykkeistä. Vika on varmaan absolutismissa: Grahamin musiikillinen kekseliäisyys on laskenut yhtä paljon kun nautittujen alkoholiannosten määrä.
Tässä kuitenkin huippuote Blur-yhtyeen uran loppusuoralta:
