säv. san. sov.

Mun versio tapahtumista

2012-02-20T16:14:00.004+02:00

Kumpi on hankalampaa: neurokirurgia vai koukuttavien poppibiisien tekeminen? 24-vuotias lääkisopiskelija-laulaja Emeli Sandé tietää vastauksen ja muijan debyyttialbumin perusteella voidaan todeta ainakin jälkimmäisen olevan yllättävän haastavaa.

Our Version of Eventsin neljä ensimmäistä biisiä antavat saundillisesti ymmärtää, että tässä voisi olla jotain omaa ideaa tai edes ideanpoikasta. Mutta sitten käy niin kuin jokaisella Brits Critics' Choice -palkitulla artistilla tähän mennessä. Paukut loppuvat kesken. Emeli sortuu leonalewismäiseen lässynläähän.

Minä vihaan Leona Lewisiä. Vihaan. Muistan kerrankin kun Dynamossa soitettiin Leonaa, ja… no, se onkin sitten toinen tarina.

Our Version of Eventsin voi kuunnella Spotifysta. Aikaansa voi säästää kuuntelemalla sinkkubiisien ohella albumin parhaimmistoon kuuluvan Where I Sleepin.

Se on muuten samalla levyn lyhin kappale. Sattumaako?

Ps. Pistin Googlen kuvahaun laulamaan ja tajusin vihdoin, mikä näissä Critics’ Choice -muijissa vetoaa muhun kerta toisensa jälkeen. Ei se talentti, vaan se tukka. Joka vitun vuosi.

Rokkipoliisista päivää

2012-02-19T20:07:00.006+02:00

Vain miksauspöytä puuttuu. Kiitos herttaiselle Doritille kuvasta sekä Tomille ja Jyrille about kaikesta muusta.

Ystävänpäiväetkoterkuin lonely girl -87

2012-02-13T13:42:00.001+02:00

Tekeekö mielesi Annan kanssa
juosta lentokalojen perään
ja pyhänä mennä korvasieneen
ja kuukusia kerään?

Jos löydät hyvän mansikkapaikan
saako Anna täyttää mukin?
Tekeekö mielesi Annan tukka
koristaa sinisin kukin?

Hymyiletkö itseksesi
kun kuljet pitkin teitä?
Ja juoksetko Annaa paijaamaan
jos on silmissä kyyneleitä?

Onko sinusta onnellista
tehdä yhdessä uutteraa työtä?
Tahdotko toisinaan suukotella
Annaa pitkin yötä?

Kannatko aamulla punaisia
omppuja Annan syliin?
Mielitkö viedä kyyhkyn selässä
tyttösi maailman kyliin?

Jos vastaat, jos vastaat myöntävästi
näihin kysymyksiin,
niin silloin - kai Annaa rakastat...
ja te kaksi sovitte - yksiin

Kaarina Helakisa: Annaa ajatellessa

Manboy 1/2

2012-02-12T16:19:00.000+02:00

14 vuotta, viisi levyä ja minä tykästyn S-Ryhmän mainosta varten tehtyyn suomenkieliseen kappaleeseen.

Pelastavat huskyt

2012-02-11T16:47:00.004+02:00

Minulla oli periaate. When all else fails, katso Amélie tai lue Supernaiivi.

Kesällä Montmartre vaihtui Kallioon, runotyttö syrjäytyviin nuoriin miehiin ja soundtrack Yann Tiersenistä Husky Rescueen. Amélien tilalle tuli Pussikaljaelokuva.

Kun eilen tilanteet eivät (taaskaan) menneet niin kuin elokuvissa, minulla ei ollut mahdollisuutta uppoutua kaiken pelastavan leffan syleilyyn. Mutta onneksi soundtrack oli kohdillaan. Husky Rescue esitti Turun Klubilla tämän kappaleen englanniksi.

Muut olivat hiljaa. Minä hihkaisin.

TGIF

2012-02-10T07:02:00.000+02:00

Mitä saadaan, kun heitetään samaan yhtyeeseen jenkkiräppäri T.I.:n tytärpuoli ja Lil' Waynen tytär? Ei enää mitään. Waynemöisen tytär lähti teinibändi OMG Girlzistä pari vuotta sitten.

Poppoo on jäsenvaihdosten jälkeen tiivistynyt trioksi ja saanut aikaiseksi kappaleen, joka meni välittömästi julkisilta katseilta piilotettuun Spotify-listaan muiden huttuhittiguiltypleasureiden kanssa. Jos jenkkiärränbee ei napostele edes perjantaisin, niin kyllä tästä ihan mukavat moralisoinnitkin voi repästä: Gucci this, Gucci that, Gucci everything. Rahaa on!

I walk up in the store they already know my name
Now go into the back and give me one of everythang

Heja Salem!

2012-01-29T18:14:00.007+02:00

Michael Monroe ja Von Hertzen Brothers yhdistivät voimansa reilu viikko sitten järjestetyssä Emma Gaalassa. YleX:n jutussa spekuloidaan, josko tv-lähetyksen ulkopuolelle jääneet kategoriat voisivat tulevaisuudessa saada näkyvyyttä tällaisten yhteisesitysten kautta.

Mun mielestä ratkasu vois olla ruotsalainen lähestymistapa, jossa Salem Al Fakir esittää kaiken.

Potpurin toisen biisin startattua julistin tajuntani virallisesti räjähtäneeksi. Yhtä lailla kuin pojat ei tanssi, niin Nevalaisen Anna ei itke (ainakaan YouTube-videoiden takia, haloo), mutta tässä kohtaa periaatteet joustivat niin kuin vanha lycra.

Koko P3 Guld -lähetyksen voi katsoa noin vaikka vertailun vuoksi täältä.

JOLLOIN MIKÄÄN EI VOISI OLLA PAREMMIN

2012-01-24T08:10:00.003+02:00

Emeritusprofessori Tuomo Martikaisen mukaan Pekka Haavistolla ei taida olla aseita Niinistön voittamiseen. Puujaloittelun suurena ystävänä on todettava, että tuskinpa Haavisto rauhan miehenä aseisiin tarttuisikaan. Heh.

Ultra Bran mahdollinen paluu on kuitenkin aikamoinen POMMI. Ja jos Anssi Kelan huhuilut on ymmärretty ihan väärin, niin Haaviston sovittelu- ja neuvottelutaidot ovat paikallaan...

Comebackien valjastaminen vaaliaseeksi on joko hyvin herkullinen tai sitten aivan kaamea ajatus. Tässä kun voidaan mennä metsään rytinällä. Millä yhtyeellä Niinistö voisi nokittaa?

Mutta kukas sitä mitään uutta enää tekekään

2012-01-23T18:14:00.004+02:00

Rumba: "Elvis istuu oikealla -albuminsa julkaisuun valmistautuva Olavi Uusivirta kertoi aiemmin, että maaliskuussa julkaistava uutuuslevy olisi aiempaa duurivoittoisempi. Tyylikokeiluistaan, postpunk-arvostuksestaan ja herkän melankolisista lauluistaan tunnetun Uusivirran tapauksessa tämä olisi selkeä muutos entiseen."

Johanna Kustannus: ”Levy on kädenojennus suomirockin ensimmäiselle sukupolvelle: Isokynä Lindholmille, Juice Leskiselle, Hectorille, Jarkko Laineelle ja kumppaneille.”

Anna ~~kuolatessaan~~ katsoessaan Uusivirran RadioGaala-esitystä: "Onks tää coveri jostain Kauko Röyhkän tai vastaavan biisistä?"

Näillä puheilla ja näytöillä luvassa on siis samaa suomalaisten laulaja-lauluntekijälegendojen pastissointia. Tällä kertaa vain duurissa. Kuunnelkaa vaikka ite.

EDIT: Ettei kellekään tulis paha mieli, niin laitetaan tähän vielä kuva Olavista Niko Mitrusen ikuistamana:

Liskodisko

2012-01-17T15:00:00.001+02:00

Olin suorittamassa kansalaisvelvollisuuttani perjantaina. Vaalilippuni vastaanotti herra Barry Andrewsin Disko.

Kun darrainen pääni sai selvitettyä, onko kyseessä todella diskoherra eikä vaan yksi niistä lukuisista silmälasipäisistä ja söpöistä pojista, joiden perään vääjäämättä tiirailen, ajauduin uusien kysymysten sokkeloon:

1. "Eiks ton pitäny olla Rovaniemeltä?"
2. "Miks tän kuorihässäkän pitää olla aina näin monimutkaistaaaaaargh?"
3. "Ei hitto. Mä en äänestänyt tota Tulevaisuuden tusinaan. Onkohan se tullu nyt tarkistamaan, että äänestän edes tällä kertaa oikein?"

Se nähdään sitten sunnuntaina.

Hittivaroitus

2012-01-10T18:07:00.003+02:00

Minulla on ystävä, jonka elämä on yhtä hetken laulua. Hän laulaa koko ajan ja silloin kun hän ei laula, niin hän vääntää veistä haavassani ja viheltää (minä en osaa).

Tällä hetkellä tehorallatuksessa on Aura Dionen Geronimo. Ja niin tulee olemaan muillakin: ge-ge-e jo jo uh lalaan ilosanoma on tehty kuin mittatilaustyönä hittiradioiden soittolistalle.

Sama aloittaa siedätyshoito heti.

The Voice of Finland -juomapeli

2012-01-07T16:34:00.012+02:00

Hörppää aina, kun

... Michael Monroe tai Axl Smith heittävät läppää englanniksi.

... Lauri Tähkä kehottaa kokelaita laulamaan suomeksi.

... yksikään tuomari ei huoli laulajaa tiimiinsä.

... Elastinen haluaa kokeilla laulajan kanssa jotain "hullua".

... Paula Koivuniemi mainitsee big band -taustansa (minkä?)

... joku laulaa Adelea.

... tulee mainoskatko.

... koelaulaja kehuu tehneensä jo paljon esiintymisen saralla.

... Paula kysyy ensin, onko laulaja esiintynyt paljon. Jos vastaus on myöntävä, Koivuniemi lisää: "Joo, sen kuulee."

... Michael kääntää päätään mulkoillen ja ilme on kysyvä "missäköhän oon?". (Juhani)

... joku tuomareista, esim. Tähkä, hankkii muut tuomarit kiinnostumaan laulajasta. (mastermind Juhani jälleen)

... Tähkä aloittaa palautteensa sanoilla: "Joo, terve." (Tuomas)

... Michael riiputtaa päätään ja näyttää nukkuvan. (Mire)

... joku kilpailijoista on "laulanut koko elämänsä". (Maiju)

... Paula Koivuniemi sanoo "onneksi olkoon". (Ano Nyymi)

... joku neljästä sanoo "kiitos kun tulit" tai kilpailija on "hyvä, mutta ajattelin jättää muille, kun ei ole ehkä sitä genreä mitä haen". (Joakim)

Unohtuiko jotain? Heitä kommenttia, niin täydennetään. Ulkoistan muut TVoF-mielipiteeni Twitteriin, missä kommentoin käänteitä reaaliaikaisesti joka perjantai.

Kuva: Nelonen Media

STOP THE PRESS

2011-12-28T16:18:00.004+02:00

Täällä ei ole mitään nähtävää. Alla olevassa videossa on. Nostakaa kätenne ylös ja lopettakaa kaikki, mitä olitte juuri tekemässä. Jokavuotinen kohokohta on julkaistu.

Arjen soundtrack: Toinen käsi! -popkirppis, Cosmic Comic Cafe

2011-12-24T12:56:00.007+02:00

Levykokoelma kertoo ihmisestä paljon. Musiikkivalinnat kertovat myös paikoista ja tapahtumista. Tämän takia aloitan Arjen soundtrack -sarjan, jossa vilkaistaan eri paikkoihin biisien avustuksella. Ensimmäiset osat ovat tulleet jo: pidin silmieni lisäksi korvani auki Berliinissä ja Lontoossa.

Milloin?: 10.12.2011. Cosmicissa järjestettiin Toinen käsi! -popkirppis.

Soittolistalla: Trendikästä luuppitapettia. Musiikkia, jota itseään kunnioittavat dj:t fiilistelevät luurit päässä klubeilla, mutta joutuvat viimeistään illan puolivälissä kosiskelemaan yleisöä tunnetummilla kappaleilla. Illan tullen dj:t soittivat vanhaa soulia ja r&b:tä. Mieleen jäi etenkin Johnnie Taylorin What about my love? -kappale, jota on sämplätty Shapeshiftersin Lola's themessä.

Musiikin valitsee: Tällä kertaa DJ Le Kid. Kirppiksen jälkeen esiintyivät Koria Kitten Riot ja DJ Luutnantti Suola.

Jotain muuta, mitä: Kirppispöytä kustansi 10e, myin omaisuuttani 7 eurolla, mutta sorruin ostamaan muilta myyjiltä 6 euron edestä tavaraa. Kyllä musta vielä bisnesnainen hiotaan.

Vuoden parhaat -listaus

2011-12-23T11:29:00.008+02:00

Listaus vuoden parhaista syistä olla listaamatta vuoden 2011 parhaita albumeja, biisejä tai keikkoja, olkaa hyvä:

6. Ei ole ollut tapana.

5. Elän pääsääntöisesti ilman kalenteria. Harvoin muistan, mitä keikkoja olen nähnyt viime kuussa saati tammikuussa. Ja mitä väliä, onko levy julkaistu 31.12.2010 vai 1.12.2011?

4. Listaukset näyttävät olevan heille, jotka pitkin vuotta hypettävät hypettämisen takia. Siinä tapauksessa onkin oikeutettua istahtaa edes kerran vuodessa alas ja miettiä, mitkäs niistä kaikista olivat oikeasti mainitsemisen arvoisia.

3. Olen niin laiska, että jouduin pyytämään tähänkin listaan apua yhden kohdan verran paskojen vertauskuvien äidiltä:

"Listaukset ovat ihmisille, jotka kuvittelevat olevansa niin tärkeitä, että heidän henkilökohtaiset mielipiteet liikuttaisivat ketään, ja jotka luulevat, että maailma on pelkistettävissä pelkiksi listoiksi ja vuosiksi ja top ykkösiksi ja kakkosiksi."

2. Olen kuunnellut näistä yhden levyn enkä sitäkään kokonaan. Joo, en tiiä miten näillä referensseillä voi elää itsensä kanssa tai kirjoittaa musiikkiblogia, ohhoh ja huhhuh.

1. KETÄÄN. EI. KIINNOSTA.

Rauhallista joulua toivottaa
Anna

Ei, ei, ei, Delilah

2011-12-22T13:49:00.012+02:00

Minua ärsyttävät ihmiset, jotka esittelevät itsensä pelkällä etunimellään. Vastapainoksi olen alkanut esitellä itseni sukunimelläni. Facebookissa on helpompi stalkata Nevalaista kuin Annaa.

Inhoamani ilmiö on erityisen tuttu naisartistien maailmassa. Esimerkistä käyvät Robyn, Adele, Irina ja nyt Delilah, joka on tainnut omistaa kappaleensa minulle.

Kuulostaa muuten ihan Sara Sayedilta.

Postaus, jossa mainitaan hipsterit

2011-12-21T16:38:00.000+02:00

Mulla oli pitkästä aikaa noin 1268 kilometriä aikaa kelailla laiffii. Sen sijaan, että olisin käyttänyt ajan esimerkiksi Euroopan talouskriisin selvittämiseen, keskityin suurempiin mysteereihin.

Niin kuin olisiko aika jo kypsä hipsterien a cappella -coveryhtyeelle.

Viimeisimmässä Nyt-liitteessä todisteltiin lukuisin sanankääntein, kuinka lauluyhtyeiden suosio kasvaa. Totesin asian myös omakohtaisesti. Hankkimistani viidestä joululahjapaketista kaksi sisältää a cappellaa.

Muun muassa Astrid Swanin Pavement-levy osoittaa, että covereita voi tehdä myös skeneystävällisesti.

Näiden faktojen varjossa aika saattaa olla jo ylikypsä tämmöiselle yhtyeelle. Hipsterien pitäisi olla edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä. Mutta kyllä tyylikkäiden kaupunkilaisten lempimusiikkia esittävä lauluyhtye pääsisi varmasti kiertämään muutaman mainostoimiston tai ideahautomon pikkujoulut. Pistetään hengentuotokset vinyylimuotoon niin valtamedia voi uutisoida vinyylimyynnin näennäisesti yllättävästä kasvusta ensi vuonnakin.

Jaa, että mistä tällainen idea? Minä haluan kuulla riisutun version Reginan Olen häviöllä, Pauli!:sta. Eikä tämä Iverin Bonpankaan luritus pahalta kuulosta.

So fluffy I could die

2011-12-20T11:49:00.005+02:00

Mikä on karvainen, söpö ja soittaa tanssien lempimusiikkiasi?

Ei, se ei ole hipsteri-dj lauantai-iltana. Se on TANSSIVA KISSA -KAIUTIN ja ehkä vielä parempi juttu ku procatinator! Joku yhtä söpö ja karvainen otus voi hankkia sen minulle halutessaan joululahjaksi täältä.

Kuva: Menkind

Toimittajaopiskelijan uhrina Eva Louhivuori

2011-12-15T20:16:00.003+02:00

Ole toimittaja(opiskelija)n ystävä - pääse haastateltavaksi. Tällä kertaa vuorossa oli operaatio Radio Tutka ja oma kolmetuntinen juontoblokki. Eva kertoo director's cutissa, miltä Stingin oliivit maistuvat, kuinka päästä soittamaan samalle lavalle Red Hot Chili Peppersin kanssa ja miten ranskalainen mies kesytetään.

Eikä siinä tietenkään kaikki.

Voi taivas

2011-12-12T16:51:00.005+02:00

En muista olenko jo maininnut tästä, mutta kuontalostani on hyvin helppo päätellä, mihin artistiin olen sillä hetkellä hurahtanut. 2000-luvun puolivälissä minulla oli vielä suht neutraalit Emma Salokoski -hiukset. Sitä seurasi värjäysoperaatio ja Lily Allen -otsis. Ellie Gouldingin herättämä hiuskateus käynnisti päinvastaisen kehityksen: äkkiä vaaleaa raitaa ja otsis roikkumasta silmiltä.

Viime aikoina olen halunnut olla oman elämäni töyhtöhyyppä. Syypää (!) ja pääsyy on Emeli Sandén Heaven-musiikkivideo, jota on pakko jäädä tuijottamaan aina kun se Voicella pyörii. Videoon törmää yleensä niin myöhäiseen ajankohtaan, että Emelin oh heaven, I wake with good intentions, but the day it always lasts too long -vetoomukseen on helppo yhtyä.

Jos jatkuva rumpuluuppi kyrsii, niin vilkasepa tämä akustisempi versio. Huh to the motherfucking huh.

Drama queen vs. Fag hag

2011-12-09T17:37:00.006+02:00

Voitin Stupidosta liput Patrick Wolfin Tavastian keikalle.

Olen tähän asti uskonut, että turhauttavimmat keikat olisivat à la kenkiinsä tuijottelevat suomalaisbändit. Mutta Patrickin ylidramaattinen paatos oli vielä tylsempää katsottavaa. Joo, miehen ääni oli komea. Soitto jousineen päivineen melkein pakottaa käyttämään ilmaisua pompöösi. Mutta kuten eräs mieshenkilö on minusta kerran lohkaissut "sillä on aina niin vittumainen ilme".

Ei kai suurelle yleisölle soittaminen voi olla noin tuskaisaa?

Katselin miehen heilumista puoli tuntia ja lähdin kotiin. Elämässäni on draamantajuisia homoja ilman Patrickiakin. He sentään hymyilevät joskus.

Joululaulurauhan julistus

2011-11-29T19:58:00.014+02:00

Joulu on taas, joulu on taas, voi kuinka meill' on hauskaa. Vielä. Harrastettaisko vähän damage controlia ja sovittais pari juttua ennen kuin homma lähtee ihan käsistä tipe tipe tip tap?

Wham!:in Last Christmas on kauhea. Se on ihan yhtä hirveä kuin viime vuonna esittelemäni uudet klassikot. Biisin laulaminen, kuunteleminen tai soittaminen ei ole luettavissa paskan eikä etenkään hyvän huumorin piiriin. Jos olet syntynyt 80-luvulla tai sen jälkeen, et voi vedota edes nostalgiaan.

Esiintyvä taiteilija saa esittää joululauluja kahdella tavalla. Tässä lempparini kummastakin kategoriasta.

1. Jazz your heart out

Ystäväni oli piilottanut Spotifystaan Michael Bublén tuoreen joululevyn. Turhaan! Michael on harmiton. Kappaleista ei ole lähdetty etsimään jotain, mitä niissä ei jo olisi. Tämä tyyli toimii vain, jos äänesi on yhtä pehmeä kuin lanttulaatikko ja nautit amerikkalaisista joululauluista.

2. Suoraan asiaan

Jos äänesi jakaa mielipiteitä yhtä paljon kuin lipeäkala joulupöydässä. Ajattele ala-asteen laulutunteja tai jumalanpalvelusten virrenveisuuta: kukaan ei halua erottautua joukosta vaan laulaa, mitä nuotteihin on kirjoitettu. Pätee etenkin perinteisiin suomalaisiin joululauluihin. Paatos tulee pinnalle jo sanoituksien myötä. Sitä ei tarvitse erikseen korostaa niekuin, kiekuin tai "tulkitsemalla".

Ei oo paljoo vaadittu.

Anonyymit huutelijat

2011-11-24T13:51:00.007+02:00

Kuva: Nimetön

YleX:n Uuden musiikin aamuvuorossa soitettiin tänään kotimaisen Nimetön-yhtyeen Kuuleeko kukaan -kappale. Biisiä pohjustettiin Paramore- ja Haloo Helsinki -vertauksilla eikä suotta.

Biisin lyriikat eivät ole yhtä koukuttavat kuin suomalaisella pomppurokkipumpulla, mutta se ei ole välttämättä huono asia. Sanoitukset eivät näin ollen huudata korniushälytintä.

Myötähäpeää herättävien riimittelyiden lisäksi tulokkaalta uupuu jotain muuta Haloo Helsingille ominaista. Nimettömältä puuttuu huono laulaja. Yhtyeen mikin varressa esiintyy Inka Halme ja täysin edukseen. Kiva kun voi pitkästä aikaa kehua suomalaista naislaulajaa!

Kovasti olisin halunnut linkata kappaleen tähän, mutta ei si. Musiikkivideota odotellessa.

Naisten hoivavietti - levybisneksen pelastaja

2011-11-20T15:34:00.008+02:00

Joskus vuonna neitsyt-Britney ja J.Lo teinitytöt lähettelivät intopiukeena demojaan levy-yhtiöihin. Keskinkertaisten laulutaitojen (ja mahdollisesti myös saatekirjeeseen liitetyn valokuvan) oli tarkoitus häikäistä yhtiöiden sedät niin, että he luottaisivat tyttöset parhaiden hittibiisimaakarien ja koreografien aka koneiston käsiin.

Hypätään vuoteen 2011. Sedät yrittävät kosiskella tuoretta Idols-dropoutia talliinsa: eivät kullalla, mirhalla ja suitsukkeilla vaan nimekkäällä lauluntekijäkaartilla. "Tässä ois Matti Johannes ja Asa, ota ota!" Systeemin keskelle saadaan houkuteltua kulahtaneessa ruutupaidassa esiintyvä viiksivallu, joka pyörittelee suorassa tv-lähetyksessä koko touhulle päätään heti kun laulut on laulettu ja outro vielä soittamatta.

Kannatti vissiin kosiskella, sillä meitsi on ainakin ihan fani. En livevedon vaan sitä edeltäneen haastattelun takia. Kattokaa.

15.11.

2011-11-15T17:30:00.005+02:00

Nostalgia jatkukoon. Tänään tajusin, että jumalauta:

tasan kuukauden päästä olen 24-vuotias.

Jos musiikkia on uskominen – ja sitähän on – niin minun pitäisi olla vain onnellinen päästessäni eroon tämänhetkisestä iästäni. Blink-182:n mukaan nobody likes you when you’re twenty-three ja elämäni mies tunnustaa, kuinka a decade ago, I never thought I would be at twenty-three on the verge of spontaneous combustion. Huhhuh.

Ikäkriisiä ei ole odotettavissa niin pitkään kuin Tomi voi muistuttaa minua siitä, että ainakaan sä et oo kolmekymmentä. Ja oli ikä mikä tahansa, joudun laskemaan jokaisen ikäutelun jälkeen erikseen, miten vanha olinkaan. Kakskytjotain.

Lapland aka läppälandia

2011-11-14T16:57:00.005+02:00

Kyllä tämä bloggaajan elämä on sitten vaikeaa. Tai ainakin postauksen rakentaminen.

Lähteäkö siitä oivalluksesta, että paras todistamani keikka ei suinkaan ole ollut Incubus Berliinissä tai Quintessence Rovaniemellä vaan Tulenkantajien setti Ivalon työväentalolla vuonna 2002?

Kehystääkö postaus sittenkin havaintoon, jonka mukaan pohojosen miehet ovat parhaimpia? Teoriani mukaan lappilaiset naiset ovat niin viileitä ja vittumaisia, että vastakkaisen sukupuolen edustajien on tästä selvitäkseen kehityttävä erityisen leppoisiksi pysyäkseen hengissä.

Pitäisikö vaan mennä sieltä, missä aita on matalin toteamalla "Lappi itsenäiseksi"? Silloin asennetasolla liikkuvat kulttuurierot olisivat helpommin oikeutettavissa. Vaikka mittari näyttää etelässä plussaa, niin kyyti on kylymempää ku Lapissa tammikuussa.

Tai sitten vois vaan myöntää, että löysin Tulenkantajien albumit pitkästä aikaa levyhyllystäni, aloin ikävöidä kotiin ja pääsen sinne vasta kuukauden päästä.

Suruaika

2011-11-04T16:28:00.005+02:00

Machael Ceraksi ristimäni Macbook otti iskänsä kuoleman raskaammin, mitä odotin. Ensin se ei suostunut lataamaan akku(j)aan. Minun olisi pitänyt ottaa tämä hätähuuto tosissaan. Nyt on liian myöhäistä.

Machael hukuttautui lasilliseen vettä.

On jotenkin iRonista, että nimenomaan koneen i-kirjain ei enää toimi. Ironista, traagista tai vaan Machaelin äidiltään oppimaa suoranaista vittuilua.

I-kirjaimen lisäksi jään kaipaamaan ~~Facebookia~~ Spotifyta. Hei hei guilty pleasure, tervetuloa levyhyllyn kadonneet aarteet. Agendassa ovat ainakin nämä:

Hipsterihuumoria osa 2

2011-11-01T12:33:00.006+02:00

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

Seija Simola

Lana Del Rey

Katso myös osa 1.

Tämä jää säv. san. sov.:in ainoaksi kommentiksi aiheesta Lana Del Rey. Seijasta lisää myöhemmin.

Kuvat: Last.fm

Parasta aikoihin

2011-10-28T18:29:00.006+03:00

Lapsuuteni on hämärän peitossa. Muistan kuitenkin, että jossain vaiheessa meillä kuunneltiin paljon Phil Collinsin Dance into the Lightia ja Stingin Mercury Fallingia. Niin, ja sitä Kaija Koon levyä, jonka voisin poistaa muistikapasiteetistani vapaaehtoisesti.

I Feel Better by Gotye

Belgialais-australialaisella Gotyella lienee samanlainen menneisyys. I Feel Better voisi olla suoraan ilo-Philin (ei siis se In the Air Tonight –masistelijan) kynästä. Somebody that I used to Knowissa on selvästi kuultavissa Stingin rustaaman King of Painin kaikuja.

Biisin keräämät 12 miljoonaa YouTube-katselua viittaavat siihen, että näihin kaikuihin tulette törmäämään ennemmin tai myöhemmin. Hoitakaa homma pois alta nyt ja kuunnelkaa samalla koko Making Mirrors -albumi.

Adjö

2011-10-17T20:10:00.004+03:00

Sun himas ei oo maailman keskipiste
Älä luule, että kaikki hyvä tulee sun luokse
Sun pitää mennä ulos ja katsoo maailmaa

Mikä minä olen sanomaan vastaan, kun Samae ja MattiP käskevät.

NO PLAYS?!

2011-10-13T15:42:00.003+03:00

DON'T THEY KNOW
IT'S THE END OF THE WORLD
'CAUSE LAST.FM DON'T LOVE ME ANYMOOOOORE

Antti lainas

2011-10-12T09:44:00.001+03:00

Syksyisin by Antti Lainas

Hei Antti Lainas,

musabloggari täällä. Minulla on sinulle tunnustettavaa.

Lupasin blogini Facebook-ryhmässä tikkarin sille, joka keksii parhaimman puujalkavitsin nimestäsi.

Anteeksi. En voi itselleni mitään. Läppämuijuus velvoittaa.

Ajattele tätä sillä tavalla, että hoidetaan homma kerralla alta pois. Sinulta on kuitenkin tulossa levy ja kaikkea. Teen samalla palveluksen ammattikunnalleni. Sitten kun (ei siis jos) sinkkubiisisi Syksyisin soi valtakunnallisilla radiokanavilla, juontajien ei tarvitse sortua spiikeissään enää tällaiseen hassutteluun.

Kerran se vain kirpaisee! Toivottavasti.

Tikkariskaban käynnisti: ”Antti lainas, mut palauttiko?”

Haastoin jengiä parempaan suoritukseen omalla rimanalituksellani: ”Antti lainas syksyisin – mut missä se on muina vuodenaikoina?” Sain vastaukseksi: ”Antti lainas syksyisin, mut keväisin oli rahaa.” Lauri kehitteli läppäkuvion loppuun toteamalla: ”Antti lainas ja perintäähän se meni.”

Taiston intertekstuaalisimman läpän heitti mies, joka voisi vastata puujalkavitsien maisterikoulutuksesta: ”Antti lainaa, mut nero varastaa”.

Huutonaurumittarini perusteella voittajaksi valikoitui kilpailija numero uno. Sama mies totesi singlekappaleesi sisältävän Ultramariinin sävyjä. Komppaan ja korotan Ihmepojalla, Pariisin Keväällä ja Aleksi Ojalalla.

No niin, huhhuh. Jopas helpotti.

Ps. Kiva tukka.

Lyhyesti

2011-10-11T01:37:00.002+03:00

Ei.
Kyllä.

Just sayin'

2011-10-06T20:46:00.004+03:00

Mannan nettisivut ovat kyllä jännemmät kuin naisen tekemä musiikki. Kotisivun alareunasta löytyy linkit kampaamo Q Hairin ja esteettisen dermatologian & plastiikkakirurgian klinikka Ihoakatemian sivuille.

Mun mielestä ihan mielenkiintoista.

Tomille pisteet hyvästä huomiosta.

Current location: Onnellisuuspöhnä

2011-09-30T17:23:00.005+03:00

Facebook-keskustelucopypastepostaus, long time, no see!

meitsi:
se keikka
ekaa kertaa öö ikinä oli onnellisuusitkut lähellä

jyrppä:
oliks silkkaa blissiä
oiii

ku ne alotti
niin niiden kitarat ei jostain syystä toiminukkaa
sit ne sääti niiden ja teknikon kans
ja ku saivat toimiin nii menivät takas verhon taa ja tulivat sieltä ja alottivat niinku uudestaan

:DDD

sanoin yhelle tutulle joka oli sattunu samalle keikalle siin alkuvaihees ku ne ei oikein puhunu mitään et mun välispiikkikonsultoinnilla olis selkeesti kysyntää
kuinka väärässä olinkaa
niistähän kuoriutu sit kunnon stand up-koomikoita aika nopeesti

:D

ja ne jamittelut paris biisis uhuhuhu
jengi laulaa messis
STEMMOISSA
SUOMALAISET?!
SUOMALAISET PEEEEOPLE, IN HELSINKI

uhhhhh
aika siistiä

MUTTA
kaiken kruunas
ku erlend alko tanssii
sit ku se on semmonen hassu honkkeli
ihana honkkeli

^_^

se kävi jorailees siin ihan yleisön edessä ja katteli eturiviä
mä olin jossai viidennes rivis
ja aattelin et "hitsi ku sais yläfemman erlendiltä :("
NO MITÄ VITTUA
hetken päästä jätkä hyppää yleisön sekaan crowdsurfaan

mitäääää

joo

ei hitto
pääsitkö iholle?

nilkalle ^_^

^_____^

REITTÄ PITKIN AHHAHAH

:DDDDDDD
siistiä
vetikse suutrumpetilla kans?

JOO
VETI!

öhana

yksien jamitteluiden päätteeks

sit ku se kuulostaa vielä ihan hämäävän aidolta
hulluu

----

Tämä kaikki siis kahdelta mieheltä, jotka esittivät eilen akustista indiefolkia Nosturissa. Harva yhtye voi laittaa levyltä soimaan tuoreen remixinsä, jorata lavalla ja yleisö silti syö kädestä. Ehdottomasti yksi niistä bändeistä, jotka vain pitää todistaa livenä.

Berliinin kielimuuri

2011-09-29T07:45:00.002+03:00

Minä tein jotain, mikä on laskettavissa suorastaan pöyristyttäväksi käytökseksi musabloggaripiireissä. En kääntynyt Hypemin, ulkomaisten musablogien tai mitä te muut musarunkkarit nyt edes käytätte puoleen. Voisin ylittää tekoni vakavuuden vain bongaamalla radiosta jonkun biisin ja kirjoittamalla siitä.

Minä pyysin musasuositteluja ihka oikealta ihmiseltä. Luojan kiitos sentään berliinittäreltä, jotta jonkin asteinen uskottavuus on taattu. Kysäisin Nordic By Naturen Steffiltä, mikä on saksalaisten salattu musa-aarre.

En saanut bändin nimestä selvää silloin. En saanut bändin nimestä selvää purkaessani haastattelunauhaa. Ei auttanut kun heittää valistuneita arvailuja: Bodybuild? Bodybull? Volleyball? Varmastikaan se ei voisi olla...

Ja toimii tämä homma toiseenkin suuntaan. Tunnettuna filantrooppina ja hyvän musiikin lähettiläänä annoin Steffille vastalahjan. Suosittelin erästä suomalaisyhtyettä, minkä jälkeen jatkoimme haastattelua. Sitten välähti.

Oh, you mean ruh-JY-nuh!

Sitäpä justiinsa.

The end

2011-09-27T21:37:00.004+03:00

Eeva kirjoitti oivan postauksen siitä, miten lyhyetkin kohtaamiset voivat olla arvokkaita. Joskus on hyvä, että tietyt aikakaudet saavat päätöksensä.

Kyllä tekin olette sen tienneet. Loppu häämöttää aina tuolla jossain. Tällä kertaa se on lähempänä. Itse asiassa juuri tässä.

Minulta loppui ilmainen kuunteluaika Spotifyssa.

Unlimited oli jäänyt uusimatta maksukortin vaihduttua. Olen sellainen ihminen, joka kuuntelee musiikkia keskittyneesti eikä suinkaan jatkuvana taustameluna, joten naureskelin kymmenen tuntia riittävän minulle vallan mainiosti. Kaikki oli ohi nopeammin kuin arvasinkaan eli… kymmenessä tunnissa.

Tämä jäi viimeiseksi ateriakseni. Videon saamat kommentit kertovat kaiken.

Tervetuloa säv. san. sov.:in ryhmämatkalle Berliiniin

2011-09-26T07:27:00.013+03:00

Minun on pakko myöntää jotain silläkin uhalla, että saan osakseni silmien pyörittelyä ja naureskelua: minä rakastan Berliiniä. Olin oikea kävelevä klisee viime viikolla kulkiessani Moleskinen Berliini City Notebook kädessä jättikirppikseltä vegebrunssille. Hipsteriunelma sai täyttymyksensä viimeistään siinä vaiheessa, kun luin Vicea hostellin kahvilassa paria tuntia ennen paluulentoa.

Hortoilua säesti Erykah Badu. Kun mp3-soittimesta loppui virta, minulla oli aikaa keskittyä kaupungin omaan soundtrackiin. Liikkeistä ei usein tarttunut mukaan mitään muuta kuin tieto siitä, mikäs ihmeen bändi taustalla soikaan.

- Stiefelkombinat, Eberswalder Strasse 21-22
Danger Mouse & Daniele Luppi - Two against one (feat. Jack White)

Olin kävellyt jo jonkin aikaa Eberswalder Strassea pitkin ja aloin epäillä suunnistustaitojani. Sitten näin erään liikkeen edessä läjän vanhoja matkalaukkuja ja pikkuveskoja kaikissa sateenkaaren väreissä.

Stiefelkombinatilla on miehille ja naisille omat putiikit, joissa myydään vintagevaatteita, -kenkiä ja -asusteita. Reissun runsaimman vaatevalikoiman (rättejä oli liikkeessä lattiasta kattoon) lisäksi Stiefelkombinat tarjosi parhaimmat musalöydöt, kiitos taustalla soineen FluxFM:n.

- Mauerpark, Bernauer Strasse 63-64
Kings Of Convenience - Mrs. Cold

Mauerparkissa järkätään joka sunnuntai saatanan iso ulkoilmakirppis. Kirppikseltä voi hankkia mitä tahansa huonekaluista käyttötavaroihin ja -vaatteisiin. Meikäläisen mukaan tarttui kangaskasseja, julisteita ja pari tuliaisvinyyliä.

Ruokapuolelta löytyy kaikkea vohveleista tuhteihin kebabsetteihin. KoC soi eräällä ”sisäpihalla”, jossa tarjottiin luomuvegemättöä. Öko oli muutenkin kova sana Berliinissä. Lopetan nyt ennen kuin menee liian Kemikaalicocktailiksi.

- Issue, Kastanienallee 58
Massive Attack - Babel

Pitäsköhän ottaa asiakseen perehtyä Massive Attackiin ihan ajan kanssa, ku jo toisen biisinmetsästysreissun saaliina on ko. bändin kappale... Issue sen sijaan ei tarjonnut mitään ihmiselle, jolla ei ole minkään sortin visuaalista lahjakkuutta. Graafikoille olisi riittänyt kuolaamista.

- Goldig, Kastanienallee 60
Sia - My love

Biisi, jonka takia päätin tehdä koko postauksen. Aikamoista joikaamista, mutta tunnelma on kohillaan.

Esitin what is this song -tiedusteluni sovituskopista, johon olin raahannut useamman mekon. Goldig on perinteinen berliiniläinen pikku vaateputiikki, jonka hintataso miellytti köyhää opiskelijaa.

- H&M, Kurfürstendamm
Mayer Hawthorne - A long time
The Drums - Money

Viimeksi Hennesillä soi The Vaccines. Nyt huomasin jalkani vipattavan The Drumsin tahtiin. Lisäksi biisin but I don't have any money sopi todella hyvin matkani teemaan.

- The Circus Hostel, Weinbergsweg 1a
Kaupungin sydämessä sijaitseva Circus on yksi lempipaikoistani Berliinissä. Alakerran kahvilan all you can eat -aamiaisella kuulin The Curea, The Whitest Boy Alivea ja Kanye Westiä. Kellarikerroksen baarista saa maanantaisin ilmaista bisseä. Jos edellä mainitut eivät riitä tyydyttämään tarpeita, niin kaikki muu maan ja taivaan väliltä löytyy kävelymatkan päästä.

Lisäksi hostellista saa parasta palvelua. Ihan oikeasti - en liioittele. Respan tytöt ja pojat tietävät menovinkit ja neuvovat, mistä saat duunia, kun haluat jäädä kaupunkiin pidemmäksi aikaa.

Chris Martinin märkä päiväuni

2011-09-14T16:55:00.006+03:00

Florence Welch, lukitse pöytälaatikkosi hyvin. Kateellinen Chris Martin yrittää todennäköisesti kähveltää tulevat hengentuotoksesi. Shake it out kuulostaa siltä, miltä Coldplayn pitäisi kuulostaa yhtyeen kehityskaaren tässä vaiheessa. Tilanne on valitettavasti aika toisenlainen. Verratkaa vaikka.

Florence + The Machine - Shake it Out by Artur Cunha

FUN FUN FUN FUN

2011-09-09T16:28:00.008+03:00

"On perjantai - taas kerran tilini saan ja tottakai käyn jälleen mä tanssimaan. On perjantai - se tärkein päiväni on. Taas tottakai jää ansaan mies tajuton.

Päähän valkean peruukin mä asetan jetsulleen. Mulle pisteitä heruukin. Taas valloituksia teen. Naisten kaarti on vihainen, kun minä vaan onnistun. Vauras mies isolihainen taas kumartuu puoleen mun."

Ei, kyseessä ei ollut suora lainaus viime viikonlopun päiväkirjamerkinnästäni vaan Ragni Malmsténin On perjantai. Henua lainatakseni kappaleesta "tulee suht ällöttävän mukava fiilis". Tätä kannattaa siis kuunnella ennen illan PopLife-kemuttelua.

Ps. Mä laihdutan sopii sit viikon muihin päiviin. Kiitos Suvi, kun toit Ragnin maailmaani.

Soita mulle

2011-09-07T14:33:00.002+03:00

Ilmais-Spotifyssa on jonkin sortin rajoitus siihen, kuinka monta kertaa yhtä kappaletta voi kuunnella. Opin tämän, kun kuuntelin Reginan uuden levyn kolmatta kappaletta repeatilla. Ilman sinua olisin sumussa, ilman sinua olisi sadetta. Niinpä.

Regina – Lepään aalloilla

En ole päättänyt, onko yhtye tehnyt saman kappaleen yhdeksän kertaa vai onko Soita mulle vaan ehyt albumikokonaisuus. Iisan sanoitusten ansiosta olen kuitenkin valmis ottamaan selvää.

NYT ON HOMMAT ISOINA

2011-09-06T16:44:00.008+03:00

Mun viime päivien lempilausahdus on ollut "no nyt on hommat isoina", koska ne on. Niin isoina, että otsikko piti kirjoittaa caps lockeilla. Jopa niin isoina, että näiden asioiden yhteydessä on suotavaa käyttää enemmän kuin yhtä huutomerkkiä.

Eva ja Manu esiintyvät Taratatassa. Taratata on ranskalainen tv-ohjelma, jossa bändit esittävät livenä viimeisimpiä tuotoksiaan. Mun silmissä ohjelma on aina ollut sellainen patonginpopsijoiden Jools Holland.

Ai niin, samassa lähetyksessä esiintyy myös Red Hot Chili Peppers.

Huutomerkkiluokitus: !!!

Ekan musavideonsa julkaissut Satellite Stories hilpasee reilun viikon kestävälle Keski-Euroopan rundille. Kiertue starttaa 16.9. (tietenkin) Berliinistä ja päättyy 25.9. Heimatiin. Miks näitä poikia ei oo vieläkään sainattu?

Vai onko? Ehkä kysyn paikan päällä. Olen itse Berliinissä noihin aikoihin.

Huutomerkkiluokitus: !!

Demo by Sans Parade

Minä ja Slow Show -Juhani ollaan kerrankin jostain samaa mieltä. Jo siitä voi päätellä, että kyseessä on tajunnan räjäyttävää matskua. Markus Perttula asialla. Lukekaa loput Juhnulta, turhaan minä yritän sanoa samoja asioita eri sanankääntein.

Huutomerkkiluokitus: !

Et emmä tiiä. Mun suurin saavutus täs viiden päivän sisällä on, että sain farkut jalkaan ja uskaltaudun tänään Krunikan ulkopuolelle.

Joku tosi näppärä otsikko tähän

2011-09-06T12:58:00.004+03:00

Olisin voinut kertoa tässä siitä, miten olen kökkinyt viikonlopusta asti kotona katsomassa paskoja teinisarjoja, selittää sen mukavuudenhalulla ja vetää yhtä paskan aasinsillan mukavuudenhalun kunkkuihin. Mut heräsin just, enkä ole juonut vielä aamukahvia. Tyydyn sen sijaan lainaamaan erästä lastenohjelman hahmoa sanoin: "Kannatti herätä, kannatti herätä!"

Mii laav juu long time, Fullsteam.

Voihan video

2011-08-31T11:02:00.003+03:00

Hitto, kun MTV:n Video Music Awards meni just. Tää olis vienyt vuoden video -pystin Katy Perryltä tuosta noin vaan. Miksi tuijottaa kaunista naista laulamassa ilotulituksista, kun voi tuijottaa flegmaattisia nuoria miehiä?

Sunnuntai

2011-07-31T18:26:00.001+03:00

Hyvää sunnuntaita. Hyvää heinäkuun vimppaa. Hyvää folkia.

Näistäkään aiheista en postannut

2011-07-30T15:31:00.007+03:00

Minulla on tapana tallentaa kännykän luonnoksiin Suuria Oivalluksia keikoilta ja muista musiikkielämyksistä ajatuksella "kirjotan näistä sit blogiin". Ai että kirjotan... Tässä muutama unohtunut viisaus typoineen päivineen.

"Laws of Gravity kuulostaa koiralta"
Tämä havainto vaatii huonon huumorin illan, kun kello on jo melkein kaksitoista ja kaikki naurattaa. Kuvitelkaa semmonen laulava koira. Up and down = hau hau hau.

"Amerikan euroviisut -> sama komppi"
Mikä tää juttu on, että niin pienet kuin suuret poppistarbat haluaa vääntää nyt amispoppia? Lainataan itäblokin maiden euroviisuista tuttu idioottivarma diskokomppi ja pistetään nätti tyttö laulaan.

"Merimaa vihaa Rubikia?"
Tähän asti bändi on saanu kämäsiä päiväkeikkoja Ruissista. Nyt ne joutu soittaan samaan aikaan Elbow'n kanssa. Kysymys on oikeutettu.

"Bob hunein laulaja viihdyttävämpi/arvaamattomampi ku ola salo. Olis voinu olla suuremmallaki lavalla jos karaokefaktori ei vaikuttais niin paljon."
Bob hune, bob hund, mitä näit nyt on. Biisit eivät ole niin tunnettuja, että yllyttäisivät yhteislauluun. Näin ollen keikka jäi pienen yleisön riemuksi Ruissalon paahteessa.

"70-lukulaiset, matti johannes, ville ahonen."
Ne mulla tuli mieleen, ku olin kattomassa Antti Autio Trioa Cafe Mascotissa. Nää tyypit kyl ansaitsis kokonaisen postauksen. Nuori mies laulamassa isoista asioista. Ja millä äänellä - huhhuh.

"Veit omasi, katto, en voi, korppi, luulin, tikari, saattaja, tuletko, pidon, enkelue, lilja, paimen, päijänne, ironisesti kokoomuslainen."
Settilista Liekin Albumiklassikot-keikalta. Naama väänty typerään virneeseen jo ensitahdeilla. Ironisesti kokoomuslainen ei ole Liekin salatun poliittisen kauden kappale, vaan viittaus basistin ulkomuotoon.

"Vaikka matkustan usein taksilla ja mulla on rakennekynnet, niin haluan musiikkini simppelinä. Usein riittää vain tarpeeksi potkiva basari ja sen bestiksenä vatsanpohjaa kutitteleva basso. Tästä muistutti Beastie Boys."
Etsi logiikka ekasta lauseesta.

"Meinaako kaikki olla Laura Närhiä? Fatima on Maarit, muut rutinoituneita ja varmoja. Biisit ovat yhtä lyhyitä kuin pierut, pidempi mainoskatko kuin se yks laulo. Ihan samanlaiset biisit ja kun otetaan huomioon että niillä biiseillä on myös alkuperäisesittäjät niin MITÄ VITTUA."
Syväluotaava analyysi tän vuoden Idolsista. Ps. En tykkää Maaritista.

Dramalicious

2011-07-28T16:37:00.003+03:00

Erään suuren lyyrikon sanoin

Juhani, can you handle this?
Antti, can you handle this?
Hesari, can you handle this?
I don't think they can handle this!

Tämmönen meininki vie soitonopettajat konkurssiin. Niiden ei tarvi opettaa enää rockin perinteistä kolmen soinnun kiertoa. Yksikin riittää. Sitä voi soittaa viis ja puol minuuttia ja musiikkikriitikot huutaa hallelujaa.

Ei pelkästään – vaan myös

2011-07-27T15:38:00.008+03:00

Minä en ole välittänyt Felix Zengeristä. No niin, tulipa sanottua. Olen ajatellut, että: ”Onhan noita beatboxaajia. Miksi tämän pitäisi saada sen suurempaa huomiota kotimaisuutensa vuoksi?”

Eilisen Freedom Jam -keikan jälkeen ymmärsin, että Zenger ei ole pelkkä suunsoittaja. Mies on äänitaiteilija, jolla on kadehdittava musiikintaju. Jokaisella iskulla ja surinalla on oma, tarkasti harkittu paikkansa, jonka yksi mies asettaa suullaan. Kaikki bänditkään eivät pysty moiseen.

Saman session jälkeen ymmärsin, etten ole arvostanut Tommy Lindgreniä tarpeeksi. Mies ei ole pelkästään räppäri: hän on runoilija. DJBB:n keikat työntävät tossua toisen eteen, mutta Lindgrenin lyriikat pääsivät todella oikeuksiinsa Zengerin tarjoamien tummanpuhuvien biittien päällä.

I scramble and feel a pair of hands around my throat
They're telling me the yelling won't help
Don't rock the boat
Who's this? What's this?
Where's this all coming from?
Civil clothes policemen, electricians on the run
The Rule of Law 2005 is watch your head
You just became an anti-terror target
Now you're dead

Freedom Jamissa Tommy lausui sanoituksiaan. Sitä menevämpää Tommya pääsee todistamaan tänä viikonloppuna Turun Down By The Laiturissa.

Hold that thought

2011-07-11T19:03:00.002+03:00

2009:

2011:

Anár 1103 km

2011-07-07T13:40:00.005+03:00

Anar by VIRTA

Joet tulvimaan itke.

Terveisin Suuri Ajattelija

2011-07-03T18:27:00.002+03:00

Last.fm-statsejaan Facebookissa ja Twitterissä jakavat ihmiset ovat musarunkkarimaailman HeiaHeialaisia.

When all else fails...

2011-07-01T18:15:00.005+03:00

Ottaen huomioon, että olen tehnyt The Vaccines -antipatiani hyvin selväksi, niin pojat tekevät kyllä kaikkensa voittaakseen minut puolelleen. Nyt on kovat aseet käytössä.

Kuvat täältä.

Tiedotusluontoisena asiana voisi kertoa, että säv.san.sovin radiohiljaisuuteen on syynsä:

1) En ole töissä radiossa. Tämä oli huumoria.
2) Sen sijaan altistan ihmisiä puujalkavitseilleni palkkaa vastaan täällä.
3) Asustan kesän mokkulattomassa maailmassa. Tulevan Turun reissuni kohokohdat tulevatkin olemaan Spotify, YouTuben Never Mind the Buzzcocks -jaksot sekä vammaset fabokeskustelut (joita ilman tämäkin postaus olisi jäänyt tekemättä).

Teeth feat. Emma Salokoski & Maria Ylipää: Tulit talooni

2011-05-28T19:20:00.003+03:00

Tässä yhdistyy niin monta hyvää asiaa.

Organisaatio, josta pidin ensimmäisen esitelmäni jo yläasteella. Nainen, joka on muokannut musiikkimakuani enemmän kuin kukaan muu yksittäinen artisti. Mies, jota on syyttäminen intohimostani karvaisiin, graafikkolasipäisiin miehiin.

Oikeastaan ainoa huono puoli on, ettei tämän kyseisen artistiyhteistyön hedelmiä ole täyspitkän albumillisen verran.

Kuuntele kappale 31.5. asti täältä ja hanki synttärisankari-Amnestyn Mitä vapaus on? viimeistään sen jälkeen lähimmästä levykaupastasi.

Kuva: Amnesty

Maailmankuva viidessä minuutissa

2011-05-24T00:44:00.003+03:00

Minulla ei ole lainkaan visuaalista hahmottamiskykyä. Nautin silti editointiluokassa istumisesta, jolloin voin tehdä maailmasta sen näköisen, kuin itse haluan ainakin muutaman minuutin ajaksi. Viimeisimmän tekeleen ansiosta erehdyin jopa kuvittelemaan, että alan ymmärtää kuvallisen ilmaisun jujun.

Tuore Beyoncén esiintyminen muistutti kuitenkin siitä, että ehkä useamman lähärikuvituskuvan jonoon laittaminen ei ole ihan huikeinta visuaalista tykitystä. Tämä sen sijaan on.

Kaukana ovat ne ajat ku pikku-Anna katto palkintogaaloja ja sai nähä vaan ketkuttelua playbackin tahtiin.

Täydellistä viikkoa metsästämässä

2011-05-23T00:32:00.005+03:00

Olen erikoistunut tällä viikolla virnistelemään typerästi. Normaalilla kyynisyyden tasolla elävät ihmiset kutsuvat sitä kai hymyilyksi. Kaikki käynnistyi maanantaina.

Ensimmäisen kasvonkohotuksen tarjosi Suomen lätkämaajoukkueen kultajuhlat Helsingin Kauppatorilla. Ennen Petri Nygårdia, Jare&VilleGallea ja Pojua lätkäkansan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaelsi biisi.

Kappale, joka on minä. Levyltä, jonka ansiosta joskus muodostui me.

Viikon puolivälissä pääsin kesätyöni puolesta kertomaan torikokemuksestani nerolle, joka on osasyyllinen laulun syntyyn. Kyseinen kesätyö on lisännyt hymynaamahymiöiden käyttöä eksponentiaalisesti.

Kaiken kruunasi dokkariprojektin päätös, joka tuo todennäköisesti ainoat opintopisteet tältä lukukaudelta. On aina ilo nähdä itsensä kuvassa, johon voi olla tyytyväinen. Mutta ilmeisesti vielä parempaa on tarjota samanlainen kokemus toiselle. Kiitos Tomille avusta, kauniista sanoista ja yllättäen syntyneestä vokooderihimosta.

Epäilemättä

2011-05-16T01:42:00.000+03:00

Time changes its length

2011-05-09T23:11:00.007+03:00

Yksi toimittajan duunin hienouksia on se, että stalkkaamisen voi nimetä tiedonhankinnaksi. Liiallisen utelun raja on myös hämärämpi kuin normaalissa kanssakäymisessä.

Minä olen stalk… hankkinut tietoa eräästä naisesta jo seitsemän vuotta. Kaikki alkoi viattomasti Mikserissä vuonna 2004. Siellä Happy-go-Lucky koukutti minut ääneen, jollaiseen en ollut ennen törmännyt Suomessa. Huolettomasta elektrosta oli helppo siirtyä MySpaceen, joka tarjosi Mykaboomin tuhdit tahdit.

Uusin tuttavuus, Color Dolor, vääristää kappaleessaan mittasuhteita. Measures sopii täydellisesti yöaikaan, jolloin mukavat ja ne ikävämmätkin asiat tuntuvat suuremmilta kuin ovatkaan.

Kaikki huipentui pari viikkoa sitten Helsingissä, kun kohtasin tämän huumaavan naisen. Semihumalaisen hehkutuksen sijaan olisin voinut tiivistää kaiken seuraavalla tavalla:

Stina Koistinen, sinä olet upea. Measures have new meanings indeed, kun ääntäsi kuuntelee. Kiitos.

FML

2011-05-01T22:52:00.003+03:00

”Ensimmäistä kertaa sitten eron joku on oikeasti tuntunu jossain” = Ensimmäistä kertaa sitten eron myös pakit on tuntunu jossain.

Maailmassa on indiepoikien markkinat. Ne voi valkata itselleen kenet tahansa. Siinä ei auta suosittelukirje entiseltä poikaystävältä tai edes kadunvarsikampanja, jonka yksi pömpeli on suoraan kämppäni alapuolella.

Enkä ees lähe kehitteleen mitään surkeaa aasinsiltaa johonki kappaleeseen nyt.

Pikakivaa!

2011-04-27T23:17:00.004+03:00

Kuva: cdon.fi

Haluan osallistua kesäbiisiskabailuihin kappaleella, jonka kertosäkeen opetuksen otin itse haltuun pääsiäisenä. Aina löytyy 2.0-versio. Ja 3.0 jne.

Veronica Maggio: Finns det en så finns det flera

Satan i Gatanin eka sinkkulohkaisu taisi ajoittaa itsensä ulos tästä taistosta, mutta satuin löytämään musiikkivideon vasta tänään, joten varsågod.

PÄIVÄN ASU... no melkein

2011-04-21T22:27:00.007+03:00

Tän viikon hämmentävimmät musiikkikokemukset tulivat alkuviikon shoppailureissulla.

Olin avustamassa kaveria farkkuleggareiden metsästyksessä. Päädyimme Carlingsiin, jossa innostun aina mielikuvitusshoppailemaan ruutupaitoja tulevalle poikaystävälleni. Siinä makutuomarointivuoroani venaillessa pärähti soimaan yksi biisi, joka netissä pyörineessä 30 päivän musahaasteessa menisi heittämällä kategoriaan a song that makes you happy/laugh.

Vaikka farkkuleggarit löytyivät, niin Lapin tytöt jatkoivat urheasti matkaansa vielä Turun halpisrättien mekkaan, joka KOP-Kolmionakin tunnetaan. Hiplasin Gina Tricot’ssa yhtä T-paitaa, mutta ostoskoriin päätyi sitä kalliimpi sormus. Yleensä en osta GT:stä mitään. Valikoima oli yllättävän hyvä myös musiikin puolelta. Jennie Abrahamson WTF?

”Jos me vielä H&M:lle”, jonka kassalla huomasin hyräileväni taustalla soivan kappaleen mukana. No ei siinä muuten mitään, mutta ku biisi oli just sitä Vaccinesia, jonka ehdin tossa edellisessä postauksessa haukkua. Jos ei ihan facepalm niin ainakin a slap in the face.

Lopputulos oli tuttu ja turvallinen: lähdin kaverin seuraksi, mut lähdin saatananmoisen kassin kans kotiin. Enkä vieläkään löytänyt vastausta kysymykseen, kuinka monta kukkamekkoa tarvitsen. Näköjään vielä ainakin yhden.

Turhanpäivänen levy ajoi musabloggarin juomaan – katso kuva!

2011-04-16T23:57:00.009+03:00

Erehyin sitte kuuntelemaan The Vaccinesia. Allekirjoitan väitteen, jonka mukaan yhtye ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudelleen. Siinä tapauksessa kuitenkin olettaisin, että musiikki kolahtais kerralla.

Niin kuin Wavves.

The Vaccinesia on nimittäin kiittäminen yhdestä asiasta. What Did You Expect From The Vaccines? ajoi minut etsimään jotain muuta. Välineenäni oli Spotify ja johtolankanani Best Coast. "Löysin" Wavvesin.

Joo, hipsterit siellä jo itkee, että on ihan vanha bändi tämä. Bändin uusimman levyn kansi on vaan niin saatanan ruma, että ei oo tehny mieli perehtyä aikasemmin. Syyt ne on musarunkkarillaki osa 9340.

Wavvesia tituleerataan noise popiksi. Kyse on siis koukuttavasta älämölöstä. Kun tätä kuuntelee, niin kevätaurinko paistaa vielä hetken pidempään.

Okei, sit ku laitto kukkamekon päälle, lakkas kynnet muotiblogiystävällisellä sävyllä ja sai kouraansa tarpeeks makean omenasiiderin, niin Vaccineski meni siinä sivussa. Mut viralliseksi mielipiteeksi jää, et vaksit (...) saavat jopa French Filmsin kuulostaan hyvältä.

Se on ohitse. Se ei ole ohitse.

2011-04-13T13:19:00.005+03:00

90-luvun Sheffieldissä eräs irlantilainen nainen lähestyi vanhempaa brittimiestä lausahtamalla ”Do you like my tight sweater? See how it fits my body!” Mies ja nainen rakastuivat, alkoivat tehdä musiikkia ja laittoivat iskureplan ensimmäisen levyn nimeensä. Yhtyeen nimeksi tuli Moloko.

Miettikää: yhden parisuhteen historia yhdessä yhtyeessä, yhdessä diskografiassa.

Brydon ja Murphy erosivat vuonna 2001. Molokon Statues julkaistiin 2002. Levy käsittelee lopun alkua, suhteen kuolonkorinoita. Tosin Murphyn ääni on kyllä kaukana korinasta.

Levyn viimeinen kappale Over and over päättää katkeransuloisesti niin Molokon levytysuran, parisuhteen kuin upean levynkin.

Joskus musiikkia kuunnellessaan sitä huomaa ajattelevansa, että todellinen henkilökohtainen suhde ja samaistuminen lyriikoihin puuttuu. Biisiä ei vaan tajua, ennen kuin on kokenut ne samat asiat itse.

Sitten kun ne asiat ON kokenut itse, niin voi todeta, että oishan ne fiilikset voinut jättää väliinkin. Silloin ymmärtää, miksi pelkästään kyseisen kappaleen jousisovituksia on hiottu viikkokaupalla tai miksi kappaleesta ei löydy livetaltiointeja.

Kuin pieni eläin

2011-04-12T22:18:00.005+03:00

Kun olin pieni (enkä silloinkaan ollut kauhean pieni), niin minua ei tyrkätty päiväkotiin. Minä hengasin mummolassa.

Muistan mummolasta lempikasettini. Siihen oli tungettu kauhean loogisesti ainakin SIG:n Hyvää syntymäpäivää sekä Teddykarhujen huviretki. Lempparini kasetilta oli kuitenkin Freemanin Ajetaan tandemilla. Lapsuuden lempikappaleesta huolimatta opin ajamaan pyörällä vasta ala-asteen loppupuolella enkä nytkään lähde vaarantamaan liikennettä mummopyörälläni kauhean mielelläni.

Anywho. Mummo on muuttanut pienempään kämppään. Freemanista on tullut hipsteri. Minä en mieti, kuka on paras Tenavatähti vaan koen kognitiivista dissonanssia eduskuntavaalien takia.

Onkin osuvaa, että viimeisin intoiluni kohde laulaa, kuinka "ollaan syvemmässä kusessa kuin missään tieteisfilmissä", mutta meno on silti niin kuin lapsuuden suosikkibiisissä.

Eläin: 2000 by Juki Records

Emäntäkoulusta päivää

2011-04-07T16:10:00.008+03:00

Ystävät,

olemme edenneet yhteisellä taipaleellamme siihen pisteeseen, jolloin minun lienee tarpeellista selittää teille eräs käsite. Kuuntelin tuossa nimittäin uusinta The Pains of Being Pure at Heartia ihan karjakkona.

Asioiden suorittaminen karjakkona viittaa Iltalypsyn legendaariseen hahmoon. Karjakolla oli tapana haastatella maamme suurmiehiä ja -naisia heidän harrastuksistaan. Haastattelut kruunasi karjakon katse, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Karjakon katse ei ole tuomitseva tai ylimielinen. Wikipedia kuvaa tuota tuijotusta sanalla epäuskoinen. Tässä blogissa karjakkoa ovat tuuranneet tagit eisss... ja mitävittuu. Sosiaalisessa mediassa ilmiön voi tunnistaa merkkijonosta "..."

Katseella pääsemme karjakkona toimimisen ytimeen. Tyylipuhdas suoritus kohdassa 0:18.

Kuuntelin The Pains of Being Pure at Heartia siis karjakkona. Pystyin melkein kuulemaan kuinka ruutupaitojen hihat väpättävät kesätuulessa Belong-albumin tahtiin. Kolmeakymppiä lähestyvä graafikko litkii kädenlämpöistä teetään. Miehen ikkunalaudalla basilikat ja ruohosipulit kasvavat niin, että suhina käy. Kotiäidiksi heittäytynyt mirmeli kokkaa jotain saatanan luomumuhennosta savipadassa.

Toisessa huoneessa puolivuotias tytär joutuu kuuntelemaan iskän lempilevyä ja kakkii kestovaippoihinsa.

Kielletty hedelmä

2011-04-05T18:13:00.003+03:00

No emmä nyt tiiä mistä tää keskustelu on alun perin lähteny...

Peliuutisia

2011-04-02T13:38:00.005+03:00

Ariel Pink’s Haunted Graffiti tulee Flow’hun. Hipsteripeli on nyt siis ajankohtaisempi kuin koskaan. Sattumoisin se on ajankohtaisempi kuin koskaan myös henkilökohtaisesti: käynnissä olevan Flash-kurssin ansiosta voisin ehkä koodailla alkeellisen version tasohyppelystä.

Ensin pitäisi vaan keksiä, miten pelin saa luontevasti ujutettua Flash-repparini aiheeseen ”mitä tapahtuisi jos Suomi siirtyisi takaisin markkaan?” Ja valitettavasti koodausosaamiseni rajoittuu tällä hetkellä tähän:

Regina!

2011-03-27T18:39:00.005+03:00

No onkos tullut kesä jo talven keskelle? Reginan uuden biisin perusteella on.

Jos et sä soita julkaistiin tänään yllättäen. Kerrankin voi jättää pois sen ja pyytämättä. Kappale sai minut tirauttamaan kyyneleen jo introllaan. Viimeisten tahtien aikana pompin yksin toimituksessa.

Sain mä kyllä jotain aikaiseksikin. Hihittelin vähän Iisan korvaan ja lopputuloksen voit tsekata täältä.

Olisi kai pitänyt kysyä, ovatko kissat olleet osallisena levyn teossa. Biisistä kuuluu nimittäin läpi se sama kaikuisa, iloisen haikea meininki, joka on tuttu kissaihmisten täyteisten Magenta Skycoden ja Best Coastin saundimaailmasta. Miau.

Johanna Kustannuksen nettisivuilla loihditaan lausuman seuraavaa:

"Singlejulkaisun ja tulevan albumin inspiraationa ovat toimineet nuoruus ja levyt, joita lainattiin kirjaston alternative-hyllystä. Innoittajina ovat olleet lisäksi elämän yksinkertaiset nautinnot kuten valo, rakkaus ja päättymätön vapaa-aika."

Kuva: Facebook

It's complicated

2011-03-25T15:18:00.006+02:00

Tämän piti olla tarina siitä, kuinka lintsasin koulusta vain kuunnellakseni Rubikin Solaria kattoon tuijotellen.

Tästä tuli tarina siitä, kuinka jouduinkin juoksemaan sille ainoalle läsnäolopakolliselle tunnille tällä viikolla. Samalla ilma muuttui harmaammaksi kuin vastapäisen talon seinä ja Solarista tuli olosuhteiden uhri.

Harmaa on.

Solarista on tullut hehkutuksesta päätellen myös toisella tapaa olosuhteiden uhri. Tältä levyltä on automaattisesti odotettu paljon. Perustuvatko Solarista lausutut ylisanat siis Dada Banditsin, Data Bandits EP:n ja Laws of Gravityn luomiin ennakko-odotuksiin vai levyn sisältöön?

Toki albumi on bändin musiikillisen kasvun ja suomalaisuuden huomioon ottaen hyvä. Ei tämä himmailu ole silti henkilökohtaisella tasolla juurikaan liikuttanut. Pääsemmekin kysymyksiin, jotka ovat tuttuja punaviinilasillisten äärellä käydyiltä keittiöpsykologian tunneilta:

Pitäisikö uuden tuttavuuden olla rakkautta ensi silmäyksellä tai -kuulemalla vai paljastaa jotain uutta kerta kerralta? Kuinka kauan on hengailtava, että voi varmistua jonkun olevan Se Väärä? Milloin tykkääminen on vain pelkkää tottumista?

Toisin sanoen, olisiko tämän pitänyt kolahtaa kerralla vai olenko aikaisemmin kukoistaneen suhteemme huomioon ottaen velvollinen kuuntelemaan levyn vielä kerta toisensa jälkeen odottaen, että jossain vaiheessa lempi leimahtaisi.

Olin onnellinen, mitä sä luulit

2011-03-19T12:15:00.002+02:00

Elän maailmassa, jossa kyseenalaistavaa idealistia kutsutaan naiiviksi ja lapselliseksi.

Se saa pelkäämään, että Olavi Uusivirran ja Anna Järvisen kuvaamat ajat ovat jo auttamattomasti ohi. Että ei voi sanoa, että on vasta 23-vuotias. Että ei voi olla se tunteiden kuljettama läppämuija, joka saattaa hetken mielijohteesta varata lennon Berliiniin tai junalipun Helsinkiin. Että pitäisi rajoittaa sitä sisällä kytevää paloa, joka voi oikein valjastettuna synnyttää jotain ihan uutta, mutta pahimmillaan räjähtää käsiin.

Kun tässä nyt kuitenkin ollaan aikuisia ihmisiä, niin voitaisiin myös ymmärtää, että meitä on moneen lähtöön.

Pidemmän kaavan kautta

2011-03-19T10:47:00.010+02:00

Tän muijan ei pitäs tehdä levyjä ja esiintymisetki lähinnä itkettää.

Jessien pitäs levyjen sijaan myydä keikkataltiointejaan dvd:llä. Tai pelkästään keikkalippuja. YouTubesta tsekatut livevedot osuvat täydellisyydessään itkuhermoon. Sitä jää vaan ihmettelemään, että mitäs tässä juuri tapahtui.

”Kari Peitsamo on hyvä muusikko, koska hän osaa yksinkertaistaa”, sanoi opettajamme viime viikolla. Tuolla logiikalla Jessie J on helvetin hyvä artisti. Levyn sanoitukset ovat samaa tasoa, kuin mitä itse tuli kirjoitettua 12-vuotiaana, kun luuli olevansa seuraava Britney Spears.

It's not about the money, money, money,
We don't need your money, money, money.
We just wanna make the world dance,
Forget about the price tag

Mutta tämä onkin pop-musiikkia eikä mitään rakettitiedettä. On vain sääli, että musiikkityyli ja epätasainen debyyttialbumi saa ”ammattilaiset” unohtamaan sen faktan, että muija painii lauluäänellään ihan eri kastissa kuin muut poppitsirbulat. Jessiellä lähtee välillä vähän käsistä kikkailujen kanssa, mutta kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo: ”hän, jolla palkeet riittää, hän palkeitaan käyttäköön”.

Silloin kaveriksi voi riittää pelkkä mankka.

Kuva: Last.fm

Hipsterihuumoria

2011-03-11T23:56:00.009+02:00

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

Mirri

James Blake

Se promompi kuva: Gorilla vs. Bear

Turku-Pasila-Turku

2011-02-15T22:26:00.003+02:00

Kyösti Pöysti todennäköisesti halveksisi nuorta naista, joka on rakastunut animaatiohahmoon ja siteeraa häntä blogissaan. Silläkin uhalla.

- Mun rouva tykkää Andy Suonsilmästä.
- Jätä se.
- Ai paskan musamaun perusteella jätä vaimo?!
- Kuule! Aina oon dumpannu kaikki naiset, joilla on nolostuttava musamaku ja hyvin oon pärjänny. JOO ja et sano mitään. Mut jätä se oikeesti. Ei oo tulevaisuutta tollasella.

Viimeisin jakso oli siis hyvin musadiggariystävällinen.

Pariisin Kevät @ Virgin Oil. 4.2.2011

2011-02-08T00:36:00.013+02:00

Tällä hetkellä sanoja riittää just ja just duuniin. Kuvia siis. Eikä keikasta nyt olisikaan kauheasti lätistävää, ku kaikki äänet puuroutu yhdeksi suureksi mölymössöksi.

JA MIHIN SAMOILLA RAITEILLA JÄI, KYSYNPÄ VAAN.

Lovesong

2011-01-26T14:40:00.000+02:00

Olen kuunnellut The Curea just sen verran, että voin sanoa jonku bändin kuulostavan The Curelta. Olen kuunnellut yhtyettä myös sen verran, että tiedän tämän olevan väärin.

Lovesong on aika simppeli ja Adelella riittäis ääntä tekemään coverista mielenkiintoisen. Mutta kun tämä ei ole niitä kappaleita, jotka olis tehty omien palkeiden esittelyyn. Jos välttämättä haluaa lähteä coveroimaan kappaletta, joka on jo lähtökohtasesti suurempi kuin mitkään palkeet, niin se pitäisi suorittaa kappaleen ehdoilla. Nyt jäljelle jää vaan avuton Radio Aalto -lobotomiaversio.

Ja muistin virkistämiseksi se alkuperäinen.

Ps. Tästäkin olisit ollut tietoinen jo reilu viikko sitten, jos tykkäisit sävsansovista Facebookissa. Tuu sinne lätiseen!

Pariisin Kevät... eiku Liekki... eiku Samae Koskinen!

2011-01-23T23:54:00.006+02:00

Muistan, kun kuulin Pariisin Kevään Samoilla Raiteilla -biisin ensimmäisen kerran. Ajelimme Mikon kanssa Kuopion Niiralassa. Arvuuttelin oliko kyseessä Samae Koskinen vai Olavi Uusivirta.

Nyt roolit ja lavasteet ovat vaihtuneet. Neljän vuoden, 350:n fyysisen ja aika monen henkisen kilometrin jälkeen istuin samassa seurassa Tuusulassa, kun radiosta pärähti soimaan jotain etäisesti tutun kuuloista.

Tällä kertaa luulin Samae Koskista Pariisin Kevään nokkamieheksi. Kitaratiluttelut toivat mieleen Leevi and the Leavingsin. C-osan rämpytykset veivät ajatukset aikaan, jolloin Liekillä oli vielä kaikki hyvin. Edes itse Samae ei kuulosta Samaelta – mies on hankkinut äänen ainaisen kuiskinnan tilalle.

Mutta sitten minä kuuntelin niitä sanoja.

Lauri kuvaili lyriikoita zencafémaiseksi rypemiseksi. Minun mielestäni näennäisen negailun alla on aika annanevalaismainen positiivinen pohjavire. Sillä mietin juuri, että jos minun pitäisi kuvailla itseäni yhdellä sanalla, niin se olisi periksiantamaton. Pienet asiat saattavat joskus tuntua ylitsepääsemättömän vaikeilta (mites toi herääminen…), mutta suurten ongelmien edessä on vain ajateltava sitä, että jossain vaiheessa helpottaa. Ei saa antaa periksi. Ja siitä Samae laulaa.

Niin että jos sellaista vakavastiotettavaa theme songia haettaisiin, niin tässä olisi meikäläiselle aika vahva ehdokas.

Mä lähdin Stadiin

2011-01-22T23:44:00.009+02:00

… vaihdoin maisemaa. Sittemmin lähdin Töölöstä niin kuin kuppa samaisesta lokaatiosta. Mitä jäi käteen?

Viikon aikana ehdin kerätä sanavarastooni idioottimaiselta kuulostavia ilmaisuja. Asuin Manskun lähellä ja kävin duunissa yhdessä isossa lafkassa, josta sai hyvää safkaa. Vietin aikaani röökaavien ihmisten seurassa. Kulutin viikon aikana varmaan parikin hunttia, joista osa meni seuraaviin.

Play on Nylonin kirja musiikista, etenkin naisesiintyjistä. Oikein oiva opus tällaiselle rockhistorian tunnit skipanneelle muka-musadiggarille, joka haluaa tietonsa tiiviissä muodossa. Kirja tarjoaa nopean katsauksen naispuolisiin musiikki-ikoneihin, mutta innostaa tutustumaan tuntemattomiin suuruuksiin kuten Poly Styrene tai Liz Phair. Uudet artistit puolestaan kertovat omista musiikkimieltymyksistään ja laativat mixtapeja. Myös fanit pääsevät ääneen kirjan katumuotiosiossa, joka osoittaa hyvin, miten musiikkimaku vaikuttaa tyyliinkin. Kaikin puolin tyttöapproved.

Loirin Coming Home Babya on tullut kuunneltua jo pidempään YouTubesta. Ja tulee varmaan kuunneltua vieläkin, sillä minulla ei ole vinyylisoitinta. 4+20 on uudelleenjulkaisu, jonka piti tulla Hesarin mukaan kauppoihin viime viikon perjantaina. Minä ja Mikko löysimme Stupidosta omamme jo samaisen viikon maanantaina.

Pääsin torstaina ammattimaskeeraajan käsittelyyn, toisin sanoen kadonneiden poskipäiden metsästykseen. Saalistakin saatiin, joten pitihän siitä räpsästä todistusaineistoa. Uuden bannerin kuvasta kiitos Mikolle.

Ps. Kuva ois kiva

2011-01-17T02:16:00.007+02:00

Minua on pelottanut, kun en ole keksinyt mitään sanottavaa Neufvoinin Fake Musket EP:stä. Mukavuudenhaluni on kai levinnyt jo musiikin puolelle: tykkään enemmän helposti lähestyttävästä Robokopista kuin Fake Musketista, jossa on menty mielestäni ennemmin sovitusten kuin koukuttavien melodioiden ehdoilla.

Pääasia, että muut turkulaiset ovat kanssani eri mieltä. Viime perjantaina Kukaan oli kerääntynyt enemmän porukkaa kuin Robokopin aikaiselle Dynamon keikalle. Tungosta oli myös lavalla, kun Kuopion poijjaat yrittivät mahtua esiintymään kaikkine instrumentteineen. Tilan puute taisi vaikuttaa niin yhtyeen kuin muutenkin nihkeän turkulaisyleisön energisyyteen.

Mutta kyllähän ne uudet biisit pääsivät paremmin oikeuksiinsa livenä kuin Macbookini uumenista.

Neufvoin keikalla, sinä katsomassa:
21.1.2011 Doris, Tampere
26.1.2011 Henry's Pub, tuo Kuopion helmi
29.1.2011 Korjaamo, Helsinki
28.4.2011 Torvi, Lahti

Ai niin! 2/3

2011-01-04T01:18:00.015+02:00

Annetaan aikakoneemme viedä meidät takaisin kesään ja Brittein saarille. Kone parkkeeraa osoitteeseen Dray Walk, Old Truman Brewery, 91 Brick Lane, London. Siellä näyttää suurin piirtein tältä.

Ja kuulostaa tältä.

Olemme saapuneet kohteeseen, jonka olemassaolosta en olisi tietänyt ilman arvoisan kollegani apua. Olen nimittäin sillä tavalla rajoittunut ihminen, että keskitän (netti)ostokseni kotimaisiin levylafkoihin. Mutta olen hyvin onnellinen, että tutustumiseni Rough Tradeen tapahtui juuri tällä tavalla eikä klikkaamalla.

Best Coastin debyytti julkaistiin reissuni aikana, joten levy oli näyttävässä spessumarkkinoinnissa. Bändi olisi ollut keikalla ihan majapaikkani vieressä. Kauheena yllärinä tuli, että oli sold out...

Liikkeessä oli oikeastaan kaikki, mitä musanörde voi toivoa: helvetisti levyjä loogisesti hyllytettynä, asiantunteva ja palveleva henkilökunta, levyjä laavailevia narupersepoikia, mutta ennen kaikkea tilaa. Levyjä lääppiessään ei tarvinnut pelätä, että kangaskassillaan tiputtaa koko takana olevan levyrivistön lattialle.

Sit siellä oli tietty tämmöset perus levykauppajutut kuin...

valokuva-automaatti...

ja kahvila...

jonka herkut tarjoillaan Iittalan astioista. Ihan niinku ois kotiin tullut.

Tyhmä nainen, joka valitsi väärin

2011-01-04T00:54:00.005+02:00

Yksi koulukaveri matkaa tällä hetkellä Jamaikalla. Toinen kiertää Aasiaa. Minä sen sijaan… mä lähden Stadiin, vaihdan maisemaa. Hankin Töölöstä yksiön, jossa asustan seuraavat kaksi viikkoa.

Vietin kämpässä jo yhden yön, jonka aikana näin enemmän unia kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Tietenkin niissä unissa eräs rutisti lämpimästi. Toisessa unessa olin luokkaretkellä Thaimaassa ja kadotin luokkatoverini jo lentokentällä. Että haistahan paska, alitajunta.

Koska kämpässä ei ole telkkaria eikä varmaan nettiäkään, niin ajattelin pääasiallisesti tuijotella kattoon ja kuunnella musiikkia. Ainakin tätä.

Mutta kerran sitä tässä vaan eletään, kerran sitä tässä vaan eletään.

Ai niin! 1/3

2011-01-02T01:06:00.004+02:00

Jotta viime vuosi tulisi pistettyä tiukasti pakettiin, niin on pakko palata postausaiheisiin, jotka jäivät syystä tai toisesta toteuttamatta. Matkataas vielä hetkeksi kauas menneisyyteen, aina vuoteen 2010.

Olen nykyään viikonloppuhelsinkiläinen, pendelöijien kruunaamaton kuningatar. Stadilaisten ystävieni mielestä todenmukaisempi titteli olisi varmaan pendeloinen - sen verran olen heidän majatalopalveluitaan käyttänyt.

Majataloissa on bed ja breakfast sekä erilaisia viihdytysvaihtoehtoja. Istumatyö on kuitenkin niin mukaansatempaavaa, että päädyn töiden jälkeen yleensä istumaan vähän lisää. Tällä kertaa kuitenkin sohvalla telkkarin edessä.

Viime viikonloppuna istuin sohvalla Töölössä. Kanavasurffailuni pysäytti FST:n Ola Salo -dokkari, jota aloin ihmeen kaupalla töllöttää. Minä en nimittäin ole koskaan pitänyt The Arkia oikein minään. Olakin on ollut silmissäni pelkkä riemunkirjava positiivisuuden lähettiläs.

Dokkarin jälkeen aloin itse asiassa perehtyä yhtyeeseen tarkemmin. Ja rakastuin Olaan, joka onkin vain roolinsa vanki. Aren’t we all, aren’t we all.

Sulla on vielä kolme päivää aikaa tsekata dokkari täältä.

Öhk.

2010-12-24T20:49:00.007+02:00

Pari päivää sitten Ivalon kirjaston musiikkiosastolta saattoi bongata Spotify-vieroitusoireista kärsivän nuoren naisen. Nainen, joka Annanakin tunnetaan, oli hetkeä aikaisemmin saanut perusteltua itselleen, kuinka on ihan fine kävellä pari kilsaa 20 asteen pakkasessa.

Eivätkä joulun ihmeet tähän lopu: Samaisesta kirjastosta löytää valtavan määrän saamenkielisiä levyjä luokasta 78.8917, populaarimusiikki. Ja ne on ihan oikeasti pop-musiikkia eivätkä mitään vaikeasti lähestyttävää kilkettä ja kalketta.

Yksi mukaan tarttuneista levyistä on Niko Valkeapään Birrat Birra, joka sisältää täydellistä musiikkia joululauluähkyisille. Levyllä rajuinta on ajoittainen särökitara eikä sanomaan tarvitse keskittyä, kun (sinänsä loistavia) saamenkielisiä sanoituksia ei kuitenkaan ymmärrä.

Pehmeät perkussiot, Valkeapään matala ääni ja akustinen soitanta vievät ajatukset jonnekin Ismo Alangon ja Quintessencen välimaastoon. Mutta ällös huoli, elektrorunkkari - levyllä ja miehen aiemmassa tuotannossa on myös matskua, joka muistuttaa enemmän Pantha du Princeä kuin edellä mainittuja.

Flow-tyypit, herätkää!

Maa on niin kaunis

2010-12-23T17:01:00.001+02:00

Kolme vuotta sitten ukkini vietti jouluaan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Yleensä vierailut sisälsivät muistelua nuoruusvuosilta ja päivän tapahtumien kertaamista. Kerran ukki oli kuitenkin äitynyt lauleskelemaan tyttärensä (eli kummitätini) kanssa.

Muutamaa päivää myöhemmin ukki kuoli.

Voi olla, että alitajuntani on pistänyt jo reippaasti omiaan tähän muistoon. Tapaus tulee silti mieleen joka kerta, kun joulukirkossa lauletaan

Maailman kautta
kuljemme laulain
taivasta kohti matka vie.

Rauhallista joulua.

the only love that i now cling to is the mic that i clutch

2010-12-22T17:53:00.007+02:00

Katsoin Rock-Suomen Kotipojat-jakson ja totesin, että suomalainen hip hop pelasti minut paskalta musiikilta. Paradoksi? Selitänpä.

Fintelligens, Avain, Seremoniamestari. Kaikki kuuntelivat vuosituhannen vaihteessa suomenkielistä hip hopia. Kaikilla tarkoitan tässä tapauksessa välitöntä lähipiiriäni, joka muodostui tuolloin kaltaisistani tuppukylän varhaisteini-ikäisistä kiusankappaleista.

Varhaisteini-ikäiset kiusankappaleet haluavat erottautua muista varhaisteini-ikäisistä kiusankappaleista olematta kuitenkaan liian erilaisia. Minun tapauksessani se tarkoitti sitä, että aloin tilata netistä suomalaisia hip hop -levyjä, joiden esittäjistä minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä.

Rockin da Northin (...) lisäksi ostoskoriin päätyi Don Johnson Big Bandin omakustanne, jonka ansiosta perehdyin edelleen Quintessenceen. Jokin Emman haastattelukommentti pakotti perehtymään Erykah Baduun. Ensimmäinen todistamani kunnon livekokemus oli Tulenkantajien keikka Ivalon työväentalolla, joten kohtaloni oli oikeastaan sinetöity. Minä olin musanörde.

Sittemmin Tulenkantajat ovat hajonneet, DJBB on päätynyt listakärkeen ja meikäläisen genremieltymykset siirtyneet toisaalle. Mutta yksi asia on ilmeisen pysyvää: suomi hip hopista syntynyt intohimoni graafikkolasipäisiin miehiin. MattiP never forget.

Vuoden levy

2010-12-21T18:56:00.008+02:00

Suhtaudun hypetettyyn musiikkiin edelleen yhtä epäluuloisesti kuin ihmisiin, jotka eivät juo kahvia tai puhuvat täydellisellä kirjakielellä. Siksi onkin huvittavaa, että meikäläisen kirjoissa vuoden levyn on tehnyt brittimuija, joka sai ainakin vuonna 2009 osakseen huomiota melkein yhtä paljo kuin neidillä on tukkaa. Eli runsaasti.

Kuva: MySpace

Mikään muu levy ei ole tuottanut minulle iloa niin pitkään kuin Ellie Gouldingin Lights: ensin albumilta löytyvien biisien ja sitten niistä väännettyjen remixien muodossa. Kun älysin vielä kuunnella levyä kunnon kuulokkeilla, niin avautui saundeja, joita en ollut aikasemmin kuullutkaan. Esim. basso...

Toki levy on suurimmaksi osaksi yhtä suurta täytebiisiä. Mutta tässä piilee (musa)bloggaamisen hienous. Minun ei tarvitse kritisoida musiikkia objektiivisesti jostain näennäisesti yläpuolelta tulevien hyvän musiikin kriteerien mukaan.

Voin vaan tyytyä toteamaan, että Lights tulee muistuttamaan vuosien jälkeenkin ajasta, joka sävytti tämän vuoden päätöksiä, suunnitelmia ja fiiliksiä. Samaan eivät ole pystyneet vaikkapa Ultramariinin tai Magenta Skycoden muotovaliot. Ja juuri sen takia Lights on vuoden 2010 levy minulle.

Loppuun yksi biisi, joka ei ole päätynyt levylle. Hetkinen, korjaan - ei ole päätynyt Ellien levylle. Biisi löytyy valitettavasti euroviisuvoittaja Lenan albumilta. Kyseessä on kiva ja harmiton pop-luritus, jota kuuntelen kyllä mieluummin Ellien tulkitsemana. Tai vaikkapa Stingin. Hieman on nimittäin The Police-esque meininki tässä.

Rage against the machine

2010-12-21T12:20:00.008+02:00

Terkkuja Belgian kirjeenvaihtajalta:

Anssi
kerroinko siitä music for life -tapahtumasta, joka tääl on paraikaa?
no siis, tääl on maan isoin radiokanava, Studio Brussels, joka järjestää joka vuosi hyväntekeväisyyskampanjan, jonka nimi on Music for Life, tänä vuonna se on ekaa kertaa Antwerpenissa
tuol on isolla torilla sellanen lasitalo, josta ne juontajat juontaa viikon ajan 24h ja siel on koko ajan jengiä paikalla, sit siel saa ihmiset käydä toivoo
tehdä lahjotuksia ja kaikki rahat menee afrikan aids-orvoille
jajajajja sit siel on kaikkii yllätysnimiä yhtäkkiä esiintymäs
eilen oli Eliza Doolittle.
ja sit on ollu Editors (!!) ja Milow.
et siel pitäs päivystää koko ajan
sit ne juontajat juo pelkästään sellasta sponsorin tarjoamaa mehua sen viikon ajan
koska ne niinku "eläytyy siihen afrikkalaisten arkeen"
MUTSIIS asiani oli se, että toimisko toi Suomessa?
ja jos toimis ni kuka järkkäis?

No ei varmaan kukaan.

Jos minua jokin raivostuttaa, niin hyödyntämätön potentiaali. Idealismi kitketään ihmisestä missä tahansa ammatissa viimeistään työelämässä. Ja mikä sen idealismin kitkee? Silmissä kiiluvat euron kuvat. Tekemisen iloon ei luoteta enää yhtään.

Tämä ei sovi minun oikeudentajuuni sitten ollenkaan. Jos joku ei uskalla pistä vastaan tai kokeilla uutta, niin mikään ei ikinä muutu.

Anssi
mut ihmiset seuraa tota koko maassa tai siis koko hollanninkielisessä osassa
ja toi tulee telkkarista ja netistä ja radiosta ja lahjoittajat pääsee esiintymään, eli pääsee sanoo mikkiin aina jotain.
ni ilmeisesti se julkisuus tonne vetää ihmisiä, eilen ainaki ku oltiin ni paikalliset lähetteli innoissaan viestiä vanhemmilleen et "KATTOKAA ME OLLAAN NYT TÄÄL".
http://www.stubru.be/programmas/musicforlife/livestream/
näkyyköhän toi

Näkyy.

2010

2010-12-14T21:54:00.005+02:00

Muut musabloggarit on alkanu kiltisti jo listaan vuoden biisejä ja albumeja. Mä sen sijaan aattelin listata vuoden musabloggarit. Ja kuten tähänkin asti, arviointi tehdään kaiken muun kuin osaamisen perusteella.

Lista on pitkä. Oiskohan yhteenlaskettu pituus joku 360 senttimetriä?

Nykyään on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin. Siis sellaisiin, jotka eivät käy vaikka vain samaa koulua sun kanssa tai ole kaverin kavereita. Sit kun tutustuu, niin on edelleen pieni ihme löytää näiden uusien tuttavuuksien kanssa aina vireessä oleva yhteinen sävel. Sävel kuulostaa tältä:

Tästä vuodesta ois puuttunu paljon huonoa huumoria ja hyviä hetkiä ilman Tomia ja Jyriä.

Ja olin postauksen alussa väärässä. Arviointi voidaan tehdä tässä tapauksessa myös osaamisen perusteella. Pojat on Voicen Web Awards –äänestyksessä ehdolla vuoden musabloggareiksi. Äänestäkää niitä.

Nyt ei irtoo

2010-12-09T23:20:00.007+02:00

Suomalainen viihdeohjelma on ollut pitkään käsitteenä aikamoinen sketsi. Huvittavuus onkin jäänyt siihen. Tän vuoden aikana on kuitenkin tullut jo kaksi vahvasti improiluun perustuvaa hauskuutusohjelmaa, jotka ovat muutaman perinteisemmän sketsisarjan ohella luoneet toivoa..

Äh. Mulla on pää täynnä räkää ja silmät luppasee, joten ei jaksa miettiä. Tän postauksen tarkotuksena oli puffata Putouksen 8.1. alkavaa toista tuotantokautta. Esiintyjäkaarti on hieman uudistunut. Mukana on mm. Iina Kuustonen, jonka tämän videon perusteella pitäisi ehdottomasti harkita räppitsiguksi ryhtymistä.

Tosin on Putouksessa moitteen varaakin. Ohjelman takia lauantai-illoissa näytetään Marja Tyrnin joulushow'ta.

Ps. Oon alkanu kutoa sukkaa. Mul on pakko olla kuumetta.

Tarkoititko: kansalaisuus vaihtaminen

2010-12-03T01:40:00.005+02:00

Ylioppilasvuoden jälkeen pohdiskelin pitkään kysymystä, joka kummittelee aika ajoin vieläkin takaraivossa: media- vai musiikkiala? Työllistymisen kannalta nerokkaat alavaihtoehdot eivät toki sulje toisiaan ulos. Ain’ laulain työtäs tee.

Musiikin suhteen ongelma muodostuu näennäisten syiden ulkopuolelta. Kun kuuntelee vähän kaikenlaista musiikkia, niin ei osaa päättää, minkälaista sitä haluaisi tehdä. Eli ennen kuin kukaan ulkopuolinen ehtii luokitella musiikkiani johonkin genreen, niin koitan tunkea itseni sinne jo etukäteen. Huoh.

Jos olisin ruotsalainen nainen, niin voisin karsia genreistä automaattisesti yhden pois. Ääneni kun ei ilmeisesti passaisi ollenkaan ultracooliin hipsteriulinaan, jossa on (Eevaa lainatakseni) ”joku ruotsalainen soijalattehuuruissaan ujeltamassa harjoitellulla lapsenäänellään peltipurkkien rämistelyn päälle”.

Nikiandthedoven laulaja on ruotsalainen nainen.

Sorisori.

2010-12-02T16:30:00.001+02:00

Lempibändien keikoilla ärsyttävät eniten ne ”fanit”, jotka seisovat suurimman osan ajasta tuoppi kourassa kaukana lavasta. Tyypit ovat kuitenkin sen verran lähellä sua, että kuulet tahtomattasikin kaikki jutut Petristä, joka vittu siis ei tota niinku tajuu tiätsä. Ja et kuinka bändi soittaa ihan paskaa musiikkia…

…siihen asti, kunnes keikan viimeisten biisien joukossa pärähtää soimaan se tietty radiosoittoa saanut hittibiisi. Sillon karpalolonkero ja juoruilu ovat öljynneet lissujen äänihuulet siihen malliin, että voi laulaa mukana. Kertsissä, ku enempää sanoja ei osata.

Aattelinki nyt etukäteen pyytää anteeks kaikilta System of a Downin faneilta. Mä tuun ehkä oleen yks edellä mainituista hc-faneista kesäkuussa, kun teinivuosien limudiskojen ykkösbiisi, Chop Suey, pärähtää soimaan Provinssissa.

Uskollinen itsensä toisto

2010-12-02T00:40:00.002+02:00

Tulipa sitten tsekattua sekin kortti. Sitä käänneltiin, heiteltiin ja arvuuteltiin. Tarkasteltiin mikroskoopilla ja tutkittiin tiedemiesten kanssa.

Niin, ja spekuloitiin aika helvetisti tyttöjen kesken.

Viimeisimpien empiiristen (Susan mukaan eeppisten) tutkimusten mukaan voidaan todeta, että tällä kortilla ei voiteta mitään. Meikän pokerinaama on huono ja tää ei ollu ainakaan mikään ässä hihassa.

Joko mä nyt tsekkaan ne pakan muut 51 korttia. Tai sit mä vaan vaihdan peliä.

Ja kun en suostu pistään tähän kaikesta huolimatta sitä Gagan Poker Facea tai Love Gamea, niin laitanpa sit klassikon.

Ja mua huimaa ja pelottaa

2010-11-17T17:29:00.001+02:00

Perjantaina on eka työpäivä duunipaikassa, johon olen hinkunut seitsemän vuotta. Pitäisi olla itsevarmuuden perikuva, vaikka olo on oikeastaan kaikkea muuta. ”Täs nyt on ollu vähän kaikkee”, on kuultu mun suusta tän vuoden aikana liian monta kertaa. Mut ku on ollu.

Kaikesta huolimatta sä saat mun salaisen voiman nyt heräämään on viitannut vuoden aikana useampaankin uuteen tuttavuuteen, joita tekisi mieli vaan rutistaa. Mut eihän sitä koskaan uskalla.

On the road again

2010-11-16T19:07:00.003+02:00

Istun tällä hetkellä seitsemättä tuntia junassa. Tätä ennen istuin neljä tuntia bussissa. Vielä pitäisi jaksaa kolme tuntia. Jatkan jo viikon kestänyttä ”minulla on aivan liikaa aikaa” -linjaa.

Yksi viikon aikana syntyneistä mahti-ideoista oli cover seuraavasta kappaleesta otsikolla Rakastuin mä hipsteriin ”joka aito on ja vielä enemmän”. Raaka todellisuushan olisi versio Rakastuin mä vassariin, jossa ”tarrauduin mä pelkästään vain porvariin”.

Miettikää nyt: toi synaintro nokkahuilulla soitettuna – kaksiäänisesti. Voouvoouvooujea.

Tämän pettämättömän huumorintajuni tuotoksen huutelin tulevalle yhtyetoverilleni, Annille, jolla on jo omasta (edestä ja) takaa kaksi nokkahuilua ja melodikaa. Vielä ku saadaan jostain kellopeli niin ollaan tosi juurevia, sielukkaita ja kaikkee. Elektro kun on niiiiiin förbi.

Aattelin vaan ilmottaa, että muut musabloggarit pääsee nyt kirjottaan meistä ennen ku yhtäkään biisiä on tullu vielä ees ulos. Itse asiassa, voidaan viedä hommat astetta pidemmälle: keksikää meille nimi. Blowing in the wind? Blower’s daughters?

Ylisanoja

2010-11-15T13:11:00.001+02:00

Tästä nyt on jauhettu jo vaikka ja missä, mut tungenpa lusikkani soppaan nimeltä Uusi Fantasia. En nimittäin muista, milloin jokin suomalainen biisi olisi iskenyt tällä tavalla.

Growing Pain on kappale, jossa vielä muutama vuosi takaperin olisi ollut feattaamassa Emma Salokoski. Nyt Paula Vesala on viemässä hänen rooliaan suomalaisena laulajatarkuningattarena. Multa on turha odottaa objektiivisuutta neiti Vesalan touhujen suhteen, mutta kyllä tää viimeistään mun mielestä todistaa, että se muija osaa tehdä muutakin kuin huutaa.

Growing Pain on myös kappale, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan tulla jostain muualta kuin Suomesta. Elektrosota Ruotsin kanssa alkakoon.

Länsirannikolla ei mitään uutta

2010-11-08T21:27:00.001+02:00

Luin tänään tämän uutisen ja alan pikkuhiljaa ymmärtää, mistä kaikki turkulaisvitsit kumpuavat. Kehnon tiedotteen tituleeraaminen uutiseksi on oikeastaan sanan etymologian solvaamista – tässähän ei sinänsä ole mitään uutta.

Turkuun ollaan parhaillaan kunnostamassa vanhasta rautateiden konepajasta kulttuuripääkaupungin pääareenaa, Logomoa. Komia tiilipytinki voisi ainakin minun visioissani muodostua Turun omaksi Korjaamoksi. Se tarjoaisi uutta ja päräyttävää niin kaupunkilaisille kuin ulkopaikkakuntalaisille vielä kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeenkin.

Nyt rakennuksen ja kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisiin on kiinnitetty Michael Monroe, Tommi Läntinen ja Suurlähettiläiden Jussu. Hahmot, jotka on nähty kerta toisensa jälkeen erinäisissä turkulaisissa kissanristiäisissä. Setäedustuksen varmistaa vuosittain ainakin kissa nimeltä DBTL.

Kulttuuripääkaupunkihankkeen herjaaminen Turussa on yhtä reilua ja omaperäistä kuin kiusata erästä blondia showtanssijaa internetissä. Mutta joku roti nyt tähänki pelleilyyn: vaikka tapahtuman pääesiintyjän nimi on The Brand New Heavies, niin se ei välttämättä ole kauhean brand new saati heavy.

Hipsterien elämäntehtävänä on kääntää ironian avustuksella kaikki nolo cooliksi. En mä odota mitään koko vuoden kestäviä hipsteribileitä, mutta sanonpa vaan, että joku vois käydä heiluttelemassa ironiaviiksiään Turku2011-toimistossa.

Anna ja Susa - the fabochat edition

2010-11-02T21:55:00.002+02:00

Ultramariini esiintyy Turun Klubilla 12.11., mikä sai meidät arvailemaan mahdollisia keikalle osallistujia. Se on kyllä ihme, miksei meitä ole vielä pyydetty esiintymään jonkinlaiseen Facebook-chatissa järjestettävään stand up -iltaan:

Susa
ville aalto is maybe attending
"en nyt tiiä jaksaaks"

Anna
"ois näitä kirjottamisjuttuiki"

Susa
"päätäki särkee, menkää ilman minua"

Anna
sit matti johannes koivu hymähtää et
"vuoksesi, olen aina huolissani :("

Susa
turusta tulee villelle tampereelle tekstari
"kaupunkien välissä pelkkää pimeyttä"

Oikeasti en ois ehtinyt kirjoittaa tämänkään vertaa, sillä minun pitäisi litteroida eilinen Veli Kauppisen haastattelu. Höpötystä on yhteensä 49 minuuttia. ”Tämä on totta”, kiekasis Laura Närhi.

Herregud!

2010-10-26T15:28:00.002+03:00

Voin kuulla tänne asti, kuinka ruotsalaiset vaatefirmat huutavat mainostoimistojensa kanssa hallelujaa. Vai väitättekö muka, ettei Lykke Lin uusin sinkku sopisi täydellisesti tv-mainokseen, jossa mallit keikistelevät yhden pesun kestävät trikoorätit päällään äärettömän fiercesti?

Kappale soveltuu myös muihin tarkoituksiin. Jos et satu löytämään mistään 22-Pistepirkon Onion Soupia, niin Get Somen kertsin päälle voi itse laulaa luikauttaa sellaisen köyhän miehen version. Vielä kun teet sen sukkahousut päässäsi, niin ohjeeni on taattua NiksiPirkka-kamaa.

Kun Harry tapasi Sallyn

2010-10-24T16:58:00.003+03:00

Perus feel good -sunnuntai: Luin Hesarista kuolinilmoituksia. Paradoksaalista kyllä, sieltä löytyy koko elämän kirjo ja tarinoita mielikuvituksen tuolta puolen. Rouva, joka pari viikkoa miehensä kuoleman jälkeen ei jaksanut itsekään enää. Kolmevuotias tyttö. Ikäiseni poika. Sitten käänsin sivua.

Kyllä surullisinta on sittenkin tuo Vihitty–palsta.

Harry: If you could take him back now, would you?
Sally: No. But why didn't he want to marry me? What's the matter with me?
Harry: Nothing.
Sally: I'm difficult.
Harry: You're challenging.

Kiitos ja anteeksi

2010-10-24T00:20:00.002+03:00

Olen käyttänyt tämän päivän itseäni kehuen ja näitä kehuja eteenpäin lähettäen. Kroppani päätti palkita minut mojovalla päänsäryllä. Pääni ei kestä tällaista itseluottamuksen määrää. Se kun on tottunut lähinnä vellomaan katkeruudessa.

En osaa iloita muiden puolesta enkä usko, että olen ainoa. So shoot me. Se ei tarkoita, ettenkö toivoisi lähipiiriini kaikkea hyvää. Satun vaan olemaan juuri se suomalainen, joka odottaa lottovoittoa, vaikka ei edes lottoa: yleensä katkeruus iskee silloin, kun ystäväni ovat saavuttaneet jotain, mitä minä en ole edes tajunnut hakea.

Sanotaan, että ”ei se ole sinulta pois”. No, tällä alalla se usein kyllä on.

Jostain kumman syystä ystäväni kuitenkin kuuntelevat marinaani vuodesta toiseen ja jaksavat vieläpä kannustaa sen läpi. Heidän ja seuraavan biisin voimin olenkin kääntänyt vitutuksen tarmokkaaksi kapinamielialaksi. I almost lost it but now I’m back on track.

Väärin kuullut lyriikat osa 8374

2010-10-22T02:15:00.002+03:00

Muistatteko, kun Ally McBealissa Allyn piti keksiä itselleen theme song, jota ajattelemalla kurjinkin päivä pelastuisi? Itselläni sellaisena voisi toimia mikä tahansa ’N Syncin tai muun yhtä nolon poppibändin tiettyyn ajanjaksoon viittaava viisu.

Teemalaulusta muistutti kuitenkin seuraava kappale. Tätä pitää laulaa mukana niillä sanoilla, jotka on ”oppinut” ensi kuulemalta. Tuskin koskaan enää samaistun mihinkään biisiin samalla tavalla…

Nevalainen scum bag – sometimes
I wanna rap bad yeah – sometimes
Together with my baby – sometimes
MAMBO LOVIN’ YEAH – sometimes

Kurrr

2010-10-19T02:49:00.004+03:00

Klo 0.02 huomaan makaavani lattialla miettimässä kissoja. Olen harkinnut kissan hankkimista jo pitkään. Mikään ei tuo lohtua samalla tavalla kuin pehmeän turkin silittäminen ja siitä seuraava kehrääminen. Esteenä on häilyväinen ja menevä luontoni. En halua lukita ketään yksin tähän 26 neliön koppiin.

Klo 0.22 huomaan edelleen makaavani lattialla ja miettiväni, miten kukaan voi tehdä näin hienoa musiikkia. En ihmettelekään, kun Jori Sjöroos kertoo inspiroituneensa juuri kissoista. Magenta Skycoden Relief on pehmeä, lempeä ja kaappaa huomiosi. Se on teos, jota ei halua analysoida sen enempää. Siihen haluaa vain kietoutua.

Horoskoopin mukaan minun piti maanantaina löytää elämäni tarkoitus. Levyn kuuntelun aloitus lipsahti tiistain puolelle. Relief ei siis paljasta elämän tarkoitusta. Jotain hyvin olennaista ja hyvää se kuitenkin kiteyttää.